Onko kellään muulla sellaista, että nostalgisista lauluista tulee käsittämättömän kova ahdistua?

Lumiukkohan on kunnon its aribiisi

Sama juttu, hyvä että joku ymmärtää. Yritin kuunnella joululauluja, mutta en vaan pysty. Ihan hyviäkin muistoja on lapsuuden jouluista, mutta tuollainen nostalgia ei vain toimi minulla. Ennemmin juuri joku nostalgian vastakohta, ällätys ja kammo. 

Maija Vilkkumaan Hiuksissa hiekkaa on biisi, jota en pysty kuuntelemaan, koska surettaa taakse jäänyt nuoruus.

Muistan aina mummolassa Isomummin taivaisiin saakka jylisevän iltarukouksen. Yöt sitten valvottiin peläten Sijaltaisen nousua. Kasvoi minusta kuitenkin ihan toimiva aikuinen. 

Öäöäöäöäöäöäöäöäöäöä

Mulla on tämä ei ainoastaan joululauluista vaan ties mistä kaikesta musiikista sekä suomalaisesta että ulkomaalaisesta. Joskus joutuu vaan sulkemaan korvat kun alkaa niin ahdistaa.

Oli pakko sulkea radio nyt jouluna. Liikaa: mummo yksin mökissään, eronnut mies yksin jouluna, pahin oli se laulu missä lapsi ja vanha mies kirkossa. 

Yksin kun vietän joulua en kestä nyyhkylauluja siitä miten säälittävä on yksinäinen joulu. 

Jos ette vielä ole kuulleet Viikatteen ja Timo Rautiaisen mainion ahdistavaa versiota tästä klassikosta, olkaa korjattuna. Koko levy on aivan mahtava mega-ankeuttaja :)

Mä jouduin eilen poistumaan citymarketista kesken ostosten kun ahdisti niin joululaulut, jälkeenpäin tajusin, että mulla ois ollut korvatulppia repussa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tämä ei ainoastaan joululauluista vaan ties mistä kaikesta musiikista sekä suomalaisesta että ulkomaalaisesta. Joskus joutuu vaan sulkemaan korvat kun alkaa niin ahdistaa.

Joka musiikista tulee joku tietty menneen ajan hetki mieleen ja sitä kautta alkaa ahdistamaan sitten lopulta miten ne vuodet on menneet ohitse ja aika kuluu nopeaan ja loppu lähestyy. Näin kai se menee tässä touhussa