Ärsyttää kun äitini nauraa mulle

Kysy siltä suoraan, että mille se nauraa? Sillähän se selviää.

xdddddddddddd

Jos nauru on hyväntahtoista, eikä ole tarkoitus olla ilkeä niin anna olla. 

Miksi säästelet äitiäsi? Ehkä hän haluaisi olla tukenasi. Saattaa jopa aavistella jotain. 

Mitä jos kertoisit ihan ilman sen kummempia oheiselementtejä, että ei nyt ihan hyvääkään ole vähään aikaan kuulunut. 

Vastaan sekä masentuneen lapsen että kuulumisia kyselevän äidin kokemuksella. 

Paljon lämpimiä ajatuksia sinulle. Toivon, että löytäisitte tuen toisistanne ja että elämäsi alkaisi hiljalleen valostua. 

Ja vielä aina pieraisee äänekkäästi puhelimessa. Ap

Joillain ihmisillä on sellainen ärsyttävä tapa, että kun eivät tiedä mitä sanoa, niin kuittaavat tyhjiön typerällä naurulla. Se nauru ei ole ilon merkki, vaan kertoo vain naurajan epävarmuudesta ja heikosta vastavuorotaidosta.

Hommaa mies.

Nauru ei tunnu mukavalta, vaan vähättelyltä sinua kohtaan. Toinen ei ehkä tarkoita pahaa, on epävarma miten reagoida tai ei oikeasti vaan kuuntele. Joillekin naurahtaminen on tapa suojautua ja käsitellä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Miksi säästelet äitiäsi? Ehkä hän haluaisi olla tukenasi. Saattaa jopa aavistella jotain. 

 

Mitä jos kertoisit ihan ilman sen kummempia oheiselementtejä, että ei nyt ihan hyvääkään ole vähään aikaan kuulunut. 

 

Vastaan sekä masentuneen lapsen että kuulumisia kyselevän äidin kokemuksella. 

 

Paljon lämpimiä ajatuksia sinulle. Toivon, että löytäisitte tuen toisistanne ja että elämäsi alkaisi hiljalleen valostua. 

Tässä on ajatusta. -ohis

Olen oppinut äitinä etten naureskele lapsilleni. 

Muistan vieläkin oman äitini minun kiusaamiseni naurun avulla. Rauha hänen sielulleen. 

Vierailija kirjoitti:

Joillain ihmisillä on sellainen ärsyttävä tapa, että kun eivät tiedä mitä sanoa, niin kuittaavat tyhjiön typerällä naurulla. Se nauru ei ole ilon merkki, vaan kertoo vain naurajan epävarmuudesta ja heikosta vastavuorotaidosta.

Tämä on rasittava piirre ihmisessä. Minulla oli nuorena tällainen ystävä. Ei mitään kykyä käsitellä vakavampia asioita, kaiken olisi pitänyt olla hauskanpitoa. Joskus mietin, sisäistikö hän edes sitä, mitä hänelle kerroin, koska hän reagoi nauramisella todella epäsopiviinkin asioihin. Siinä vaiheessa, kun hän alkoi nauraa sille, että olin ollut itsetuhoinen ja että yksi toinen ystäväni oli sairastunut syömishäiriöön, päätin, että eiköhän meidän ystävyytemme ollut tässä. 

Kysy mikä naurattaa. Jotkut ihmiset nauravat, kun tilanne tuntuu jännittyneeltä tai hämmentävältä, se on vain hermoston automaattinen reaktio, jolle ihminen ei voi itse mitään.

Puhu avoimemmin äitisi kanssa. Et voi olettaa, että hän on mikään ajatustenlukija. Ethän itsekään ole (jos olisit, tietäisit mille/miksi hän nauraa).

Vastaa ensi kerralla että "vttuako se sulle kuuluu" ja paiskaat luurin korvaan.

Vierailija kirjoitti:

Joillain ihmisillä on sellainen ärsyttävä tapa, että kun eivät tiedä mitä sanoa, niin kuittaavat tyhjiön typerällä naurulla. Se nauru ei ole ilon merkki, vaan kertoo vain naurajan epävarmuudesta ja heikosta vastavuorotaidosta.

Samoin se, kun jokaisen oman repliikin jälkeen päästetään pieni nauru. Todella älytön tapa.

Vierailija kirjoitti:

Kysy mikä naurattaa. Jotkut ihmiset nauravat, kun tilanne tuntuu jännittyneeltä tai hämmentävältä, se on vain hermoston automaattinen reaktio, jolle ihminen ei voi itse mitään.

Aivan varmasti voi, jos opettelee rauhoittamaan hermostoaan ja sitä myötä parantamaan itsesäätelykykyään. "En voi tälle mitään" on useimmissa tapauksissa pelkkä tekosyy. Kumma, että sillä puolustellaan aina nimenomaan negatiivisia reaktioita ja käyttäytymismalleja. Toki jokainen saa olla reaktioidensa vietävissä mutta sitten on turha ihmetellä ja valittaa, jos ihmiset eivät enää kerro sinulle mitään eivätkä halua olla kanssasi tekemisissä. 

Opettele kammottava tekonauru. Hohotellen kerrot sitten kuulumisesi. Ja kysy äitisi kuulumisia ja hohota ja hihitä perään. Jos kysyy miksi teet noin, niin vastaat, että sinulta olen oppinut.