Pitääkö olla huolissaan jos tuttu on hävittänyt/myynyt irtaimistonsa ettei ole kuin sänky ja pöytä+tuoli

Mitä se siis on myynyt, kun nuo kuitenkin on edelleen? Turhat kynttilänjalat?

Olisin huolissani. Pa vai mielenterveys  ei kunnossa ?

Sohva, sohvapöytä, hyllykkö on lähtenyt. Ruokaryhmässä vaan yks tuoli muut on hävinnyt. Mattojakaan ei ole lattioilla. ap

Huumeet? 

Olisin huolissani jos on hävittänyt mutta en olisi jos on myynyt.

Kysy

Kysy mitä hänelle kuuluu ja miksi myi.

En olisi huolissani.

Haluaisin itsekin minimaalista tavaramäärää. Tää on meinaan kauheeta. Yritetään just päästä eroon tästä talon täytteestä.

Ei meilläkään mattoja ole ollut moneen vuoteen.

Allergisoivat.

Eikö tuossakin ole jo puolet ylimääräistä? Sängyn ehkä tarvitsee ihminen eikä sitäkään oikeasti. Edes asuntoa ihminen ei tarvitse. Joten mikä ongelma?

Vierailija kirjoitti:

En olisi huolissani.

Haluaisin itsekin minimaalista tavaramäärää. Tää on meinaan kauheeta. Yritetään just päästä eroon tästä talon täytteestä.

Ei meilläkään mattoja ole ollut moneen vuoteen.

Allergisoivat.

 

 

 Ei matto allergisoi. Eri asia  mitä mattoon tulee muualta.  Jos ei esim. eläimiä käy sisällä, mistä ne allergeenit siihen sitten tulee?

Voi olla jokin addiktio johon tarvii epätoivoisesti rahaa, tai sit vain suunnittelee itsemurhaa. Minäkin olen hankkiutunut turhista tavaroista eroon, että omaisille jäisi mahdollisimman vähän siivottavaa. Vain yksi laatikko on tarkoitus jättää eteiseen odottamaan.

Kysyinhän minä että missä sen kamat on niin sanoi ettei tarvitse niitä. ap

Auvoisaa aamupäivää.

...

Minäkin hankkiuduin

eroon parisängystä,

sohvasta, nojatuoleista,

pesukoneesta, valaisimista,

matoista.. lukemattomista 

objekteista > ennen

Savoon koronap##kki/

hysteriaevakkoon

saapumista. Ajatus

nimenomaan -

majoitus tilapäinen,

palaan etelään.

En kiinny, en suhtaudu 

samalla tavalla kuin

normaalisti uuteen

kotiin ja sen tip top

vimpan päälle laittoon.

Olen aina panostanut 

kotiini, aikuisvuosieni 

erittäin rakas läheinen 

ja maratonpuhelujen

toinen osapuoli,

erinomainen 

keskustelukaveri

eli tätini oli aikamoinen 

tyyliniekka; arkkitehti.

Estetiikka kaikkine

alalajeineen ja 

nyansseineen

oli meidän kahden

naisen välinen 

vakiopuheenaihe.

Sisustus, pukeutuminen,

ihonhoito, meikkaus.

Myös kasvienhoito, ruoka,

kulttuuri, taide,

jopa seksuaalisuus/

miehen-naisen parisuhde.

Aiheiden kirjo oli laaja.

Ikäeromme 30 vuotta ei

sielujemme

sympatiaa häirinnyt.

[Hän oli Vaaka. Minä

olen Kaksonen. Synkka

on huippu näillä kahdella.]

Siinä vielä taustalla 

psykologinen 

puhdistusprosessi/

katharsis_ajatus:

en halua raahata

mukaani

esineitä, jotka 

linkittyvät exääni

ja 'meidän paikkaan'.

E

Seuraavaan kotiini tulee 

K A I K K I uudet huonekalut.

Kaikki.. Jopa astiat. Juuri

tuossa katselin 

Jamie Oliverin 

kokkausvermeitä.

On siinä hommaa

ja hankintaa naisella.

Huh puh.

E