Lue keskustelun säännöt.
Milloin sen vauvan kanssa olo muuttuu mukavaksi? Ensin oli koliikki, nyt hampaat vaivaa...
01.11.2011 |
Kertokaa rehellisiä tarinoita siitä, milloin se vauva-arki alkoi tuntua mukavalta.
Meillä on puolivuotias vauva, joka ensimmäiset kuukaudet huusi yöt koliikkiaan (päivisin oli aika helppo, joskaan ei nukkunut kovin hyvin) ja siitä kun selvittiin, niin tuli kääntymisen myötä univaikeudet ja nyt vielä niin kuin piste iin päälle hampaiden tulo.
Aamusta kuin herää, alkaa kärttyily viimeitään 10 min heräämisestä. Sitä jatkuu melkolailla päiväunille asti, jos nyt edes sattuu nukahtamaan. Siitä kun mahdollisesti herää, alkaa jonkin ajan päästä taas sama homma ja noin kolme tuntia, niin ehkä saa taas nukutettua hetkeksi hiljaiseksi. Kun yöunien aika tulee, pitää tapella tunti nukkumaan menon kanssa, heräillä pitkin yötä noin 5 kertaa ja yksi herääminen on vakio, ja silloin parutaan tunnista kahteen, nipistellään, potkitaan ym. mahdollista.
Rinnatkin ovat pieniä nirhaumia ja mustelmia täynnä, kun nipistelee kiukuissaan niitäkin.
Milloin tämä helpottaa, nyt alkaa tulla uskon puute vaikka tähän asti tätä on pitänyt vielä normaalina vauva-arkena.
Kommentit (15)
kuopuksen kanssa oloa olen rakastanut syntymästä saakka joka Jumalan päivä, tyttö on nyt 1v.2kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt jopa 2-3 h kun siirryimme soseisiin maidon lisäksi. rintamaito kun sulaa nin nopeasti, heräti nälkä kesken unien...
en pidä normaalina sitä, jos vauva on koko ajan kitisevä! edes niitä hampaita odotellessa.
meillä poikavauvat ovat syöneet paljon enemmän kuin tyttövauvat.
4n äiti, joista 1 tyttö ja 3 poikaa
Sitten kun se muuttaa omaan kotiin eli siinä parinkymmenen vuoden päästä.
Siitä en olis asiaa huomannut, mutta tosiaan ihan käytöksestä ja itkuisuudesta.
Ei ole normaalia enää puolivuotiallaa, että yöllä tunninkin valvoisi! vaihdan vaipan pimeässä kerran yössä, ei kannat viedä valoisaan ollenkaan, pissaa niin paljon että herää siihen tunteeseen, epämukavuuteen. Enää ei kaki yölllä ikinä, vaan aamupäivin yleensä. Meillä nukahtaa rinnalle samntien kun vatsa täynnä, syötän kerralla molemmat rinnat, niin ei herää heti tunnin päästä uudestaa. (nukkuu perhepedissä PAITSI alkuyön tunnit pinnasängyssään, sitten en jaksa sinne nostaa keskellä yötä vaan saa jatkaa välissämme uniaan. ) näin nukumme kaikki paremmin, mutta kukin tyylillään toki. Saa siis rintaa 2 krt yössä.
Se sama 4n äiti, jonka poika popsii soseita innolla ja on itse aurinkoisuus! :)
Meillä oli ihan samanlaista ensimmäinen vuosi. Nyt poika on 1.1v ja isoimmat itkut on menneisyyttä ja nukahtaminenkin on helpottunut tassuttelun myötä. Mutta, uusimpana "ihanuutena" on oman tahdon löytyminen ja parit itkupotkuraivarit päivässä, kun ei saa tehdä ihan mitä tahansa. Lisäksi poika kiipeilee joka paikkaan vaikka ei vielä osaa edes tuetta kävellä. Toisin sanoen nyt lapsi on 24/7 vahdittava ja perässä juostava, kun ei järkeä tuohon pieneen päähän vielä oikein ole kertynyt. Kaipa jokaisessa pikkulapsivaiheessa on omat haasteensa. Ehkä lähempänä kouluikää alkaa helpottaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kivoja" n. 1vuotiaasta eteenpäin. Ei-koliikkivauvamme on työläs vielä nyt yli 3v, kun on allergikko.
Elämä lasten kanssa ei olekaan välttämättä ihanaa ja helppoa, mutta itse jossain määrin osasin sitä etukäteen odottaa, mutta en kuitenkaan aivan 100% ollut kaikkeen varautunut.
Siis kyllä sen tiesinkin, ettei lapset ole mikään mukavuuden lisääjä sinänsä, eikä ainakaan helpota oloja. Olen suuresta perheestä, joten olen vanhimpana kyllä nähnyt yhtä ja toista.
Jotenkin tämä on alkanut tuntua kuitenkin niin raskaalta ja lapsi erityisen hankalalta tapaukselta, vaikkei ole ns. sairas, allergikko tms. Tuo unettomuus kai se vielä tekee tehtävänsä, että kaikki tuntuu pari astetta raskaammalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä jo muut, että vuoden iässä alkaa nuo enimmät vauvavaivat jäädä taakse. Ja ylipäätään mitä isommaksi lapset kasvaa sitä helpompaa on. Mutta ekana vuonna tuo ei päde, eli siinä ei tapahdu mitäään helpottumista, vaikka vauva kasvaa pikkuvauvasta isommaksi. Vaan se on juuri tuollaista koko ajan parkua ja kitinää. Mutta vuoden iästä eteenpäin nuo on nukkuneet paremmin, syöneet hyvin, imettää ei tarvi, liikkuvat itse eli ei tarvi kantaa koko ajan. Siinä alkaa samaan aikaan niin moni asia helpottamaan, että se on jonkinlainen rajapyykki.
kun sinappikone lähtee töinin ja häipyy kotoa..lopullisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan samaa mietin minäkin taas tänä aamuna, kun 8 kk vauva heräili koko yön vähintään tunnin välein (hampaat vaivaa, kai). ESikoinen oli samanlainen, ja muistelisin että joskus reilu vuoden iässä vasta helpottaa. Todella väsyjä ollaan täälläkin... tsemppiä kohtalotoveri! Valitettavasti tässä ei auta muu kuin aika :)
Koliikki, hampaat, uhmaikä, murrosikä, ikäkriisit jne. Aina löytyy syytä sille, ettei vanhemmuus ole mukavaa, ollaan vaan passiivisina vietävissä ja millekkään ei voida tehdä mitään. Kärsikää kurjat, kyllä te olette nauutineetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoinen oli helppo ja tyytyväinen, ja on vieläkin. Toinen lapsi on ihan eri maata. Siis ihana tietenkin, mut tempperamenttinen, helposti tuhrautuva, vaikeasti tyynnyteltävä jne. Oon aivan raunioina tän kanssa. Onneksi aika menee nopeasti. Kaikki aina kilvan hehkuttaa, että vauvavuosi on niin ihana. Ja onhan se, jos vauva on tyytyväinen. Mut kyllä tässä on nautinto vähissä, kun on niin väsynty että hyvä että oman nimensä muistaa.
helpottaa noin 1 v iässä. Lisäisin, että osa vauvoista on raskashoitoisempia ja osa helppoakin helpompia. Sitten on tavallisiakin vauvoja.
Esikoisellani oli koliikkia, unihäiriöitä, ei viihtynyt hetkeäkään yksin ja hampaiden tulokin kiukutti. Toinen lapseni taas oli helppo vauva. Ei koliikkia, hampaatkin tulivat hetkessä nyrkkiä järsien hiljaa, nukkui alusta asti hyvin, söi ja kasvoi hyvin, oppi heti kävelemään ilman kaatuilua ja oli kaikin puolin helppo ja tyytyväinen lapsi. Äiti sai kauneusunensa ja vauvavuosi menikin hämmästellessä, että tuollaisiakin vauvoja on.
Ei kannata verrata itseään toisiin äiteihin, koska ei voi tietää, että miten raskasta tai helppoa kenelläkin on. Voimia selviytymiseen. Puoli vuotta voi olla hankala ikä, kun yötkin menevät kontatessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toi sun kuvaus ei kyllä kuulosta hammaskivulta. Ja siihen itse asiassa auttaa särkylääke tai sellainen kylmägeeli aika hyvin.
Mä kyllä epäilisin allergia-asioita tai refluksia, olette varmaan just aloittelemassa kiinteitä. Neuvolalääkärin diagnoosiin ei yleensä näissä kannata luottaa, vaan pitää olla lasten allergologi.
kolmen äiti
Saako aamupuuron ja päälle maitoakin rinnasta? onko yöllä syötön jälkeen tyytyväinen?
Meillä 6kk vanha ja on aamuisin aurinkoinen, yhtä hymyä. Mutta ei nälkäisenä, silloin saatava paaljon ja äkkiä maitoa. juo pullosta aamuin illoin llisädesin, muutpoin rintaruokinnalla ,mutta noina aikoina rintani tyhjät ennenkuin itse saan syötyä ja koneen käyntiin.
Puuroa aamuin illoin, hedelmä/marjasoseen kera. Päivällä lounaalla ja illalla päivällisellä lisäki jo liha/kasvissosetta, ja jäliruoaki taas marjasosetta.
kakkaako teillä päivittäin? meillä kyllä, mutta silloin kun ei vielä syönyt näin tuhdisti soseita, ei kakka tullut joka päivä - ja oli tosiaan äkäisempi, ei viihtynyt lattialla yhtään.
ja kyse oloi nälästä. pari pvää kesti tottua puuroihin vatsa, sitten alkoi asettua ja sittemmin ollut yhtä hymyä.
Täysi vatsa, hyvä mieli. ja syliä rrrrrakastaa myös!
kaipaa myös jo selvästi vaihtelua päiviinsä. Ulkolenkit ovat iloa, kotona oleminen puuduttaa., jollei mtn actionia pikkuherran elämässä.
Voimia vauvanhoitoon ja iloa elämään!