Lue keskustelun säännöt.
Oletteko te kenellä paljon pettymyksiä, rankka lapsuus ja vaikka mitä vastoinkäymisiä oppineet rakastamaan? Nimen omaan tunne, panna nyt
17.12.2025 |
osaa jokainen. Vuosia olin iloinen etten kyennyt tunteisiin, mutta nyt iän karttuessa mietin mitä olen menettänyt. Suhteillessa olen aina miellyttänyt toista kaikin tavoin, olen saanut toki paljon itsekin tarvitsemiani asioita, mutta tunteet eivät ole koskaan olleet oikein mukana. Vaikka osaan näytellä tunteita, on monikin sitten lopulta tajunnut etten kykene oikeisiin tunteisiin. Tiedän syyt tällaiseen toimintaan, eli en kaipaa analyysia mitkä tällaiseen voivat johtaa. Oletteko kaltaiseni oppineet rakastamaan? Luottaminen on aika mahdotonta vaikka sekin rakastamiseen kuuluisi.
Kommentit (31)
Olen oppinut miehen ja lasten myötä. Mutta kivuliasta se on, koska sen kääntöpuolena kulkee ymmärrys siitä miten paljon myös menetettävää on. Eikä se ymmärrys saa silti muodostaa kenellekään meistä vankilaa vaan meillä kaikilla on oltava tila kasvaa omana itsenämme oman näköisessämme elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen oppinut miehen ja lasten myötä. Mutta kivuliasta se on, koska sen kääntöpuolena kulkee ymmärrys siitä miten paljon myös menetettävää on. Eikä se ymmärrys saa silti muodostaa kenellekään meistä vankilaa vaan meillä kaikilla on oltava tila kasvaa omana itsenämme oman näköisessämme elämässä.
Miten rakkaus ilmenee miestäsi kohtaan, millainen sen oppimisprosessi oli? Minulla on myös lapsia, heitä rakastan kyllä, mutta siihen rakastamisen kykyni sitten loppuukin.
Minun on ollut vaikea oppia, en tiedä osaanko vieläkään rakastaa täysin aidosti kuin koiraani. Mies on, mutta en saanut lapsia ja koen, että se olisi ollut se korjaava kokemus. Koirasta huolehdin nyt niin kuin kukaan ei koskaan minusta huolehtinut ja sitä kautta olen alkanut tuntemaan itseni edes hieman tärkeäksi. Olen jo melkein 50 ja viime vuosien kokemukset ovat saaneet käymään läpi lapsuutta uudestaan. Toisaalta se puhdistaa, mutta toisaalta tunnen myös suurta surua sen pienen tytön puolesta, joka oli lapsena pelkkä riesa, jonka olisi pitänyt vaan olla näkymätön ja kuulumaton, ettei kukaan hermostu. Oli kyllä koti ja ruokaa, mutta tunnekylmät riitelevät vanhemmat, jotka eivät käyttäneet penniäkään ylimääräistä minuun, minkä takia olin se kiusattu hylkiö, jolla oli aina samat rumat vaatteet eikä ystävyyssuhteita, koska kotiin ei voinut kutsua ketään enkä saanut itsekään mennä mihinkään.
En osaa rakastaa kuin omia lapsiani. Naiset ovat minulle lähinnä esineitä, enkä ole ikinä edes halunnut parisuhteeseen, vaan ajautunut niihin toisen painostuksesta. Olen ollut seksuaalisesti aktiivinen, voisi sanoa että välillä jopa maaninen.
M42
Kyllä. Heittäytyä en osaa vieläkään, mutta olen läheisilleni erittäin lojaali kuitenkaan mielistelemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa rakastaa kuin omia lapsiani. Naiset ovat minulle lähinnä esineitä, enkä ole ikinä edes halunnut parisuhteeseen, vaan ajautunut niihin toisen painostuksesta. Olen ollut seksuaalisesti aktiivinen, voisi sanoa että välillä jopa maaninen.
M42
Millaisia hankaluuksia seksiaddiktio on sinulle aiheuttanut?
Vierailija kirjoitti:
En osaa rakastaa kuin omia lapsiani. Naiset ovat minulle lähinnä esineitä, enkä ole ikinä edes halunnut parisuhteeseen, vaan ajautunut niihin toisen painostuksesta. Olen ollut seksuaalisesti aktiivinen, voisi sanoa että välillä jopa maaninen.
M42
Saanko kysyä mikä on aiheuttanut tilanteesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko rakkauteen. Ehkä äidinrakkauteen mutta sekin on lähinnä biologinen vietti suojella jälkeläisiä.
Eiköhän tuo riipu ihan siitä minkälainen se lapsuus on ollut ja mitä ne vastoinkäymiset on olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko rakkauteen. Ehkä äidinrakkauteen mutta sekin on lähinnä biologinen vietti suojella jälkeläisiä.
Kaikki äidit eivät suojele lapsiaan. Minunkaan äitini ei suojellut ja sen lisäksi hän oli minulle lähes hengenvaarallinen uhka. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo riipu ihan siitä minkälainen se lapsuus on ollut ja mitä ne vastoinkäymiset on olleet.
Tietenkin riippuu.
Miksi nykyään melkein kaikki sanoo että heillä oli rankka lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään melkein kaikki sanoo että heillä oli rankka lapsuus.
Rankka on suhteellinen käsitys. Rankkuutta on esim. väkivalta, insesti, hoidon ja huolenpidon laiminlyönti, oikeastaanhan nämä ovat rikoksia. Joku kuitenkin pitää rankkana ihan normaaliin elämään kuuluvia asioita kun ei vaan ole kapasiteettia käsitellä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen oppinut miehen ja lasten myötä. Mutta kivuliasta se on, koska sen kääntöpuolena kulkee ymmärrys siitä miten paljon myös menetettävää on. Eikä se ymmärrys saa silti muodostaa kenellekään meistä vankilaa vaan meillä kaikilla on oltava tila kasvaa omana itsenämme oman näköisessämme elämässä.
Miten rakkaus ilmenee miestäsi kohtaan, millainen sen oppimisprosessi oli? Minulla on myös lapsia, heitä rakastan kyllä, mutta siihen rakastamisen kykyni sitten loppuukin.
--
Varmaankin aika poukkoileva prosessi ja rakkauden saralla lie niin, että valmiita ei olla koskaan.
On pitänyt paljon tutkiskella omia ajatuksia, tunteita, reaktioita, vaikuttimia. Opetella hillitsemään omaa reaktiivisuutta ja kumoilla tunnereaktioita järkeilyllä.
Luottamus on tavallaan riskin ottoa, mutta ilman sitä ei oikein perustaa suhteelle ole.
Vastaan tulemista, sitä että ei laske onko antamiset ja saamiset jatkuvasti tasan, yritystä ymmärtää toisen tunnetiloja ja ajatuksia, pyrkimystä katsoa samaan suuntaan. Seisoa rinnalla silloinkin, kun toinen on raadollisimmillaan hyvin heikko ja avuntarpeinen. Pestä konkreettisesti toisen ulosteita. Nähdä toisen lohdun tarve ja vastata siihen silloinkin, kun haluaisi itse olla pieni ja käpertyä johonkin isoon syliin. Kokea hellyyttä silloinkin, kun toinen vähän ärsyttääkin.
Kamala sanoa, mutta rakkauden ja rakastamisen kirkastumista on tehostanut myös uhka menettää toinen toisensa (terveydellisistä syistä).
Kyllä se suuresti on tahtomista.
Mitä siitä sitten itse saa, niin sydämeni on rauhoittunut eikä ole enää "koditon" olo. Olen löytänyt toisessa sielun ystävän, jonka kanssa puhumme hyvin samaa kieltä ja jolta tiedän saavani tukea, kun avaan sydäntäni kivuliaista asioista. On vahva kuulumisen tunne ja iloitsen hänen kohtaamisestaan, äänestään, hassuista jutuistaan. Olen kiitollinen elämälle, että se on antanut minut kohdata hänenlaisensa ihminen.
*
Tuli tässä mieleen, voiko olla, että ihminen ei aina edes tiedosta rakastavansa vaikka niin tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa rakastaa kuin omia lapsiani. Naiset ovat minulle lähinnä esineitä, enkä ole ikinä edes halunnut parisuhteeseen, vaan ajautunut niihin toisen painostuksesta. Olen ollut seksuaalisesti aktiivinen, voisi sanoa että välillä jopa maaninen.
M42
Saanko kysyä mikä on aiheuttanut tilanteesi?
Juoppo isä, narsisti äiti ja laitoskasvatus. Epävarma ja pelottava lapsuus, ei tervettä kiintymyssuhdetta. Ihan ok muuten olen elämässäni pärjännyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa rakastaa kuin omia lapsiani. Naiset ovat minulle lähinnä esineitä, enkä ole ikinä edes halunnut parisuhteeseen, vaan ajautunut niihin toisen painostuksesta. Olen ollut seksuaalisesti aktiivinen, voisi sanoa että välillä jopa maaninen.
M42
Millaisia hankaluuksia seksiaddiktio on sinulle aiheuttanut?
Kolme pariduhdetta.
Itse en ole löytänyt ketään, joka rakastaisi minua terveesti. Kuvittelen osaavani rakastaa. En halua suhteeseen, jossa taas katoan.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on tekoja!
Rakkaus ei ole tekoja, vaan tunne.
Aika vaikealta kuulostava tapaus sulla. Tsemppiä, mutta en osaa sanoa.