Jos saisit elää päivän uudestaan, miltä ajanjaksolta se olisi?
Itse eläisin teinin elämää, 17.v. silloin olin tulisesti rakastunut ja tietämättäni sain myös vastarakkautta. Oi, se oli niin viatonta..
Kommentit (26)
kun olimme lapseni isän kanssa yhdessä ja onnellisia. Vaikka se kai ihan valhetta olikin.
kun ei keksi yhtään järjettömän ihanaa päivää elämästään. Eläisin ehkä jonkun sellaisen työpäivän, jolloin kaikki onnistui ihan nappiin.
mutta lapsuuden huoleton kesäpäivä serkkujen kanssa saa minultakin kannatusta.
Tai sitten joku päivä, kun mummoni oli vielä elossa.
hetkellä ehkä eniten haluaisin elää yhden alkukesän päivän uudestaan, kun äiti oli vielä elossa.
Myös yks huoleton päivä lapsuudessa ois ihana elää. Mieluiten vaikka 9-10-vuotiaana ja kesällä..
Tekisin abortin, enkä antaisi th:n syyllistämisen vaikuttaa asiaan.
eläisin yhden päivän mieheni ja minun alkuseurustelusta uudestaan.
tai
menisin takaisin päivään jolloin petin miestäni ja jättäisin sen tekemättä
tai
päivään jolloin minuun siirrettiin kaksi tyttöalkiota (kolmen pojan saamisen jälkeen) Olin onnellisempi kuin koskaan sinä päivänä. (raskaus ei kuitenkaan alkanut)
kymmenen vuotta sitten. Juuri naimisiin menossa. Voi sitä onnea :).
Olisi kiva muistaa miltä se tuntui.
mahdollisella sairaudella ja olin niin sekaisin pelosa, etten osannut nauttia lapsen syntymästä ennen kuin parin päivän jälkeen , kun oli selvinnyt, että kaikki olikin ok! Harmittelen tuota useinkin.
kertoisin papalle ja mummolle miten tärkeitä he olivat minulle..
Tosi mielenkiintoinen kysymys. Valitsisin varmaan jonkun seuraavista:
- joku lapsuuden huoleton ja aurinkoinen kesäpäivä
- Mieheni kanssa seurustelun ajoilta joku päivä
- Se päivä kun raskaustesti näytti vihdoinkin plussaa pitkän odotuksen jälkeen
Vaikea valinta.
Ehkä joku päivä ajalta kun olin vielä terve. Olisi kiva muistaa miltä se tuntui.
perheessämme oli 3 kpl alle 4v ikäisiä. Elämäni ihaninta aikaa!
kun isäni oli viimeistä päivää elossa.
Ja ikää on 40v. Helvettiäkö sitä mitään onnenhetkiä elää uudelleen, kun tietää, miten ja mihin ne sitten päättyivät. Eivätkä ne ole edes päiviä, vaan vain hetkiä. Mutta hyvä kysymys sinänsä.
on ehdottomasti ollut se, kun ensimmäistä päivää tutustuin esikoiseeni Naistenklinikan lapsivuodeosastolla. Sen päivän eläisin mieluusti uudestaan. Suurempaa auvoa en ole kokenut.
oli nuorempana Thaimaan matkalla. Sieltä vois valkata jonkun päivän.
Se aamu, kun heräsin vauva vieressäni (syntyi yöllä), on ollut elämäni ihmeellisin ja onnellisin. Selvittiin hengissä molemmat, sekä loppuraskauden komplikaatioista että vaikeasta synnytyksestä. Olin niin onnellinen ja kiitollinen! Mikään muu ei ole tuntunut lähellekään samalta.