Lue keskustelun säännöt.
Arvoisa naapurini! Tajuatkohan itse, miten hirveän rumasti puhut omille lapsillesi? :((
18.09.2008 |
Lähes poikkeuksetta kun teitä näen, sinä naljailet, mangut ja väheksyt lapsia puheillasi. Vaikka lapsesi kysyvät sinulta jotain aivan tavallisella äänellä, niin sinä vastaat kuin sitruunan syönyt.
Oletko ajatellut, miltä jatkuva v*ttuilu mahtaa lapsistasi tuntua? Millaista on olla lapsi, joka ei koskaan saa kuulla äidiltään arvostavaa, rakastavaa, kunnioittavaa puhetta?
Kaikista kauheinta on tapa, jolla nolaat lapsesi julkisesti. Vähättelet heidän kysymyksiään, kerrot muille heidän asioitaan, et anna heidän yrittää vaan aina moitit.
Minulla on todella paha mieli tyttöjesi puolesta!! :(
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on kaksi aivan ihanaa lasta, toinen ilmeisesti n 1,5v ja toinen 3v
Kuinka voit huutaa heille pitkin päivää ja JOKA ilta tyyliin näin: Vittu tehän nukutte kun minä sanon, tajuatteko ollenkaan miten paljosta olen luopunut teidän kakaroiden takia jne ja sitten se tavaroiden paiskominen!
Tekee todella pahaa lapsienne puolesta ja hae hyvä ihminen itsellesi apua! Ei lasten tuollaista tarvitse kestää.
Meinaan pihalla tavatessamme kertoa sinulle suoraan, että tuo kuuluu koko taloon. Kysyn tarvitsetko apua, mutta jos kiellät kaiken, ilmoitan lastensuojeluun!
Sinulla on kaksi aivan ihanaa lasta, toinen ilmeisesti n 1,5v ja toinen 3v
Kuinka voit huutaa heille pitkin päivää ja JOKA ilta tyyliin näin: Vittu tehän nukutte kun minä sanon, tajuatteko ollenkaan miten paljosta olen luopunut teidän kakaroiden takia jne ja sitten se tavaroiden paiskominen!
Tekee todella pahaa lapsienne puolesta ja hae hyvä ihminen itsellesi apua! Ei lasten tuollaista tarvitse kestää.Meinaan pihalla tavatessamme kertoa sinulle suoraan, että tuo kuuluu koko taloon. Kysyn tarvitsetko apua, mutta jos kiellät kaiken, ilmoitan lastensuojeluun!
Oivoi, tuli kyllä paha mieli näiden lasten puolesta =(, oi miksi niitä lapsia pitää tehdä jos sitä rakkautta ei löydy...
Ääretön väsymys, yksinäisyys ja toivottomuus voi tuottaa tuollaista. Olen toki samaa mieltä, että pitää ymmärtää hakea apua, mutta monella on liian kova kynnys, suotta! Apua saa jos sitä hakee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatais poistettua mielenterveysongelmista viimeinkin stigma. Ihmiset hakisivat ehkä helpommin apua ja saatais tämmöiset sukupolvesta toiseen jatkuvat ketjut katkaistua. Helppo kuvitella minkälaista on ollut noitten sitruunaäitien oma lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se joka puhuu näin on totaalisen uupunut, ehkä yksinäinenkin...varmasti tuntee pahaa mieltä puheistaan, päättää joka ilta, että en huomenna enää huuda jne. Itse olen lasten ollessa pieniä, yksin heidän kanssaan jääneenä huutanut iltaisin todella rumasti. Monet itkut itkenyt voimattomuudelleni...
Lapset ovat nyt kasvaneet ja en enää huuda kuin harvoin. Tiuskinkin hyvin vähän nykyään. Uskon, että näistä äideistä tuntuu todella pahalta...kumpa voisi jotenkin auttaa...
Sinä, joka aijot suoraan mennä kysymään tarvitsetko apua ja jos sanoo, että ei, teet lastensuojeluilmoituksen...toivon sinulle totaalista väsymystä, edes hetkellistä, niin ehkä tajuat sinäkin asioita vähän laajemmin...on HYVIN todennäköistä, että ko äiti sanoo, että ei tarvi apua. Mielummin sinuna tekisin niin, että pyytäisin heidän lapsiaan vaikka teille leikkimään tms. Sellainen apu on uupuneet helpompi ottaa vastaan. Se, että tarjoat apua, mutta et kuitenkaan tarjoa, ei auta ketään. Siitä tulee lähinnä syyllinen olo, ihan niinkuin siitä huutamisesta. Jos TODELLA haluat auttaa, pyydä lapset hetkeksi teille leikkimään.
Monenlaiset asiat voi aiheuttaa vastaavaa. Ihmiset ei opi ihmismäistä käytöstä automaattisesti. Se on väärä luulo, että kaikilla ihmisillä on samat edellytykset ja sitten osa valitsee kunnon ihmisenä olemisen ja osa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuvaus on kuin minun äidistäni kirjoitettu :( Ja hän ei ollut väsynyt tai uupunut, hänellä oli, ja on yhä, pahoja mielenterveysongelmia, joita on onnistunut siirtämään meille lapsilleenkin. Voitte arvata olemmeko kovin läheisiä nykyään, emme todellakaan :(
esittäytymään muille äläkä keskustele joka asiasta että laitetaanko hattu päähän vai ei....ei lapsen päätettäväski jätetä tuollaisia asioita!!
t. naapuri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitat siis minusta :(
Et kyllä voi tietää miten vaikeaa mulla ja perheellä on ollut.
Yritän kuitenkin muuttaa itseäni ja haen apua ongelmiini.
T: kahden tytön äiti Jyväskylästä
että mikä se mekanismi siinä on... Minä en itse ole maailman tervein mieleltäni, ja todennäköisesti olen tahtomattani sairastuttanut lapseni, mutta en koskaan ole tehnyt lapselleni asioita joitten TIEDÄN VARMASTI tekevän lapsestani psyykeltään hauraan. Kaikki mitä olen mokannut olen tehnyt koska en ole muuta ymmärtänyt. Ymmärrän että aina ei ihminen saa itselleen mitään, koska minäkään en ole monessa asiassa saanut, joten auttakaa ymmärtämään teitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kasvatetaan omaan päätöksentekoon kykeneviä lapsia. Kun kysytään, saadaan vastaus, johon voidaan taas vastata. Kyllä tietynikäinen lapsi osaa kertoa, onko kylmä ilman pipoa tahi ei - osaahan aikuinenkin. Jos sairastuu, saadaanpahan kerrata, että "muistatko kun äiti sanoi, että kylmällä ilmalla on parempi pitää hattua? Muistetaanhan jatkossa...".
ei ap
esittäytymään muille äläkä keskustele joka asiasta että laitetaanko hattu päähän vai ei....ei lapsen päätettäväski jätetä tuollaisia asioita!!
t. naapuri
Mulla on teoria ja se on se että osa lapsista _vaikuttaa_ siltä ettei heille ole siitä mitään haittaa. Ovat kilttejä ja sopeutuvan oloisia. Mutta se on kyllä pettävää ja jopa voi olla niin että nämä lapset vaurioituu pahimmin. Ne jotka valitsee selviytymisstrategiakseen riehumisen ja käytöshäiriöt, saa sentään helpommin apua.
Hellät rakkaudensanat ja kehut eivät kuulu sinun korviisi vaikka seisotkin asunnossasi korva kiinni naapurin seinässä :) Katsos kun ihmiset eivät huuda: "MINÄ RAKASTAN SINUA PIKKU KULLANNUPPUNI".
Ei silti, minustakin on ruman kuuloista kun vanhemmat ojentavat lapsiaan ilkeällä äänensävyllä ja naljaillen. (Itsekin tunnustan siihen joskus syyllistyväni kun pinnaani venytetään riittävän pitkään :(
asutte siis kouvolassa...
Meidän naapuritalossa eräs äiti haukkuu koko ajan lapsiaan tyhmiksi, v***nidiooteiksi... yms.
lapsilla ikää 5v. 3v. 1v. ja nuorin masussa
ja koko ajan nälvii:
etkö osaa kävellä kun kaadut
isäänne olette tulleet tyhmät
Mitä kaikkea olenkaan menettänyt teidän takia
koko ajan nälvimistä ja haukkumista ja vittuilua lapsille!!!
ohuet seinät kertovat vielä julmempaa kieltä...
"Meitä ei määrittele se, kuinka hyviä olemme 99 prosenttia ajasta.
Meidät määrittelee se, kuinka pahoja olemme 1 prosentin ajasta."
Sydän särkyy minullakin, kun tavan vuoksi puhuu paheksuvasti lapsilleen ja todellakin KOKO AJAN ja ILMAN SYYTÄ. Välit meillä jo tosi viileät tämän vuoksi. Joskus pyydän lapsia tänne hoitoon että voin nauttia lasten seurasta ilman jatkuvaa mielipahaa.