Miksi jotkut asuu niin onnettomilla kylillä, joissa ei ole palveluja?

Palvelut lopetetaan kun ehtii muuttaa.

Mitä palveluita tarkoitat? Kyllä nyt ihmiset ruokaa ainakin saa, kerta siellä asuvat.

Jos omistuskämpän kustannukset ovat kaiken kaikkiaan n. 1000 euroa vuodessa, niin on siinä taloudellinen järki.

Vierailija kirjoitti:

Mitä palveluita tarkoitat? Kyllä nyt ihmiset ruokaa ainakin saa, kerta siellä asuvat.

Sosiaalihuollon palveluita, tukia.

Miksi ihmiset asuvat alueilla, joilla on alahaisempi työttömyys% kuin pääkaupungissa? Outoa, eivätkö he vieroksu töitä kuten asumistuella Helsinkiä asuttavat?

Minulla on auto, niin voin tarvittaessa käydä muualla. Rakastan maaseutua, en jaksa betonilähiöitä.

Asun 2 km päässä palveluista. En siis oikeasti korvessa mutta tavallaan. Muutin tänne vasta keski-iässä. Riitti se keskustoissa luuhaaminen.

Täällä ei ole mitään muuta kuin taloja talojen perään, leikkipuistoja ja lenkkipolkuja, metsää. Ei baareja, ei kauppoja, ei kioskeja. Täällä ei ole myöskään minkäänlaista häiriökäyttäytymistä. Bussit ei tule enää myöhään eikä ne keskustan nårkit jaksa tänne asti kävellä. Täällä ei tarvitse pelätä koskaan mitään. Ihmiset tietää toisensa, vaikka ei tunnekaan. Jos joku vieras tulee asuntooni poissaollessani, joku puuttuu asiaan ja kyselee mitä hän täällä tekee.

En aio täällä ikuisesti asua mutta nyt asun.

Muutin stadista pohjois-karjalaan, pieneen tuppukylään jossa ei ole yhtään mitään. Miksi? Koska mä voin. Halusin muuttaa pieneen tuppukylään landelle, jossa ei ole yhtään mitään, ja niinpä mä sit muutin. En todellakaan pelkää ihmisiä, päinvastoin viihdyn oikein hyvin ihmisten kanssa ja olen erittäin sosiaalinen. Rakastan myös tavata ihmisiä eri kultuureista, treenata kieliä ja kun rahastakaan ei ole kiinni niin asun aina puolet vuodesta (talvet) ulkomailla jossa riittää kyllä juttukaveria. Puolet vuodesta palveluiden ääressä riittää mulle, kesät menee ilmankin. Porukkaa kyllä käy kylässä vähän väliä, grillaillaan, saunotaan, uidaan ja lätistään, niin eipä toi sosiaalinen puolikaan siel skutassa kärsi kyl yhtään. Eikö oo jännä että ihmiset on erilaisia ja pitää eri asioista? 

Mitä, ahdistaako kun kaikki eivät olekkaan kuin sinä ja viihdy kaupungissa? Kauheeta, eivätkä kysyneet sinulta edes lupaa?! 

Minusta on kiva asua paikkakunnalla, missä saa olla rauhassa. Luontoa ympärillä, ei valosaastetta, ei melusaastetta, ei huumehörhöjä, ei jengejä. Sen hinta on että niitä palveluita ei ole. Kysymys ei ole rahasta tai ihmispelosta. Täällä vaan sielu lepää.

Ei niitä ole pikkukaupungissa enää. Jossa voisi olla asioita. Sen sijaan on ylimitoitettu varmaan mt-palvelut.

Kaupungit ovat perseestä.

Ne on niitä ihmisiä, joita ahdistaa naapuritalon seinä 2 m päässä. Juntteja.

Työntäkää palvelut perseeseenne. 

Mua pelottaisi asua jossain korvessa. Jos/kun sattuu jotain niin ambulanssin/poliisin saapumiseen menee ikuisuus.

Vierailija kirjoitti:

Muutin stadista pohjois-karjalaan, pieneen tuppukylään jossa ei ole yhtään mitään. Miksi? Koska mä voin. Halusin muuttaa pieneen tuppukylään landelle, jossa ei ole yhtään mitään, ja niinpä mä sit muutin. En todellakaan pelkää ihmisiä, päinvastoin viihdyn oikein hyvin ihmisten kanssa ja olen erittäin sosiaalinen. Rakastan myös tavata ihmisiä eri kultuureista, treenata kieliä ja kun rahastakaan ei ole kiinni niin asun aina puolet vuodesta (talvet) ulkomailla jossa riittää kyllä juttukaveria. Puolet vuodesta palveluiden ääressä riittää mulle, kesät menee ilmankin. Porukkaa kyllä käy kylässä vähän väliä, grillaillaan, saunotaan, uidaan ja lätistään, niin eipä toi sosiaalinen puolikaan siel skutassa kärsi kyl yhtään. Eikö oo jännä että ihmiset on erilaisia ja pitää eri asioista? 

Meillä on edessä samanlainen liike, alueetkin täsmää. Veri vetää itään + aluehan on aivan ihastuttava luonnossa viihtyvälle. Alkaa olla nähty tää pk-seudun "rikkaus" eri muodoissaan, ruuhkat ja lähiöt. 

Kauppa, tk, apteekki ja Alko. Kaikki on. En muuta mihinkään.

Jos Fatulta kysytään, niin syynä on insesti ja se ettei kukaan kuule vaimon huutoja kehä kolmosen ulkopuolella.

täällä on meidän perheensjäsenille töitä, puuttuu suomalaiset wt:t ja päihderiippuvaiset (kylällä vian pari juoppoa), ei ole rötöksiä, kaikki tuntee toisensa, joten naapuriapua saa aina jostain, on tilaa, eli suuret tontit ja suuret talot, jos haluaa lenkkeillä jossain yksin, valinnanvaraa löytyy niin paljon, että tulee vaikeuksia valita, löytyy uimarantoja, joissa saa olla ypöyksin, pimeään aikaan näkyy kaunis tähtitaivas ja revontulet, eläimet tulee pihallakin seurustelemaan ihmisten kanssa, siis villieläimet. Onhan täällä hyviä puolia. Toki isot aupat on kaukana, mutta siitä selviää hyvin, jos edes vähän osaa suunnitella elämäänsä.