Mistä haaveilet "sitten kun lapset lentävät pesästä"?
Mä muutan keskikaupungille puutaloon ja osallistun kaikenmaailman työväenopistojen kursseille :)
Kommentit (45)
jo palannut takaisin. Jos koskaan oikeastaan lähteekään. Maalaistalossa lapset kasvavat kiinni multaan.
Tai vaikka kukaan ei kotiin takaisin tulisi, ei elämä tästä ihmeesti muutu. Kodista ei tarvitse muuttaa, harrastuksia ei tarvitse vaihtaa.
mistään. Elän onnellisena tässä ja nyt.
mun lapsi on jo 12 vee... ei se enää montaa vuotta kotona viihdy...
Tahdon Japaninmastiffin, mutta en uskalla ottaa sellaista, ennen kuin lapset ovat muuttaneet pois kotoa.
Mutta luultavasti jään tänne, jos lapsenikin jää..
ja lemmenlomasta miehen kanssa ulkomaille; juodaan skumppaa eikä tarvitse valvoa lastenaltaan reunalla yhtään ketään.
voi nukkua koska haluaa eikä joku koko ajan ole jotain pyytämässä. Että saa olla ihan itsekseen. Nuorin vasta 8 kk että siihen on vielä jokunen vuosi ;) onneksi
Vielä 16 vuotta ja saan aloittaa oman elämän. Jätän miehen, nostan kytkintä. Aloitan uuden OMAN elämän jossain ihan muualla. Enkä ihan kovin pian ala uuteen suhteeseen.
Jos omat vanhempani ovat vielä hengissä, katkon kaikki siteeni heihin, he ovat muuttuneet vuosi vuodelta takertuvimmiksi ja se ahdistaa. Olen kuitenkin sietänyt tilannetta lasteni vuoksi, sillä heille isovanhemmat ovat todella tärkeitä.
Omat lapset ja mahdolliset lapsenlapset ovat toki tervetulleita äitiä/mummoa moikkaamaan, mutta taloudellista apua on turha tulla kitisemään.
Haluaisin erakoitua yhteiskunnasta täysin. Vituttaa tämä kaksinaamaisten paskanpuhujien laumasielujen kujanjuoksu.
Matkustamisesta rakkaani kanssa. Lisäksi haluan kokeilla sukeltamista ja surffaamista. Sitten.
Mutta muuten elän päivän kerrallaan ja toteutan unelmaani perheestä, yrittäjyydestä ja käsillä tekemisestä joka päivä.
ja vapaudesta tehdä itselleni mieleisiä asioista aikana joka sopii minulle parhaiten
jossa voin ommella ja näprätä omia juttuja. Sekä ajasta olla hiljaa; istua sohvalla ja vaan olla hiljaa teekuppi kädessä. Ja etenkin siisteydestä...
lähden johonkin sudaniin pakolaisleirille töihin. tai jotain raflaavaa kuitenkin.
tuohon elämäntilanteeseen.
Ehkä pienempi asunto riittäisi.
jotka joka päivä täällä itkette niitä isovanhempia, jotka elää omaa elämää ja eivät ole sitoutuneet hoitamaan lapsenlapsiaan.
tehän huudatte joka ketjussa, että kun teillä on lapsenlapsia, hoidatte taatusti niitä, ettekä ole mitään itsekkäitä isovanhempia, jotka matkustelee ja viettää omaa aikaa.
ja kahdenkeskisestä arjesta miehen kanssa, aikatauluttomuudesta vapaalla.
ulkomaanmatkoista miehen kanssa.
Voisin lähteä jonnekin vapaaehtoistyöhön.
Olisin mieluusti kyllä läheisessä suhteessa lapsiini ja mahdollisiin lapsenlapsiin mutta se kaikki olisi ihanaa kun ei tarvitsisi olla enää vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestään.
ja sitten joskus kun siihen kyllästyy niin lapsenlapsista
kun niin moni haaveilee ulkomaille muuttamisesta, erakoitumisesta jne. Itse muutamme isommalle paikkakunnalle, ehkä useamman sadan kilometrin päähän.
kun niin moni haaveilee ulkomaille muuttamisesta, erakoitumisesta jne. Itse muutamme isommalle paikkakunnalle, ehkä useamman sadan kilometrin päähän.
on eläkeiässä, kun ne lähtee kotoa. Ei sido työ, ei lapset.
taidan olla 58 v kun tyttö 20 v..joten eläkkeestä...=9