Lue keskustelun säännöt.
Kärsin mielenterveysongelmista, mutten vain voi aloittaa lääkitystä!
04.12.2025 |
Minulla on todella paha ahdistus- ja pelkotila. Silti lääkkeiden aloitus tuntuu kamalalta, koska ne heikentävät seksuaalisuutta. Haittavaikutukset ovat ikävät.
Ja tietysti ei ole takuuta, että lääke edes auttaisi. Voi auttaa, voi olla auttamatta. Jos olisi varmuus, että lääke auttaisi, ehkä olisin maksamaan sen hinnan, minkä niiden käytöstä usein joutuu maksamaan.
Kommentit (13)
No hoidat meilenterveyttäsi sitten seksillä, problem solved
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seksi viimesenä mielessä ku kunnolla masentaa ja ahdistaa.
Bentsot auttaa, jos ei käytä turhan usein.
Niissäkin haittansa( ei seiso sinä päivänä,mutta pysyypähän hengissä ).
Sinusta tulee vain henkisesti kuollut kävelevä zombie, jolla ei ole tunteita.
Ne asiat pitää käydä läpi ja käsitellä, jotka rassaavat mielentilaa.
Ilman uskoa Jeesukseen asia muuttuu huomattavasti vaikeammaksi, koska maailma vetää omaa showtaan ja yrittää painaa pääsi alas.
Katso mielenterveystalo.fi saitilta miten ahdistusta voi hoidella. Ei siihen lääkettä tarvita. Lääkkeen NNT on sitä luokkaa, että saat samat vaikutukset uskottelemalla itsellesi sokeripalaa syödessäsi että se todellakin parantaa sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhut ei ole sama asia kuin tieto ja kokemus. Ei ole mulle mitään sukupuolettomuutta aiheuttaneet ne lääkkeet
Järkevä päätös. Päädyin samaan. Seksuaalisuus on tärkeämpää minulle kuin ahdistus tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niistä moni hyötyykin ja kannattaa miettiä mikä loppupeleissä on kannattavampaa.
Miksi puhut haittavaikutuksista jos et suostu edes kokeilemaan mitään? Itse ainakin olin niin huonona eikä vuosien ja vuosien itsehoito ja usko auttanut, oli pakko hakea ja ottaa vastaan ja koettava ihan mitä tahansa muuta. Ei sillä lääkityksellä lopun ikää tarvitse olla.
Mitä ne haluaa syöttää sulle? Sun kannattaa lääkärille esittää toiveet lääkityksen suhteen. Itsellä syömishäiriö taustaa, niin oon ollut ehdoton sen suhteen, että lääke ei nosta painoa tai lisää ruokahalua. Seroniliä söin pitkään ja koin sen hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Huhut ei ole sama asia kuin tieto ja kokemus. Ei ole mulle mitään sukupuolettomuutta aiheuttaneet ne lääkkeet
Kerro toki lisää. Onko libido ja muut asiat yhtä hyvät kun ennen masennuslääkkeitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkevä päätös. Päädyin samaan. Seksuaalisuus on tärkeämpää minulle kuin ahdistus tms.
Kiva olla neljän seinän sisällä ahdistuneisuudesta lamaantuneena mutta panetuksen kourissa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niistä moni hyötyykin ja kannattaa miettiä mikä loppupeleissä on kannattavampaa.
Miksi puhut haittavaikutuksista jos et suostu edes kokeilemaan mitään? Itse ainakin olin niin huonona eikä vuosien ja vuosien itsehoito ja usko auttanut, oli pakko hakea ja ottaa vastaan ja koettava ihan mitä tahansa muuta. Ei sillä lääkityksellä lopun ikää tarvitse olla.
Mitä ne haluaa syöttää sulle? Sun kannattaa lääkärille esittää toiveet lääkityksen suhteen. Itsellä syömishäiriö taustaa, niin oon ollut ehdoton sen suhteen, että lääke ei nosta painoa tai lisää ruokahalua. Seroniliä söin pitkään ja koin sen hyväksi.
Tämä on lääkärille mahdoton tehtävä. Serotoniini on keskeinen ruokahalun säätelijä ja kun autoreseptorit blokataan lääkkeillä, ihminen syö automaattisesti yli tarpeensa. Mikäli lääke EI aiheuta painonnousua, silloin kyse on todennäköisesti plasebovaikutuksesta, eli pärjäisit lumelääkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkevä päätös. Päädyin samaan. Seksuaalisuus on tärkeämpää minulle kuin ahdistus tms.
Kiva olla neljän seinän sisällä ahdistuneisuudesta lamaantuneena mutta panetuksen kourissa?
Kuten totesin, seksuaalisuus on minulle itselleni tärkeämpää. En ole myöskään lamaantunut.
En ole yhtäkään mt-puolen lääkettä syönyt joissa ei olisi ollut tunnistettavia sivuvaikutuksia. Joissain ne ovat ihan siedettävät, mutta eivät ole pitkäaikainen tie onneen.
Kannattaa selvitellä psykoterapian mahdollisuutta ja myös kuluttaa vähän itse kirjallisuutta aiheesta. Esimerkiksi Lapsuuden kehityksellinen trauma (J.Klaavu) on melko helposti ymmärrettävä teos, joka selittää hyvin miten myös "normaaliperheissä" kasvaneen identiteetti voi jäädä hauraaksi.