Kohtuuton sukulainen
Kälyni (tässä tapauksessa mieheni veljen vaimo) on mielestäni kohtuuton appivanhemmilleni osoittamissaan lasten lahjatoivomuksissa. Tiedämme hyvin, että appivanhemmilla ei ole kovin paljon rahaa, ja itse pyrimme olemaan kaikissa lahjakyselyissä todella kohtuullisia, koska appivanhemmille oma vähävaraisuus on luonnollisesti nk kipeä paikka.
Kälyni ei kuitenkaan ymmärrä asiaa ja esittää lahjatoivomuksiaan omille lapsilleen tyyliin "tästä lelukuvastosta tämä lelu, ja tämä, ja tämä" . Anoppi on jo kahden kesken todennut, ettei pysty hankkimaan kaikkea, mitä näillä toivomuslistoilla on.
Olen jo miettinyt, miten asiasta voisi kohteliaasti huomauttaa kälylle. Mitä te tekisitte?
Kommentit (11)
Tuota samaa olen miettinyt, ettei asia loppujen lopuksi ole meidän kontollamme, ja jos itse pyrimme kohtuuteen ja hyvään käytökseen, niin mitäs sitten voimme muiden käytökselle. Harmittaa vaan hankalassa tilanteessa oleva anoppi.
anoppi itse sanoisi että he hankkivat nyt vaan tämän ja vaikka tämän, niin on varaa ostaa muillekkin tai muuta sellaista? on tuo vähän liikaa, ehkä käly oppinut hyvälle eikä tajua oikeasti tuota tilannetta?
Ei kai kukaan odotakaan kenenkään hankkivan KAIKKEA mitä toivomuslitoilla on? Lasten toivomuslistat ovat sitä varten, että näistä asioista lapsi tykkää, tai nämä olisivat hyödyllisiä, antaja voi siis valita sieltä, jos sattuu huvittamaan.
Mä en tekisi mitään, anoppi antakoon sellaisen lahjan kuin huvittaa ja käly varmasti pystyy elämään sen kanssa.
Sulle asia ei kuulu mitenkään.
kun se vaan ei kuitenkaan oikesti tarkoita, että ne kaikki toiveet tulee täyttää...
Ja ei sellaista tapaa olekaan, jolla kohteliaasti voi huomauttaa, tai jos sen keksit, tule ihmeessä vinkkaamaan se tänne!
Aikuiset ihmiset, luulisi heidän osaavan suhtautua toisin.
Mikä pakkomielle anopilla on kaikki toiveet toteuttaa? Toisessa ääripäässä ovat sitten ne isovanhemmat, jotka eivät koskaan osta mitään toiveiden mukaan vaikka kysyisivätkin.
Kyllä anopin pitäisi itse reipastua sen verran, että päättäisi mitä ostetaan ja mitä ollaan ostamatta. Käly ilmeisesti käyttää anopin nössöyttä hyväkseen tai ei sitten todellakaan ymmärrä tilannetta.
Juup, kohteliasta tapaa tosiaan lienee mahdotonta löytää. Ja helpostihan siihen tulee sellainen sävy, että "älä pyydä niin paljon, että meillekin jää", vaikka tästä nyt ei olekaan kyse.
En tunne kälyäni kovin hyvin, joten en osaa sanoa, onko hän tottunut omassa lapsuudenperheessään toisenlaiseen kulttuuriin tms.
Aikuisten kesken olemme sopineet mieheni sisarusten kanssa, ettei lahjoja ostella, ja se toimii hyvin. Itse olemme ostaneet kuitenkin isovanhemmille lahjat, mutta se on vapaaehtoista.
Käly on saanut lapsensa ns vanhemmalla iällä, ja vaikuttaa siltä, että haluaa nyt ulosmitata lapsilleen kaiken mahdollisen, kun ne kerran sai. Tai siltä tuo ainakin näyttää. Hassua.
Hyvä pointtin muuten tuo, että anopillani tosiaan on aika kova tarve olla "hyvä mummu", ja siksi ehkä ottaa kovin tosissaan nuo pitkät lahjalistat. Mieheni kanssa tiedostamme tämän ja siksi meiltä kysyttäessä lapsen toiveita olemma aina todella maltillisia, ettei anopille synny stressiä.
Mun veli ja sen avokki pyys aina vaikka mitä, eikä niillä ollut edes lapsia, itselleen pyysivät. Äiti valitti mulle että "ei mulla ole rahaa tollasiin, pieni palkkahan mulla on". Mä sanoin että "älä osta".
Eikä sitä tartte mun mielestä edes mitenkään selitellä.
Vaikuttaa siltä, että nykyään eri perheissä on todella erilaisia käsityksiä siitä, mikä on kohtuullista. Ilmeisesti tämä käly kuuluu siihen joukkoon, jonka mielestä kohtuus ja tasapuolisuus tarkoittaa paljon kaikille.
Onko mahdollista, ettei sukulaisesi tiedä anoppisi tilanteesta? Mitä mieltä kälyn mies eli anopin poika on asiasta?
voi oikein mitenkään kohteliaasti huomauttaa, paitsi anoppi itse :(.