Mitä tehdä, kun ystävä jakaa surut, mutta ei iloja?

Ethän voi muuta kuin hyväksyä tai jättää hänet.

Ymmärsinkö oikein, että hänkään ei jaa omia ilojaan sun kanssasi? Vai jakaa kyllä, mutta ei ole kiinnostunut sun elämässäsi tapahtuneista iloisista asioista?

Jakaa kyllä omat ilonsa ja niitä käsitellään yhdessä. 

 

ap

Vierailija kirjoitti:

Jakaa kyllä omat ilonsa ja niitä käsitellään yhdessä. 

ap

Ok. Sitten kyllä ihmettelen, miksi ei halua tässä asiassa vastavuoroisuutta. On ihmisiä, joilla on eri ystävät ikäville asioille ja eri ystävät mukaville asioille. Jos hänkään ei olisi jakanut omia ilojaan, olisi kyse voinut olla jostain tällaisesta. Tai vaihtoehtoisesti siitä, ettei hänellä iloisia asioita olekaan ja sen vuoksi ei oikein osaa iloita sun elämäsi hyvistä asioista. 

Tässä tapauksessa sitten tuli mieleen, että onko sun iloiset asiat kovinkin paljon suurempia kuin hänen iloiset asiansa? Mietin vaan, että jos on, niin ei sekään olisi ihme, vaikka olisikin kateellinen sulle näistä. 

Jätä se pahansuopa ja kateudesta kärsivä sika.

Voi olla kateutta, vaikka olettekin ystäviä. Ystävyyssuhteet voivat olla mutkikkaita. Itsellä on ystävä, jonka reaktioita en aina pysty ennustamaan, ja siksi mietin, mitä hänelle kannattaa kertoa.

Haluaa että jaksat hänen murheidensa vatvomista ja että olet samalla tasolla kurjuudessa. Jos voit hyvin olet kateuden aihe =uhka.

Ystävälläsi ei tapahdu iloisia asioita juurikaan. Paha semmoisia uutisia on jakaa, mitä ei ole. Ja jos ei ole omia iloja paljoakaan, voi kokea toisten jatkuvan iloon osallistumisen tosi raskaana. Yhtä raskaana kuin sinä koet ne ystäväsi jatkuvat suru-uutiset.

Toisten kanssa voit sit jakaa ne ilot. Näitä on monenlaisia ystäviä ja yksi sitä ja onneksi toinen tätä.

Ottakaa käyttöön systeemi, jossa kerrotte ensin kaikki huonot asiat. Sitten jaatte kaikki iloiset asiat. Tulee molemmat käsiteltyä.

Mä en keksi muuta kuin kateus. Mun ystävä on tuollainen. Jos mulla menee huonosti voivottelee ja kannustaa. Esim. kun ei ole miestä niin hän on että "sullekin joku uusi mies". Kun mulla oli uusi mies, jonka kanssa lopetin itse omasta tahdosta. Hänet nähdessään hän kulki nokka pystyssä ohi ja oli kuin ei tuntevinaan. On myös kaikista taidoistani ja asioistani kade.

Aion itse vähentää kontaktia ja suosittelen sullekin. Koska nämä ihmiset syövät lopulta sisältä sua.

Ihme teennäinen tarina. Onko teidän ystävyys pelkkää viestittelyä?  

Mulla on niin karmee (ex) ystävä, että nauroi mun hädälle. Räkäisesti. Itse olen auttanut häntä aikoinaan tosi tiukassa tilanteessa. Kun kysyin, että miksi naurat, kun mä melkein itken, niin vastasi että on nii raju juttu ettei tiedä itkeäkö vai nauraa. Semmoisella empatialla valitsi sitte nauraa. En pidä enää mitään yhteyttä.

Mun ystäväni vastaa runsain korulausein niihin viesteihini, joissa kerron arjen haasteista. Tsemppaa ja voivottelee. Sitten jos kerron mukavista asioista, saan vastaukseksi pelkän 😊-emojin, ei mitään sanallista vastausta. Tuntuu jotenkin passiivis-aggressiiviselta. 

 

ap

Ah, vihaan tuota emojia silloin kun vastauksena ei ole mitään muuta!