Mitä hyötyä konttauskypärästä?
Isompi tälli, jos tulee niin ei mitään. Ja pienemmissä kopsauksissa lapsi lähinnä säikähtää tapahtunutta, ei kipua. Onko konttauskypärä curling-vanhemmuuden symboli?
Kommentit (7)
lattialla kuin tatti, alahuuli pajatsonkupilla kuin alistettuna tilanteeseen. Ihan niinkuin tajuaisi miten noloa se on ;D
kunnes omani nousi pystyyn reippaasti ennen 7kk. pää oli niin raskas muuhun kehoon nähden, että heilui vaarallisesti puolelta toiselle. lapsen menoa se ei hidastanut. Kolhuja tuli jopa kyparän kanssa, mutta oli ainkin pehmusteita jonkin verran.
kunnes omani nousi pystyyn reippaasti ennen 7kk. pää oli niin raskas muuhun kehoon nähden, että heilui vaarallisesti puolelta toiselle. lapsen menoa se ei hidastanut. Kolhuja tuli jopa kyparän kanssa, mutta oli ainkin pehmusteita jonkin verran.
Jos lapsi nousee ylös riittävän pienenä, ei hänellä ole vielä vasteita, jotta tajuaisi kaatuvansa. Vähän isompi lapsi (tai aikuinen) varoo vaistomaisesti päätään, esim. selälleen kaatuessaan vetää leuan kohti rintaa ja selän köyryyn. (Tämä tulee niin automaattisesti, että sen tekemättä jättäminen on todella vaikeaa, vaikka tietäisi olla olevan pehmusteen.)
Ennen vasteiden kehittymistä vauva kaatuu ihan suorin vartaloin takaraivo suoraan maahan. Saattaa peräti vääntää itseään kaatuessaan selkä kaarelle, jolloin takaraivo ottaa suoraan vastaan koko iskun. Oikeasti hurjan näköistä, en tiedä ketään vanhempaa, joka olisi suhtautunut tuollaisiin kaatumisiin välinpitämättömästi. Eikä vauva edes opi noista kaatumisista, sillä vasta vasteet mahdollistavat varomisen, sitä ennen vauva ei siihen pysty vaan tekee saman uudestaan.
Vasteet kehittyvät n. 8 kk iässä. Tällaisia kaatumisia eivät edes pääse todistamaan vanhemmat, joiden lapset eivät nouse pystyyn reippaasti ennen tuota ikää ja ole jokseenkin rohkeita, jotta yrittävät vielä lähteä siitä liikkeelle.
kunnes omani nousi pystyyn reippaasti ennen 7kk. pää oli niin raskas muuhun kehoon nähden, että heilui vaarallisesti puolelta toiselle. lapsen menoa se ei hidastanut. Kolhuja tuli jopa kyparän kanssa, mutta oli ainkin pehmusteita jonkin verran.
Jos lapsi nousee ylös riittävän pienenä, ei hänellä ole vielä vasteita, jotta tajuaisi kaatuvansa. Vähän isompi lapsi (tai aikuinen) varoo vaistomaisesti päätään, esim. selälleen kaatuessaan vetää leuan kohti rintaa ja selän köyryyn. (Tämä tulee niin automaattisesti, että sen tekemättä jättäminen on todella vaikeaa, vaikka tietäisi olla olevan pehmusteen.)
Ennen vasteiden kehittymistä vauva kaatuu ihan suorin vartaloin takaraivo suoraan maahan. Saattaa peräti vääntää itseään kaatuessaan selkä kaarelle, jolloin takaraivo ottaa suoraan vastaan koko iskun. Oikeasti hurjan näköistä, en tiedä ketään vanhempaa, joka olisi suhtautunut tuollaisiin kaatumisiin välinpitämättömästi. Eikä vauva edes opi noista kaatumisista, sillä vasta vasteet mahdollistavat varomisen, sitä ennen vauva ei siihen pysty vaan tekee saman uudestaan.
Vasteet kehittyvät n. 8 kk iässä. Tällaisia kaatumisia eivät edes pääse todistamaan vanhemmat, joiden lapset eivät nouse pystyyn reippaasti ennen tuota ikää ja ole jokseenkin rohkeita, jotta yrittävät vielä lähteä siitä liikkeelle.
joskus 10 kk iässä. Luulis jo vasteidenkin toimivan.
meidän lapsi lähti liikkeelle 5kk ja todellakin oli konttaus kypärä. Ei siis kontannut ollenkaan, mutta käveli ja kiipeili, eikä osannut varoa ja pelätä mitään....Ja ihan neuvolasta suosittelivat sellaista kypärää:)
kolme lasta, joista yhdelle oli pakko laittaa. Nousi pystyyn 6,5kk, ei osannut istua kunnolla eikä sitten kaatuakaan, vaan rämäytti aina suorilta jaloilta takaraivolleen. Oli aivan karseeta menoa kypäränkin kanssa.
Kaksi muuta nousseet myöhemmin pystyyn eikä mitään tarvetta sellaselle.
Jos lapsi on vakavasti sairas tai vammainen siten, että ei osaa varoa päätään tai pienestäkin kolhusta voi olla vakavia seurauksia, hyötyä todennäköisesti on.
Terve lapsi ei sellaista tarvitse. Ei siitä mitään hyötyä ole vaan ehkä vähän haittaa, jos kypärän suojaan luotetaan niin, ettei tarvitse vauvaa vahtia eikä lapsi itse opi varomaan.