Jätin itkevän lapsen eskariin ja nyt kaduttaa...

kanssa uskon, että olisin saanut syyn selvitettyä ja hoidettua, jos olisin jäänyt asiaa hoitamaan.

ap

Ihan on sinulla ap oikea tunne, ja hoitajan olisi ollut syytä sinua ja lastasi tässsä tilanteessa kunnioittaa.Aivan varmasti lapsellasi oli asia joka mieltä painoi ja jonka kanssa hän juuri sinun apua tarvitsi.Ei ole kyse siitä etteikö eskarilaisesi päiväkodin tuella pystyisi pärjäämään vaan siitä että hän tarvitsi juuri silloin äitiä ja TÄMÄ se tärkein asia on.

eskareilla ei?

Meidän eskarilaisilla on loma, miksi teidän eskareilla ei?

äidin apu paras apu

Vierailija - 30.12.10 11:30 (ID 11774497)

mutta uskon ettei minun siellä roikkumiseni olisi asiaa auttanut, kun pois oli kuitenkin lähdettävä. Luota siihen, että ne ammattilaiset siellä hoitavat lastasi hyvin.

Teen töitä kotona, eikä mikään deadline ole lähellä. (nytkin vaan surffailen)

Eskarilaisen jääminen itkevänä päivähoitoon on vähän eri asia kuin taaperon aamuitkuisuus. Siihen eskarilaisen itkuun on yleensä joku akuutti syy.



Mutta eiköhän ne siellä eskarissa osaa käsitellä asiaa, ja tuskin se lapsi enää itkee. Päivän aikana unohtuu kyllä murhe. Itse puhut asiasta sitten päivän jälkeen lapsen kanssa, ja halaatte kunnolla.

ap

pitkäksi aikaa, olisi lapsi ilman muuta olettanut, että itkemällä saa sut jäämään tai että pääseekin kotiin. Mielestäni toimivat päiväkodin tädit ihan oikein, mutta jos sinua asia niin kovasti vaivaa niin ota puheeksi kun lasta haet.

kanssa uskon, että olisin saanut syyn selvitettyä ja hoidettua, jos olisin jäänyt asiaa hoitamaan.

ap

Ei meidän pojalla ainakaan itkemisen syy ole se, että äiti pitkittää lähtöä. Vaan poika on hidas sopeutumaan uuteen, ja kaipaa äidin vierelleen katselemaan, että miltä täällä uudessa eskarissa nyt näyttää. Kun saa viisi - kymmenen minuuttia siinä äidin kanssa katsella, niin sitten on valmis sanomaan hei-heit.



Ehkä poikani sitten on jokin omituinen tapaus, kun ei ole valmis ryntäämään iloisesti kiljuen vieraaseen paikkaan vieraiden luo, vaan toivoo äidin ensin näyttävän paikat ja ihmiset. Mutta todellakaan en voi ymmärtää mikä siinä nykyään on, ettei tuolle viisiminuuttisellekaan saisi olla aikaa, vaan lapsi pitäisi ovelta työntää sisään, että pärjäile. Ei oo mun tapani, vaikka monen muun oon nähnyt niin tekevän.

sinne 5-10 minuutiksi joka helvetin päivä ja katselemaan toisiaan.



Kyllä poikasi on todella erikoinen jos tarvitsee tuon ajan päivittäin ennalta jo tuttuun paikkaan mennessään.



Kun koulu alkaa niin napotatko luokassa joka aamu että lapsesi sopeutuu tilaan ja ihmisiin.



Onneksi lapseni ovat normaaleja.

Ihan oikeasti unohdin, että eletään jo syyskuuta.

Eli minä puhuin oudosta tilanteesta, uudesta paikasta ja uusista ihmisistä, ja että nykyään tuntuisi olevan vallalla, että ekana eskaripäivänäkään ei vanhemmat saisi tulla sisälle asti.

Tietenkään tässä vaiheessa vuotta paikat ja ihmiset eivät enää ole uusia, eikä meidänkään poikaa enää saatella sisälle asti. Kahdella ekalla kerralla kyllä, ja tokalla kerrallakaan siinä ei mennyt kuin minuutti. Ja sillä saatiin meillä homma käyntiin ilman itkuja, eikä syntynyt mitään kammoa.

Mutta eihän siitä mitään tulisi, jos kaikki joka päivä kävisivät. Onneksi osa lapsista on rohkeita, joita ei tarvi saatella ollenkaan, niin mitään ruuhkaa ei meillä ainakaan syntynyt missään vaiheessa.

8

sinne 5-10 minuutiksi joka helvetin päivä ja katselemaan toisiaan.

Kyllä poikasi on todella erikoinen jos tarvitsee tuon ajan päivittäin ennalta jo tuttuun paikkaan mennessään.

.

ettei 6-vuotias itke enää kokeillakseen saako äitiään pompotettua. Ei 6-vuotias ihan vauva enää ole.

Joillakin vaan kestää tuo sopeutuminen kauemmin tai sitten se uutuudenviehätys on nyt kadonnut... Ei hänenkänä äitinsä voinut sinne jäädä pidemmäksi aikaa roikkumaan.



Ei eskarilainen minusta nyt niin iso ole etteikö häntä saisi joskus harmittaa, etenkin aamulla. Minusta aika tympeä kommentti tuo että "onneksi lapseni ovat normaaleja".

sinne 5-10 minuutiksi joka helvetin päivä ja katselemaan toisiaan.

Kyllä poikasi on todella erikoinen jos tarvitsee tuon ajan päivittäin ennalta jo tuttuun paikkaan mennessään.

Kun koulu alkaa niin napotatko luokassa joka aamu että lapsesi sopeutuu tilaan ja ihmisiin.

Onneksi lapseni ovat normaaleja.

ettei 6-vuotias itke enää kokeillakseen saako äitiään pompotettua. Ei 6-vuotias ihan vauva enää ole.

Joskus vain eskarilainen, ihan kuten kuka tahansa muukin, haluaisi vain jäädä kotiin ja tuo itkun tuhertaminen on hyvä keino saada äiti taipumaan. Henkilökunta teki ihan oikein, turha sinne on äidin jäädä hysteriaa lietsomaan.

Kielenkäyttösi jo paljastaa keskenkasvuisuutesi.



Kannattaa sanoa omia lapsiaan normaaleiksi vasta kun he ovat täyttäneet 18 vee ja aikuistuneet.



Olen samaa mieltä toisen kirjoittajan kanssa siitä, että mikä ihme siinä on, että nykyään 5 minuuttia on jo katastrofi, jos sen ajan viettää lapsen kanssa eskarin ovella. Enkä usko, että enää joulukuussa lapsi tarvitsee aikaa katsella ympärilleen.

Kai nyt on enempi normaalia, että lapsi jaluaa hetken olla äidin rinnalla. MInä olisin enempi huolissani, jos lapsi jäisi mieluummin hoitoon/eskariin kuin tulisi kotiin

eikä ole todellakaan ainoa! Opettaja sitten vaan on pitänyt sylissä vähän aikaa niin ikävä mennyt ohi. Eskarilainen on vielä pieni!

Vieläkö itkeskelee vai onko jo ihan iloinen. Kerro, että lapsi ei yleensä turhaan itkeskele, vaan itkulle on "oikea" syy. Jos on vaikka tulossa kipeäksi tms.



t. pk-täti



p.s Minäkin olen sitä mieltä, että vanhempien on parempi poistua paikalta suht pian, jos lapsi jää itkemään, mutta minusta on ihan ok, että vanhempi soittaa perään ja kyselee lapsen mielialaa.