Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa kun mies on sellanen avuton juntti
06.09.2011 |
Tilanne: oltiin viemässä vauvaa lääkäriin, lääkäriä ei kuulunut vaikka aika oli mennyt 15min sitten. Miehen olisi pitänyt lähteä töihin (oli alkanut sataa kaatamalla jne etten olisi oikein päässyt kotiin vauvan kanssa muuten) ja alkoi tuskastumaan ja huokailemaan. Sanoin, että koputa lääkärin oveen jos tulisi jo avaamaan. Mies tokaisi "koputa sä!". Minä olin tuolilla imettämässä vauvaa, mies seisoi siinä vierellä kädet taskussa. En koputtanut kun ei hänkään, mies jatkoi jo kiukkuisena puhisemista, välillä tuli pari kirosanaa myöhästymisvalittelujen lomassa. Lopulta mä koputin, toisenkin kerran muttei ovi auennut. Sitten käveli hoitaja kauempana, mies katsoi ja tokaisi että toi vois kattoo ne korvat. Minä lopetin imetyksen ja juoksin perään kyselemään, tämä meni koputtelemaan lääkärin oveen ja kurkkasi sisään ja lääkäri pahoitteli, lupasi että päästään kohta. Mies tokaisi "lasku seuraa perässä" viitaten omaan töistä myöhästymiseen. Sitten sanoi että hän lähtee autoon odottamaan ja paineli pois, minä vein vauvan lääkärille.
Miksi aina näin!? Mies kiukkuaa ja puhisee, minä hoidan asiat. Ja mies ei ymmärtänyt, miksi kuittasin asiasta hänelle autossa, tokaisi että lääkärin vikahan tuo homma oli, ihan sama mitä hän olisi tehnyt. Sanoin, että järjettömän epämiehekästä laittaa nainen aina tekemään ja kiukuta itse hiljaa jossain sivussa.
Kommentit (20)
Liioittelenko mä siis? Lisää kommentteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ex oli aika samanlainen, mikä ärsytti mua. tajusin että se johtuu siitä, ettei hän uskalla.
Päätin, etten minäkään tee, jos ei hänkään. Meinaan, että kyllä minuakin jännittää ja pelottaa asiat, mutta tein ne vain siksi, ettei kukaan muukaan niitä tehnyt. Ja olin varma, että mieheni kyllä tekee joitain asioita, jos olisi yksin, mutta minun kanssani ollessaan hän sysäsi vastuun minulle.
Joten en tehnyt asioille mitään tuollaisissa kuvaamissasi tilanteissa. Jossakin vaiheessa mies oli "pakotettu" tekemään asioita itse ja alkoi tehdä niitä myös oma-alotteisesti.
Ehdotan, että et vain ota ohjia käsiisi vaikka mikä olisi. Vaikka sinua kuinka huvittaisi vain saada asiat tapahtumaan. Et tee mitään. Joko mies oppii tuosta tai ei, mutta ainakaan ei opi tekemään, jos luottaa siihen, että sinä kuitenkin hoidat.
Olet aika uusavuton, vai et pääse kotiin omin nokkinesi, no huh huh. Minä en jaksaisi toimia sun palvelijana kyllä montaa päivää.
Olet pettynyt kun et olekaan onnistunut muuttamaan miestä tahtomasi kaltaiseksi.
Olen minäkin luonnostani arempi kuin mieheni, mutta mies tietää tämän ja rohkaisee tekemään asioita, auttaa niissä ja tekee mielellään välillä juttuja jotka tietää minulle vaikeiksi. Miksei asetelma voisi olla toisin päin? Jo tuosta kommentista "järjettömän epämiehekästä" kuultaa ap:n vähättely miestään kohtaan.
Vinkkini olisi, että kasva aikuiseksi, tue puolisoasi, tee itse jos sinulle on helpompaa äläkä yritä muuttaa puolisoasi mäkättämällä.
olisi auttanut, kun ei sunkaan koputukset.
Hoitaja sai lääkäriin yhteyden vain avaamalla oven. Mutta ei todellakaan ole hyvän tavan mukaista potilaan alkaa lääkärin ovia aukoilla.
Outo lääkäri, kun ei koputukseen vastaa.
Ymmärrän kyllä periaatteessa närkästyksesi miehesi toiminnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aina ja kaikessa, jos asia on joko vaikea/jännittävä esim. soittaa jonnekin tai sitten haastava muulla tapaa tai rasittava niin miehen tyyli "tee sä, hoida sä". Inhoan sitä, vastuun sysäämistä toiselle.
ja helposti sysään vastuun muille, jos he ovat sen valmiit ottamaan. Neuvoisin jonkun edellisen kirjoittajan tavoin, että kieltäydy ottamasta vastuuta ja pakota siten mies hoitamaan itse asioita. Pikkuhiljaa helpottuu se hänellä ja alkaa tapahtumaan itsestäänkin. Itse kyllä hoidan asiat itse, jos kukaan muu ei sitä tee ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinunkaan koputtelusi auttanut.
Mutta ymmärrän kyllä hyvin, mitä tarkoitat. Meilläkin minä olen se, joka useinmiten hoidan asioita. Ja vaikka olenkin topakka ja itsenäinen nainen, vituttaa olla aina se, joka hoitaa asiat. Soittaa remonttimiehiä läpi, hoitaa koneiden korjauksia yms. - vaikka mies meillä kumminkin niistä asioista enemmän ymmärtäisi.
JA KUN se vielä yhdistyy sitten siihen, että vaikka mies "piiloutuu mun selän taakse", häntä kismittää, kun hoidan asiat. Siis se epäitsenäisyys ja arkuus ärsyttää häntä itseäänkin ainakin alitajuisesti ja se purkautuu sitten niin, että mies syyttää minua päällepäsmäröijäski.
Jos jäisin odottamaan, että mies rohkaistuu, tekee päätöksiä ja hoitaa hommat, asiat leviäisivät käsiin.
Se on totta kai totta, että kyse on omaksutuista rooleista parisuhteessa. JOS vetäytyisin sivuun ja kieltäytyisin hoitamasta asioita, miehen olisi pakko. Tuota harrastan nykyään ajoittain tilanteissa, joissa ripeys ei ole erityisen tarpeen.
Mutta muuten en ala pelleillä, jos vetkuttelusta ja vastuunpakoilusta seuraa hankaluuksia.
Olet pettynyt kun et olekaan onnistunut muuttamaan miestä tahtomasi kaltaiseksi. Olen minäkin luonnostani arempi kuin mieheni, mutta mies tietää tämän ja rohkaisee tekemään asioita, auttaa niissä ja tekee mielellään välillä juttuja jotka tietää minulle vaikeiksi. Miksei asetelma voisi olla toisin päin? Jo tuosta kommentista "järjettömän epämiehekästä" kuultaa ap:n vähättely miestään kohtaan. Vinkkini olisi, että kasva aikuiseksi, tue puolisoasi, tee itse jos sinulle on helpompaa äläkä yritä muuttaa puolisoasi mäkättämällä.
Eli todennäköisesti ap:n perheessä on käynyt kuten meillä eli minä topakampana olen saanut ajan mittaan riesakseni yhä enemmän hoidettavaa. Kyse on rooleista, jotka kehittyvät vasta parisuhteen AIKANA.
Eikä siis niinpäin, että mies olisi ollut alusta alkaen tassukka, joka odottaa minun hoitavan asiat.
-10-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja ei tainnut lainkaan havaita olevansa itse avuton, jos ei yhtä (1) vauvaa pääse yksin käyttämään lääkärissä. Joo,ei tietenkään ole autoa eikä korttia, mutta todennäköisesti lääkäri olisi antanu kipeän vauvan kanssa matkustavalle taksilapun Kelaa varten.
Monissa perheissä on kyllä selkää työnjakoa. Yksi hoitaa kodin, toinen auton, ja yksi maksaa laskut, toinen hoitaa viranomaisasiat jne.
Olen minäkin luonnostani arempi kuin mieheni, mutta mies tietää tämän ja rohkaisee tekemään asioita, auttaa niissä ja tekee mielellään välillä juttuja jotka tietää minulle vaikeiksi. Miksei asetelma voisi olla toisin päin? Jo tuosta kommentista "järjettömän epämiehekästä" kuultaa ap:n vähättely miestään kohtaan.
että miehet yleisesti nauttivat saadessaan suojella prinsessaansa ja tehdessään "miehekkäitä" asioita naisensa puolesta kun nainen ei uskalla.
En tiedä yhtäkään naista, joka nauttisi saadessaan suojella miestään ja tehdä tämän puolesta miehisiksi koettuja asioita.
Minä en ainakaan halua miestä, joka on niin nössö, että minun pitää ruveta parisuhteen suojelijaksi. Haluan vahvan miehen, joka suojelee minua (vaikka pystyisin kuinka tekemään asiat itse, haluan miehenkin pystyvän tekemään ne ja olemaan "vahvempi").
Olkoonkin kuinka sukupuolirooittunutta kirjoitusta vain, mutta luulen, että aika moni näin ajattelee. Mieti itse, jos sinun pitäisi toimia miehesi puolesta, koska hän olisi vielä sinuakin arempi. Tosi miehekästä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pahin tilanne on ollut, kun oltiin miehen ystävän häissä. En tuntenut muuta kuin hääparin, miehelle suurin osa vieraista oli puolituttuja.
Ehdotin, että viedään tervetuliaisdrinkit ja minun laukkuni pöytään ennen kuin haetaan noutopöydätä ruokaa. Mies hanasi vastaan, kun ei tiennyt "kenen pöytään tässä voi istua, kun ei tunne kunnolla ketään". Siis mitä v***ua?! Eiköhän sitä nyt voi kysyä, onko tässä tilaa ja mies sentään tunsi ne ihmiset edes jotenkin.
Normaalitilanteessa, missä kumpikaan ei kunnolla tunne ketään, olisin vain mennyt istumaan johonkin. Mutta tässä tilanteessa en ollut edes nähnyt ketään vieraista ja mies sentään oli pyörinyt samoissa porukoissa jne. Ärsytti niin paljon miehen munattomuus, että päätin olla tekemättä mitään (eli en ottanut ohjia käsiini). Siinä seisottiin ja juotiin drinkkejä, että saataisiin kädet vapaaksi ruuanottamiselle.
Olin miehen edelle ottamassa ruokaa (virhe minulta) ja jouduin vielä seisoskelemaan keskellä salia odottamassa, että mies nyt uskaltaisi tehdä päätöksen, että mihinkähän pöytään tässä mentäisiin. Seisottiin vielä molemmat jonkun aikaa lautaset kädessä siinä, kun ei mihinkään pöytään muka voinut "ängetä". Että nolotti.
Niin raskasta tuollaisen kanssa. Vielä kun ei myönnä, että ei uskalla, vaan aina keksii kaikenlaisia tekosyitä. Eikä kyse ole mistään sukupuolijutuista pelkästään, sama homma, jos olisin ollut jonkun ystävättäreni avecina, eikä hän uskalla tehdä päätöstä.
Ei herätä kunnioitusta. Kaikkea ei tarvitse uskaltaa, mutta sen voi myöntää, ettei uskalla. Vastuunpakoilu tekosyiden varjolla rasittaa eniten.
Mitä sen miehesi koputus tosiaan olisi auttanut, kun ei sunkaan koputukset.
Hoitaja sai lääkäriin yhteyden vain avaamalla oven. Mutta ei todellakaan ole hyvän tavan mukaista potilaan alkaa lääkärin ovia aukoilla.Outo lääkäri, kun ei koputukseen vastaa.
Ymmärrän kyllä periaatteessa närkästyksesi miehesi toiminnasta.
Mutta olisi mies voinut ainakin yrittää tehdä jotakin sen sijaan, että valittaa kädet taskuissa. Siitä tässä taisi olla kyse.
t: ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan se tyyli, että valitetaan ja kiroillaan ja huokaillaan muttei toimita. Ja että laitetaan nainen tekemään puolesta. Mies oli se jolla oli kiire, minä _imetin_ ja mies tokaisi mulle että koputa sä oveen!
kun lääkärin aikaa menee koputtelijalle vastailuun. Lääkärille jos on tullut kiireellinen juttu, niin hän hoitaa sen, eikä sillä varatulla ajalla silloin ole merkitystä. Ei se ole lääkärin vika, vaan ne kiireelliset hommat on hoidettava.
Eikä sitä yhtä vauvaa tarvitse kahden olla kuskaamassa, jos miehen on pakko mennä töihin, niin ei se taksi niin kallis ole, ettei sitä voisi lääkärikäynnillä käyttää, jos on oikea tarve.
Minusta siis miehesi oli vähemmän juntti, kun ei turhaan halunnut koputella ja häiritä lääkäriä. Tosin juntti oli tietysti tuo kommentti laskusta, vaikka ette tiedä, miten tärkeää hommaa lääkäri on juuri tehnyt.
Uskomaton idiootti ainakin olet, kyllä ne lääkärit ottaa vastaan heti kun kerkeää ja oikein kiireellinen tapaus menee tietenkin edelle.
Todella oli syytä koputella: lopulta selvisi, että lääkärille oli sattunut moka eikä ollut huomannut lähetettämme koneeta. Teki siis kirjoitushommia huoneessaan eikä avannut meille ovea kun ei tiennyt että asiakas odottelee. Pahoitteli kovasti. Onneksi koputtelin, muuten olisimme odottaneet vielä paljon paljon kauemmin siellä turhanpäiten..
Todella oli syytä koputella: lopulta selvisi, että lääkärille oli sattunut moka eikä ollut huomannut lähetettämme koneeta. Teki siis kirjoitushommia huoneessaan eikä avannut meille ovea kun ei tiennyt että asiakas odottelee. Pahoitteli kovasti. Onneksi koputtelin, muuten olisimme odottaneet vielä paljon paljon kauemmin siellä turhanpäiten..
Johan sanoit että lääkräi oli sanonut pahoittelunsa et saa odotella ja oli siltikin antanut odottaa, keksi kuule parempi provo yritys.
ettei kannata mennä lääkärin oveen koputtelemaan tai varsinkaan tuosta vaan avaamaan ovea. Sisäpuolella yleensä on se edellinen potilas, joka voi olla vaikka housut kintuissa. Ei ole kauhean kiva jos seuraava potilas kurkistelee oven raosta ja kyselee koskas on minun vuoro. Ennemmin kannattaa hoitajalta kysellä että meneekö vielä kauankin, hän voi jopa tietää onko lääkäri myöhässä tai voi käydä lääkäriltä kysymässä.
Mutta tähän tapaukseen: minusta olet itse ihan yhtä avuton kun miehesi kun et saa vauvaa lääkäriin yksin. Ja mitä se koputtelu tosiaan auttoi? Itse olit imettämässä vauvaa juuri kun olisi kuulunut olla teidän vuoronne. Jos lääkäri olisi kutsunut teitä ajallaan, olisitko pyytänyt odottamaan kunnes vauva on syönyt vai repäissyt vauvan tissiltä ja vienyt parkuvan vauvan lääkärin vastaanotolle ja kukaan ei olisi kuullut mitään?
Aika tyypillistä käytöstä oikeastaan miehille sekä naisille. Ettei uskalleta toimia. Onneksi pariskunnista usein toinen kuitenkin rohkeampi, kuten teilläkin!