Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Oletteko saaneet perheneuvolasta apua?

Vierailija
17.11.2025 |

En tiedä onko tämä ihan yleinen käytäntö perheneuvoloissa, mutta jääkö muiden asiat sinne "roikkumaan" eikä mitään tapahdu?

Hain lapselleni apua koulunkäynnin vaikeuksien  ja tunnetaitojen haasteiden vuoksi. Ensimmäisen soittoni jälkeen he sanoivat ottavansa yhteyttä. Varoittelivat kyllä pitkistä jonoista, joten odottelin rauhassa. Kun reilu vuoden päästä mitään ei kuulunut, soitin kysyäkseni että mikä on jonotilanne. No siinä heti pahoittelivat, että lapseni tiedot olivat jääneet johonkin mappi Ö:hön, antoivat heti ajan seuraavalle viikolle. Muutaman kerran käytiin siellä testejä tekemässä ja loppupalaverissa antoivat ymmärtää, että siirtävät asian lastenlääkärille. Että aika tulee sitten myöhemmin. Odottelin taas yli puoli vuotta, kunnes taas soitin ja kysyin, että oliko tarkoitus sinne lääkärille päästä. No, psykologi sanoi että hän tarkistaa asian ja soittaa seuraavana päivänä. Sitä soittoa ei ole edelleenkään kuulunut näin puolentoista vuoden jälkeen. 

 

Nyt tänä syksynä toinen lapseni on kärsinyt ptsd oireista erään ikävän tapahtuman vuoksi, joten opettajan suosituksesta otin yhteyttä perheneuvolaan hakeakseni lapselle apua. Psykologi (sama, joka lupasi soittaa takaisin puolitoista vuotta sitten) otti lapseni tiedot ylös ja sanoi ilmoittavansa mahdollisimman pian että miten asiassa edetään. Tästä puhelusta on nyt noin 2kk. Vaikka aion hakea lapselleni apua nyt toiselta taholta, olisi ohan mielenkiintoista olisi kyllä nähdä, mikä tämä hänen "mahdollisimman pian" on. Kenties vuosi ja vähän päälle?

 

Onko kukaan teistä saanut perheneuvolasta onnistuneesti apua? Vai onko tämä perheneuvolan taktiikka tällainen että pistetään perheet odottelemaan, että keksivät jonkin keinon pärjäillä jotenkuten itsekseen. 

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
17.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi et itse soittanut sinne takaisin ja kysynyt että miksi sieltä ei soittoa kuulu vaan odotit ja odotat? Eikö lapselle avun saanimen olisi sen verran tärkeää että joku hoksotin sanoisi että jos sieltä ei soiteta niin soitat uudestaan etkä odottele kuukausia?

Vierailija
2/6 |
17.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ole onnellinen, lastasi ei (ainakaan vielä) aiota huostaanotto. Jos olisit heille kiinnostuksen kohde,et saisi olla rauhassa hetkeäkään ilman heidän tunkeutumistaan yksityiselämääsi. Etsi apuasi yksityiseltä,älä julkiselta ja pidä huoli,että tallennat ja nauhoittaa jokaisen puhelinkeskustelu,tapaamisen ja kaikenlaisen kanssakäymisen näiden 'neuvola'tahojen kanssa. Kannattaisi tutustua ihmisten kokemuksiin näistä 'auttavista tahoista' hiukan paremmin,ennenkuin vapaaehtoisesti lähtee etsimään 'apua' julkiselta puolelta. Eli ole iloinen,ettei sinuun olla yhteydessä. Voit toki laittaa kanteluita ym.menemään,mutta jos et jaksa nähdä edes lakikirjan avaamisen vaivaa,voit syyttää vain itseäsi sinisilmäisyydestäsi suhteessa terveydenhuoltoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
17.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saatiin lähete nuorisopsykiatriaan mutta meni vielä 12 vuotta ennenkuin lapsi sai oikean diagnoosin ja hoidon. Se on semmoista kun Hus säästää. Ja tämä oli jo ennen sotea ja petterin paskaa leikkausvimmaa.

Vierailija
4/6 |
17.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kait kukaan usko saavansa sieltä apua. Valtion kiusantekoa se on

Vierailija
5/6 |
17.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miksi et itse soittanut sinne takaisin ja kysynyt että miksi sieltä ei soittoa kuulu vaan odotit ja odotat? Eikö lapselle avun saanimen olisi sen verran tärkeää että joku hoksotin sanoisi että jos sieltä ei soiteta niin soitat uudestaan etkä odottele kuukausia?

Soitinhan minä kerran jos toisenkin. Kuitenkin siinä odotellessa lapseni koulunkäynnin haasteet ovat alkoivat hiljalleen helpottaa ja opettajat ja erityisopettaja on ollut isona apuna lapsen koulutiellä. Tukea tarvii toki vieläkin tavallista enemmän, mutta paljon ollaan menty eteenpäin. Sama juttu tunnetaitojen haasteiden kanssa. Vieläkin on välillä tosi vaikeita päiviä, mutta vielä en ole lyönyt hanskoja tiskiin, vaikka monesti tehnyt mieli

Ap

Vierailija
6/6 |
17.11.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Tunnetaitojen haasteiden".

Eli kasvattamaton kakara.