Onko teillä koskaan tullut burnouttia?

Sairaus josta ei parannuta. En pysty enää palaamaan normaalielämään.

On. Ei jaksanut tai huvittanut tehdä vapaa-ajalla mitään. Kesti monta vuotta. Silti en ollut töistä pois päivääkään.

Vierailija kirjoitti:

On. Ei jaksanut tai huvittanut tehdä vapaa-ajalla mitään. Kesti monta vuotta. Silti en ollut töistä pois päivääkään.

Jaa, lasketaanko tuollainen loppuunpalamiseksi? Kuulostaa ihan normaalilta arjelta. 

Millä diagnoosilla ap on saikulla, masennusko? Burn out ei ole mikään virallinen diagnoosi

Burn out on vain velttojen ja heikkolahjaisten keksimä tekosyy vältellä työtä.

Ei, sillä olen mies. 

Vierailija kirjoitti:

Sairaus josta ei parannuta. En pysty enää palaamaan normaalielämään.

#naiset

Vierailija kirjoitti:

On. Ei jaksanut tai huvittanut tehdä vapaa-ajalla mitään. Kesti monta vuotta. Silti en ollut töistä pois päivääkään.

Outoa, yleensä ihmiset jotka valittaa burn outista, kuten Tommi Kinnunen, kirjoittavat kirjoja ja remontoivat asuntoa sairaslomalla valtavan innokkaasti. 

Kaksi vuotta sitten sain burnoutin. Ensimmäinen kuukausi meni sohvan pohjalla syömättä, täristen ja sydän hakaten. En jaksanut enää kuin juuri ja juuri käydä suihkussa, mutta en myöskään pystynyt nukkumaan jatkuvan korkean sykkeen ja ahdistuksen vuoksi. Melko normaalia elämää vietän tässä vaiheessa. Aika paljon piti asioita muuttua ja käyn myös terapiassa, jotta jatkossa vältyttäisiin uudestaan loppuunpalamiselta. 

Riippuu mitä se on.  Jos sitä että vtuttaa, pistää rintaan ja kehtuuttaa aloittaa mitään niin sitten on.

Olin elänyt varmaan koko ikäni mentaliteetilla, etten riitä. Suoritin ihan kaiken: opiskelut, harrastukset, työ. Yritin olla jonkin arvoinen ja tein valtavasti asioita, jotta olisin muiden silmissä jotakin. En kuunnellut kehoa, kun se kaipasi lepoa ja siitä tuli sitten pakkopysähdys. Se hetki oli töissä. Sydän hakkasi ihan julmetusti, pyörrytti, silmissä pimeni. Oli pakko päästä istumaan ja pää polviin, oksetti. Tästä jäin saikulle, burnoutille ei ole syykoodia, joten kirjattiin sopeutumishäiriöksi. Hyvä tuuri kävi ja sain ihanan lääkärin, joka ymmärsi juurisyyn: riittämättömyyden tunne. Ekat viikot käski vain levätä, kielsi siivoamasta ja kokkaamasta jos ne tuntuivat pakollisilta asioilta. Käski tehdä vain sitä mitä halusin, aloin maalata ja piirtää, ja samalla harjoittelin hyväksymään epätäydellisyyttä (piirroksissa siis). Voimavarat ovat edelleen vajaat, mutta nyt olen oppinut sen, mikä riittää ja mikä taas on turhaa perfektionismia. Tämän avulla olen oppinut hyväksymään itseni ja ymmärrän paremmin, mikä on tarpeeksi hyvä. Psykiatri puolsi kelan terapiaa ja löysinkin terapeutin itselleni, joten näitä asioita käyn läpi vielä vuosia.

Muistan ne ekat viikot, silloin tuntui, ettei tästä nousta ikinä. Mutta vaatii itseltä paljon sisäisiä oivalluksia ja ajatusmallien muuttamista. Ekana opettele tunnistamaan asiat, jotka kuormittavat eniten. Ja ala pohtia, tarvitseeko niiden kuormittaa niin paljoa, voisiko niitä tehdä toisella tavalla?

Kauhea jakso elämässä, stressaannuin työstä ja varmaan osittain omasta, työpaikasta irtisanottiin sitten myöhemmin, en ollut sairaslomalla tai käynyt edes lääkärillä, opiskelin työn ohella. Selvisin siitä sentään kutakuinkin täysjärkisenä, itsekullakin erilaiset syyt, oireilu voi olla samanlaista.

Vierailija kirjoitti:

Burn out on vain velttojen ja heikkolahjaisten keksimä tekosyy vältellä työtä.

Burnout on nimenomaan ahkerien ja vastuuntuntoisten sairaus. Laiskat eivät siihen sairastu, kun eivät pysty tekemällä itseään kuluttamaan loppuun.