Tiedän että nostalgia on vaarallista ja harhaista, mutta silti se yrittää imaista minun ajoittain mukaansa

Huomasin taas katselevani asuntojen hintoja lapsuuden kotikaupungista. Muistot sieltä ovat hyviä; rauhallista, yksinkertaista, paljon edullisempaa kuin pk-seudulla. Mietin miten voisin viettää siellä työurani viimeiset vuodet, sitten rauhoittua eläkkeelle.. Mutta sitten muistan miksi lähdin sieltä pois. Pysähtyneisyys, ahdasmielisyys, saman toistuminen kaavamaisesti.. henkinen kuolema nuorelle ihmiselle. Ja ei siellä asu enää ketään elossa olevaa sukulaista ja vanhat kaveritkin on hajonneet taivaan tuuliin. Mutta silti mietin että jos kuitenkin..