Miten pelastaa suhde umpikujasta?

Olemme seurustelleet avovaimon kanssa jo useamman vuoden. Suhde alkoi ylioppilaskirjoitusten jälkeisenä kesänä ja suhde sisälsi intohimoa ja rakkautta ensimmäiset vuodet. Huomasin kuitenkin viimeisen kolmen vuoden aikana, että tyttöystävän halut alkoivat laskemaan, mitä pidin aluksi ihan normaalina, koska suhde oli jo siihen mennessä kestänyt 4 vuotta. Seksiä oli kuitenkin yhä ainakin kerran viikossa eli aina kun näimme, sillä muutimme yhteen vasta reilut kaksi vuotta sitten.

Yhteenmuuton jälkeen seksin määrä väheni dramaattisesti, kunnes se suppeni alle kertaan kuukaudessa. Otin tämän lopulta hänen kanssaan puheeksi eikä hän osannut sanoa miksi näin on tai että tämä johtuu siitä että en ole enää niin mukava kuin ennen. Päätin sitten korjata käytöstäni ja olla hänelle mieleksi, mutta asiassa ei tapahtunut muutosta. Nyt viimeisen vuoden aikana olemme asian vuoksi olleet parisuhdekriisissä pari kertaa, sillä minun haluni ja himoni häntä kohtaan eivät ole muuttuneet, kun taas hänen haluissaan ei ole tapahtunut muutosta tai ne ovat jopa laskeneet. Hän ei koe enää omien sanojensa mukaan lähes olleenkaan seksuaalisto himoa eikä hän ajattele seksiä ollenkaan. Hän kuitenkin aina nauttii kovasti seksistä ja kertoi ettei ole siihen tyytymätön. Kynnys kuitenkin aloittaa touhu on hirveän korkea ja ehdotteluni johtavat lähes aina kieltäytymiseen. 

Meistä kumpikaan ei tahdo erota, sillä meillä on yhteiset suunnitelmat ja tavoitteet elämälle ja me kuitenkin rakastamme yhä toisiamme. Lisäksi olemme jo siinä iässä, että perhettä pitäisi alkaa perustamaan. En usko löytäväni samoista, yksinkertaisista haaveista innostuvaa naista kovin helpolla. Lisäksi ymmärtääkseni halujen laskeminen ei ole kovin epänormaalia naisilla pitkissä suhteissa, joten pelko on, että olisin kuitenkin uuden naisen kanssa samassa tilanteessa kolmen vuoden päästä, jolloin nykyisestä hyvästä naisesta eroaminen olisi ollut täysin turhaa. En kuitenkaan haluaisi elää täysin seksitöntäkään elämää. Mitä neuvoksi?