Yliuskonnolliset vanhemmat tai vanhempi kokemuksia?
Pelotellaan uskonnon varjolla ja ei anneta lapsen itse muodostaa mielipidettä elämänkatsomuksesta? Tiedän tapauksia,että vielä aikuisena vaikuttaa negatiivisesti.
Kommentit (9)
Minun vanhemmat, etenkin isäni oli. Ei minua peloteltu kuitenkaan. Jokin häpeä kuitenkin iskostui, että pitää olls ruodussa tai muuten on huono ihminen. Veljeni katkaisi isäämme välit, koska ei jaksanut monologia ja käännyttämistä. Hänessä on aivan ääretön viha, mutta minusta on tullut tervepäinen.
Muu väkivalta päättyy kuolemaan, mutta uskonnollinen väkivalta kurottaa luisevat kouransa haudan toisellekin puolelle. Olen tarvinnut yhteiskunnan maksaman psykoterapian suureksi osaksi juuri erään tietyn Suomessa pienen amerikkalaisen kirkkokunnan vuoksi.
Meidän vanhemmat olivat todella uskovaisia, äiti on vieläkin, isä kuoli jo aikoja sitten. Isäni oli tosin alkoholisti ja väkivaltainenkin. Oli vaikeaa lapsena se pakottaminen esim. Seurakunnassa käyntiin ja helvetin pelko. Itse pelkäsin helvettiä jo pikkulapsesta asti. Olen kyllä uskovainen itsekin, mutta en todellakaan tyrkytä uskoani kenellekään, eikä se ole minusta yhtään luontevaa. Pahiten minuun sattui kuitenkin se kaksinaamaisuus minkä näin jo lapsena, mitä isäni esitti seurakunnassa ja tutuille ja se miten erilainen hän oli kotona.
Kaveri pelkää koko ajan joutuvansa helvettiin ja itkeskelee.
Onhan se tuputtaminen lapselle raskasta varsinkin jos kokee pelkoa
Äitini olisi halunnut että olen aina samaa mieltä kaikesta, arkiasioissakin. Olen erilainen luonnollisesti. Myös vastakkaisia mielipiteitä. Spiritualisti äiti. Mulla on oma näkemys henkisyydestä ja muusta, en ole kultissa silti.
Muistakaa, uskovaiset vanhemmat tarkoittaa hyvää. Eivät halua, että lapsilleen käy huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri pelkää koko ajan joutuvansa helvettiin ja itkeskelee.
Kerro sille, että mitään helvettiä ei ole olemassa. Eikä muuten taivastakaan, paitsi avaruus päittemme päällä.
On todella helppo olla, kun tuon tajuaa!
Minun äitini kuuluu erääseen herätysliikkeeseen ja se kyllä näkyi kotona. Olin lapsena mukana vähintään viikottain kaikissa mahdollisissa hengellisissä tapahtumissa, meillä pidettiin niitä kotonakin ja muistan lapsuudesta monia pelottavia kertomuksia esimerkiksi kuolleista mutta henkiin heränneistä ihmisistä. Sain joululahjaksi Raamattuja, Raamatun kertomuksia videolla ja erilaisia enkeliesineitä. Meidän olohuoneen seinällä oli kymmenen käskyä kehystettynä.
Äitini painostaa edelleen mukaansa ties minne, vaikka tietää varsin hyvin että olen ateisti. Äitini kouluttautui myös ammatillisesti uskontopainotteisesti muutama vuosi sitten. Lapsena olin todella ahdistunut ja pelkäsin aivan kaikkea mahdollista enkä koe äitini koskaan rakastaneen minua tällaisena. Siskoni on biseksuaali eikä äiti hyväksy häntä ollenkaan, joten välit ovat poikki.