Lue keskustelun säännöt.
Omaanko teidän mielestänne liian itsekkään luonteen, jos haluan lapsia?
12.11.2025 |
Pidän lapsista. Minulla on paljon sisaruksia ja en oikeastaan tiedä parempaa, kuin sisarusten lasten kanssa vietetty aika usean päivän ajan. Ja omien lapsuuden lempitekemisten touhuaminen heidän kanssaan. Varsinkin tällä hetkellä pienimmät ovat aivan ihania ja ikävöin heitä välillä tosi paljon ja katselen kymmeniä kertoja heistä samoja videoita ja soittelen videopuheluita. Heidät nähdessään pusuttelen ja halailen ne piloille ja ikävöin kun lähtevät.
Myös vieraat lapset esim. kaupoissa aiheuttavat sellaista "onpa suloinen lapsi". Kaupoissa mua ei harmita lasten huudot tai ravintoloissa.
MUTTA
Vaikka monet ihmiset mieltävät minut rauhalliseksi ja tosi empaattiseksi, mitä olen. Niin olen myös toisinaan todella itsekeskeinen, ja myös mieheni voi tämän allekirjoittaa ja minut tuntevat ihmiset. Olen helposti kuormittuva ja todella pienet asiat saattavat saada tosi isot mittasuhteet mun elämässä. Mietin aina kaikkea tulevaa stressaten. Olen myös melko introvertti ja oma rauha on myös tosi tärkeää ja tietynlaiset rutiinit. Esimerkkinä hyvin karrikoiden itsekeskeisyydestä:
- Keskiraskaan työpäivän jälkeen mieheni vanhemmat tulevat käymään ja mieheni on mielissään. Minä menen tolaltani. Miksi he tulevat käymään ja "rikkomaan" rauhaani?
- Mulla on vapaapäivä ja mieheni aamulla ilmoittaa, että voinko heittää hänet äkkiä töihin autolla muutaman kilometrin päähän, koska vettä sataa ja hän ei voi mennä pyörällä. Ärsyynnyn, koska oisin halunnut juoda aamukahvit rauhassa. En vie.
- Minulla on vapaapäivä ja haluan viettää sen omien harrastuksen parissa ja omissa oloissa. Siskoni soittaa ja kysyy, voisinko tulla auttamaan häntä jossakin tärkeässä asiassa. En suostu, koska olen suunnitellut vapaapäivälleni muuta. Tai jos suostun, niin omalla ärtymykselläni osaan pilata päiväni.
- Mieheni otti veljensä koirat hoitoon muutamaksi päiväksi. Kiukuttelin, koska en olisi halunnut ottaa niitä ja en suostunut edes auttamaan koirien lenkityksessä, vaikka hyvin olisin ehtinyt ja jaksanut.
Eli tietynlaiset rutiinit ovat minulle tärkeitä ja kuormitun helposti ja tiedän sen. Lapsista tykkään kuitenkin, ja tätinä saan säännöstellä jaksamista heidän kanssaan. Kuitenkin jossain määrien lapsia haluan, mutta pelkään, että olisin surkea äiti ja kadun äitinä olemista ja elämä on tosi kuormittavaa sitten. Vuodet vierii, enkä uskalla tehdä päätöstä lasten hankinnassa.
Kommentit (13)
Totta kai kannattaa hankkia. Lapset sitten yrittävät saada omia tahtojaan läpi. Huomioi heitä ja muista että itse halusit lapsia.
Tuskin olisit huonoin äiti.
Hormonit auttavat jonkun verran jaksamisessa. Usko ja lähde toteuttamaan haavetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkästä viestistä päätellen taas Vanhapiian keksitty aloitus. 😝😝😝💩💩💩💩💩💩💩
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kannattaa hankkia. Lapset sitten yrittävät saada omia tahtojaan läpi. Huomioi heitä ja muista että itse halusit lapsia.
Tuskin olisit huonoin äiti.
Hormonit auttavat jonkun verran jaksamisessa. Usko ja lähde toteuttamaan haavetta.
Juu, juu. .onko kivaa vastata itselleen mt?
Tee iso paska ja vanha kusivaippa.
No olisko tuollainen asioista stressaaminen ja kiukkuuntuminen jollain tapaa muutettavissa? Kun siis ihminenhän voi vaikuttaa suhtautumiseensa ja jotku noista kuulostaa nimenomaan suhtautumistavasta johtuvalta. Ootko pyrkiny muuttamaan reagointitapojasi, tai ajatellut sen olevan edes mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No luetteloit ainoastaan "vaivoja". En minäkään tuollaisia suhteita jaksaisi, missä vuorovaikutus on koko ajan rajojani ja rauhaani rikkovaa. Soittivatko miehen vanhemmat sinulle ja kysyivät ystävällisesti, haluatko tavata, vai kohtelivatko mies ja äitinsä sinua esineenä olettaen, ett sinä sopeudut ja hypit heidän oikkujensa mukaan?
Itsellä on ollut lukuisia tuollaisia ihmissuhteita, erityisesti sukulaiset. Mitään muuta yhteydenpitoa ei ollut, kuin jos minulta tarvittiin jotain, tai haluttiin käyttää roskakorina jonkun trauman dumppaamiseen, jne. Tällaiset suhteet muuttuivat myöhemmässä vaiheessa "vaivalloisista" ja rasittavista jopa väkivaltaisiksi, kun en enää antanutkaan aikaani ja huomiotani ilmaiseksi.
Ihmissuhteiden tulee olla vastavuoroisia ja tasapainoisia. Jos joku kuormittaa sinua, tämän täytyy myös ilahduttaa sinua. Juuri muistelin, kuinka itse käydessäni kylässä sukulaisillani, vein usein tuomisia ja herkkuja. Kun he kävivät minun kotonani, sukulainen haukkui ja arvosteli kotini - ei puhettakaan, että olisi tuonut jotain syömisiä esim. Sukulaisen vaimo siis kyseessä tässä, en ole enää missään tekemisissä kyseisten henkilöiden kanssa sattuneesta syystä
Miehen kohdalla sanoisin, että hän ei voi sopia yhteisen kotinne käytöstä konsultoimatta sinua ja sopimatta asiasta sinun kanssaan. Jos hänei kunnioita tarvettasi rauhalle ja oman tilan hallinnalle, niin sitten muuttaisin erilleen ja todennäköisesti eroaisin kokonaan, tuollainen mies ei kunnioita sinua muutenkaan.
En jaksa lukea koko pitkää aloitusta, tai ei nyt vaan kiinnosta niin paljoa. Puoliväliin luin.
Ja vastaus otsikon kysymykseen: ET OLE ITSEKÄS. Ihmisen itsekkyys määrittyy muista tekijöistä kuin siitä, onko ihmisellä jälkeläisiä vai ei. Jotkut lapsettomat todella on tosi itsekkäitä, ja monet taas ei. Jotkut on oikein epäitsekkäitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanlainen ap:n kanssa, mutta mulla on nyt esikoinen ja haluan hälle sisaruksia mahdollisimman nopeesti.
Esikoinen on helppo ollut syntyjään, että tälleen o huono sanoo mitään, mutta hyvin oon sopeutunut ja omaa aikaa ei enää tarvi, ku vaa kauppareissun verran ni taas jaksaa pikkuista ja muitakin ihmisiä erilailla.
Mutta oma aika o tärkee kaikille!
Et.
Lapset lisäävät joustavuutta ja vähentävät ihmisen itsekkyyttä. Oppii myös mm. priorisoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kannattaa hankkia. Lapset sitten yrittävät saada omia tahtojaan läpi. Huomioi heitä ja muista että itse halusit lapsia.
Tuskin olisit huonoin äiti.
Hormonit auttavat jonkun verran jaksamisessa. Usko ja lähde toteuttamaan haavetta.
Juu, juu. .onko kivaa vastata itselleen mt?
Kuulostaapa pahoinvoivan kommentilta. En ole Ap
Mä nään, että toi ei oo itsekkyyttä vaan nepsypiirteisyyttä ja tunnistat hyvin tarpeitasi. Ite oon vela, niin en osaa tohon lapsiasiaan sanoo muuta kuin et ite en hankkis. Mutta voi olla hormonit muuttaa tota jäykkyyttä ja oman tilan tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stressaat helposti asioita ja olet introvertti. En ymmärrä, miten nämä piirteet tekevät sinusta itsekkään.
Up