Onko muita, jotka lapsen myötä ovat alkaneet miettimään muuttoa maalle?

Sinä kasvatat lapsesi siellä, minä jossain muualla.

Nyt halusinkin kysellä niitä ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä niinku minä.

Mutta olen kai ainut! :)



ap

muutettiin juuri lähelle kaupungin keskustaa, jotta päiväkoti, tuleva koulu ja harrastukset olisivat lähellä. Ja että on valinnan varaa. Itse olen maalla kasvanut ja se oli minun ja monen ikätoverini mielestä kurjaa. Ei ollut harrastuksia ja teineinä vaan maleksittiin ja räittiin R-kioskin edessä päivät pitkät. Ja tämä oli juuri Pohjois-Pohjanmaalla pienessä kunnassa :)



Mutta kukin taplaa tyylillään.

Ei ole ainakaan täällä. Asumme myös Oulussa n. 3 km keskustasta. Ennen lapsia maallemuuttoa mietimme vakavasti, mutta ONNEKSI emme sitä toteuttaneet. Mekin olemme pieneltä paikkakunnalta kotoisin, joten siksi joskus maalaiselämä tuntui jotenkin paremmalta kuin kaupungissa asuminen. Arkielämässä maalaisidyllistä ei paljon ehtisi nauttia. Nyt emme viikolla tarvitse autoa juuri lainkaan, kun taas maalla-asuminen tarkoittaisi autoriippuvaista elämää. Kaikki käyttämämme palvelut ja harrastukset ovat lähellä. Vapaa-ajalla maalle pääsee jos haluaa ja täällä kaupungissakin meillä on suojaisa piha ja kasvimaa. Ja meillä on ihania naapureita ja leikkikavereita lapsilla ihan kävelymatkan päässä. Vapauttakin on minusta ihan riittävästi lapsilla. Kyllä kaupungissa on ihanaa vaivatonta elää lapsiperheen arkea!

riemusta kiljuen Ouluun tai jopa takaisin lappiin, jos siellä vaan olisi töitä! Mutta kun ei ole, niin täällä pysytään. Onneksi lomilla päästään lappiin maalle, täytyy tyytyä siihen. Toisaalta, ajatus ulkomaille muutostakin elää vielä.

ja tykätty on

Olisi vain joskus varaa ostaa ihana omakotitalo maaseudulta, vaikka rintamamiestalo.

työpaikat vanhemmille

koulu lapsille

päiväkoti lapsille

samanikäisiä kavereita lapsille

palvelut (kauppa, terveyskeskus)

monipuoliset harastusmahdollisuudet

julkinen liikenne



Tällaista maalaispaikkaa ei vaan enää ole. Maalta on lopetettu kaikki palvelut.

Paljon rauhallisempi ja miellyttävämpi asuinympäristö lapsille.

jossain vaiheessa myös muuttavani maalle, kun lapset saimme (asumme myös Oulussa). Syynä tähän oli se, että miehen kotitilalla oli aina niin ihanaa ja idyllistä, lapset juoksi koko päivän pihalla, koiraakaan ei tarvinnut huolehtia lenkille ja kesäisin ja syksyisin sai pihalta ruokaa.



Mut nyt, kun oikeasti olisi tilaisuus muuttaa maalle, sain suorastaan ahdistuskohtauksen. Eihän siellä ole pyöräteitä, joten aina sais olla peloissaan siitä jääkö lapset auton alle. Lapsille ei ole paljoa kavereita lähistöllä, ja päiväkotiin on aika pitkä matka, samoin kouluun. Autoa jouduttaisiin käyttämään tosi paljon, ja niitä pitäisi olla kaksi. Arkiliikuntaa ei talvella olisi ollenkaan, jos ei siis yhtäkkiä muuttuisi himohiihtäjäksi, millainen en ole.

Miestä moiset jutut ei haittaisi, hän olisi vain onnellinen kun olisi iso oma tontti eikä työpäivän jälkeen tarvitsisi paljoa vieraita ihmisiä nähdä vaan saa keskittyä omiin projekteihin.



Ymmärrän kyllä kuitenkin ap sinua ja kaipuutasi maaseudulle. Toivottavasti löydät hengenheimolaisia. :) Pohjois-Pohjanmaallahan on tosi paljon aktiivisia pieniä kyliä, joista löytyy vaikka mitä harrastetta ja lapsiperheet otetaan ilolla vastaan. Monet kaverini ovat muuttaneet pienemmille paikkakunnille halpojen tonttien perässä, eikä heillä ole niistä pahaa sanottavaa.

KAsvoin Helsingin keskustassa ja haluan kasvattaa lapsenikin kaupunkilaisiksi. Täällä on palvelut ihan vieressä. Harrastuksiinkaan ei tarvitse matkustaa ruuhkissa ja omaa autoakaan en tarvitse kun liikenneyhteydet toimivat. Meillä on taloyhtiössä kaunis ja toimiva piha, missä lapset saavat/voivat leikkiä ja puistokin on tuossa lähes vieressä. merta pääsee ihailemaan ja uimaan pääsee melko hyvin. Kesäisin lapset pääsevät myös retkille lähi saariin. En sanoisi että heillä on ankea lapsuus kaupungissa.