Millainen elämä on ihmisellä, jolla on vain vähän sosiaalisia

Viihdyn kotihiirenä

Ei mulla ole elämää ja viihdyn kotona. 

M.54

tykkään tehdä taidejuttuja kotona. Mutta olen aina vähän "tälläinen"

Rikas sisäinen elämä. Koen aina ihmissuhteet kuormittavina, jostain syystä olen siinä aina se osapuoli jonka odotetaan antavan enemmän kuin saa. Olen niin onnellinen kun olen yksin metsäkävelyllä, monenlaisia ajatuksia ja havaintoja on pää täynnä.

Saa olla rauhassa.

Aika tylsäähän tämä on. Viimeksi sos elämää 18-vuotiaana. Ikää nyt 36 eli puolet elämästä menty nyt yksin. Tasaista ja turvallista. Kukaan ei valehtele tai puukota selkään. Olen tottunut tähän.

Surullistahan tämä toisinaan on.

Riippuu ihmisestä. Voi olla rikasta ja tasapainoista tai kurjaa ja tarkoituksetonta. Suurella osalla se lienee jotain näiden välistä. Ehkä osa kaipaisi enemmän sosiaalisia suhteita mutta samanhenkisten ihmisten kanssa eikä aivan kenen tahansa hyvänpäiväntutun. Jotkut ovat keskittyneet etsimään elämäänsä sisältöä muualta kuin ihmissuhteista joko pakon sanelemana tai omasta valinnastaan. Toisille riittävät kevyet kontaktit esimerkiksi naapureiden ja työkavereiden kanssa mutta tiivistä lähipiiriä eivät kaipaa. Mitään yhtä tiettyä sapluunaa ei ole.

Tänään kävin ruokkimassa sorsia jonka jälkeen kävin kaupassa ja tulin kotiin. Loppupäivä netissä ja leffoja kunnes pääsee nukkumaan. Huomenna päivä on varmaan samanlainen. Yksinään aina vähän elämässä eteenpäin kunnes kuolema korjaa.

Myönnän ihan suoraan, että ihan persiistä tää on. Kyllä mä kaipaan ihmisiä ja oon yksinäinen. Sellaista omaa kansaa.

Saan mä ajan jotenkin kulumaan ja keksin tekemistä mutta oon surullinen kun ei ole omanlaista seuraa ihan livenä. On kova ikävä ihmisiä.

Olen introvertti enkä ole koskaan jaksanut olla isoissa porukoissa. Viihdyn parhaiten oman perheen kanssa. Minulla on muutama läheinen ystävä, en kaipaa enempää. Töissä on pakko olla tekemisissä ihmisten kanssa, vapaa-ajalla ei jaksa. Harrastukset juoksu ja lukeminen.

Älykäs kun osaa asettaa rajoja äänekkäille ja ylisosiaalisille idiooteille.

Millain elämä?

Hyvä!

Kotona olen. Joskus käyn leffassa, ravintolassa tai matkoilla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti enkä ole koskaan jaksanut olla isoissa porukoissa. Viihdyn parhaiten oman perheen kanssa. Minulla on muutama läheinen ystävä, en kaipaa enempää. Töissä on pakko olla tekemisissä ihmisten kanssa, vapaa-ajalla ei jaksa. Harrastukset juoksu ja lukeminen.

Introvertti ei voi olla syy, se on vain luokiteltu kanssakäymistyyliksi eikä kerro mitään sosiaalisuuden asteesta tai tarpeesta.

Viihdyn kotona, en ole sosiaalinen, mulla on omat harrastukset ja ulkoilen.

Käyn tapahtumissa, konserteissa, teatterissa, harrastan taidejuttuja, luen, opiskelen ja liikun paljon luonnossa. Ystäviä riittää että on 1-2. Elämässä ei ole turhaa draamaa. Työkaverit myös täyttää isolta osin sosiaaliset tarpeet. Sitten vielä tietenkin sukulaiset, jotka vievät kohtuu paljon aikaa vapaa-ajasta.

Rauhallinen, stabiili, sivistynyt - juuri sellainen kuin haluan.

Laaja sosiaalinen verkosto tarkoittaa paljon ihmistenvälisiä konflikteja ja säätämistä. En jaksa enää miettiä kenet voi kutsua kylään tai kenen kanssa lähteä ulos, että joku muu ei vedä herneitä sieraimeensa. Ei tarvitse miettiä kenenkään exiä eikä nyksiä. Muutama luottoystävä ja kourallinen lähisukulaisia riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti enkä ole koskaan jaksanut olla isoissa porukoissa. Viihdyn parhaiten oman perheen kanssa. Minulla on muutama läheinen ystävä, en kaipaa enempää. Töissä on pakko olla tekemisissä ihmisten kanssa, vapaa-ajalla ei jaksa. Harrastukset juoksu ja lukeminen.

Introvertti ei voi olla syy, se on vain luokiteltu kanssakäymistyyliksi eikä kerro mitään sosiaalisuuden asteesta tai tarpeesta.

Introvertin energia kuluu sosiaalisesti kanssakäymisestä, joten kyllä se vaikuttaa oleellisesti seurustelun tarpeeseen.