Todellinen toipuminen vaikeasta lapsuudesta alkaa, kun alat aikuisena samaaan turvallisia ihmisiä ympärillesi

Näin on. Kiitän luojaa miehestäni, joka on vakaa kallio. Olkoon ettei ole täydellinen hänkään, mutta on jalat maassa oleva. Sellaisen tarvitsen. 

Samaa mieltä. Näissä suhteissa uskaltaa lähteä kasvamaan omaksi itsekseen.

Vaan jos et saa rakkautta muilta, on se luotava itse, yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vaan jos et saa rakkautta muilta, on se luotava itse, yksin.

Täähän se ois. 

Asiaa! Ja hyvä että olet löytänyt ankkurin mikä tuo turvaa. Pidä se!

Asiaa hälventämättä, haluan kertoa omaan kokemukseeni perustuen että Turvallisen Henkilön ei tarvitse olla elävä lihallinen henkilö vaan hän voi olla myös vaikka Jeesus tai Buddha, tai vaikka ihan vain pelkkä ajatus tai muisto Hänestä.

Oma guru on aina lähempi ja siis parempi jos hän on elossa ja persoonallinen kontakti on tärkeä aspekti etsinnässä sillä hetkellä.

Sangha, eli heimo mikä ajattelee samoin tavoin ja kaikki ovat mukana samassa veneessä, sekin on tärkeää.

tykkään sekoittaa raamattua ja ties mitä sekaisin, anteeksi siitä 

:)

Mistä niitä "turvallisia ihmisiä" ja korjaavia kokemuksia on mahdollista tilata? Vuosikymmeniä yrittänyt, mutta valitettavasti kaikesta terapioinnista ja reflektiosta huolimatta vedän magneetin lailla puoleeni etenkin narsisteja ja niitä joilla on narsistisia piirteitä, yhden ammattilaisten diagnosoiman (harvinaisuus tiedän, selvisi rikostutkinnan yhteydessä) sosiopaatin, huonoja työyhteistöjä, hyväksikäyttäviä kavereita, joille kelpaa kyllä kuunteleva korva ja palvelukset, mutta vastavuoroisesti en saa edes normaalia huomaavaisuutta.

Koko aikuisiällä ei ole ollut yhtäkään turvallista ihmistä eikä ihmissuhdetta. Yhden miehen kanssa luulin, että oltiin kavereita, mutta hän yllättäen veti maton jalkojen alta ja blokkasi minut kaikissa kanavissa mentyään naimisiin, eli oletettavasti oli seksin perässä noin alkujaankin ja tuore vaimo kielsi yhteydenpidon. 

Kaiken tämän jälkeen olen tullut johtopäätökseen, ettei muita ihmisiä voi määrätä olemaan sellaisia kuin haluaisi heidän olevan eikä ketään voi muuttaa. Ehkä olen vain liian rikki vetääkseni puoleeni mitään muuta? Mutta ei tätä enää voi korjata, sen verran montaa kautta ja monella tapaa on yritetty. Tämä elämä meni näin. 

Vierailija kirjoitti:

Mistä niitä "turvallisia ihmisiä" ja korjaavia kokemuksia on mahdollista tilata? Vuosikymmeniä yrittänyt, mutta valitettavasti kaikesta terapioinnista ja reflektiosta huolimatta vedän magneetin lailla puoleeni etenkin narsisteja ja niitä joilla on narsistisia piirteitä, yhden ammattilaisten diagnosoiman (harvinaisuus tiedän, selvisi rikostutkinnan yhteydessä) sosiopaatin, huonoja työyhteistöjä, hyväksikäyttäviä kavereita, joille kelpaa kyllä kuunteleva korva ja palvelukset, mutta vastavuoroisesti en saa edes normaalia huomaavaisuutta.

Koko aikuisiällä ei ole ollut yhtäkään turvallista ihmistä eikä ihmissuhdetta. Yhden miehen kanssa luulin, että oltiin kavereita, mutta hän yllättäen veti maton jalkojen alta ja blokkasi minut kaikissa kanavissa mentyään naimisiin, eli oletettavasti oli seksin perässä noin alkujaankin ja tuore vaimo kielsi yhteydenpidon. 

Kaiken tämän jälkeen olen tullut johtopäätökseen, ettei muita ihmisi

Vähän viitaten aiemman kommentoijan ajatukseen, ettei turvallisen ihmisen tarvitse olla "elävä lihallinen henkilö" - itse kun terapian avulla rakensin perusturvallisuutta, turvallinen aikuinen oli jo edesmennyt sukulainen, jonka muistin turvallisena 20 vuoden takaa... Nykyään itsekseni "käytän" fiktiivistä hahmoa visualisoinnissa. Kuulostaa varmaan hullulta, mutta koen, että näin saan "korjattua"/koulutettua hermostoa hyväksymään täysin erilaisen olotilan, tunnemaailman, kuin missä ja mihin kasvoin. Ei enää pelkoa ja jatkuvaa emotionaalista kaaosta, vaan tasaista turvallisuutta, läsnäoloa, rakkautta. En tietenkään tiedä, tulenko ikinä oikeassa elämässä kohtaamaan vastaavaa, mutta ajattelen, että näin ainakin voin tunnistaa sen, jos kohdalle osuu, ja tulla sille avoimeksi, vastaanottavaiseksi. Ja jos niin ei tapahdu, olenpahan itse korjannut sisäisen oloni, ja voin toivottavasti vähintäänkin itsekseni elää rauhallista elämää.

Mielikuvitus-turvallinen-ihminen lienee kyllä se paras vaihtoehto. Antisosiaalisen klusterin henkilöt ovat äärimmäisen taitavia haistamaan kaikenlaisen haavoittuvaisuuden, traumataustan ja heikkouden. He toimivat peilaamalla kaikkea sitä, mitä olet jäänyt vaille ja esittävät tutustumisen ja suhteen alussa olevansa jotain aivan muuta kuin mitä todellisuudessa ovat. Nämä ihmissuhteet tulevat toistamaan niitä traumoja, joita on lapsuudessa kokenut ja aiheuttamaan kokonaan uusia traumoja. Kannattaa olla varovainen, jos on elänyt rikkonaisen lapsuuden. 

Eli en sitten vissiin ikinä toivu. Olipa lohduttavaa.

Kannattaa muistaa, että Suomessa elää sotien takia toki rikkinäisiä, ylisukupolvisista haavoist kärsiviä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä hakea apua. Sitten nämä myrkyttävät ilmapiiriä oppilaitoksissa ja työpaikoilla ym.

Suomessa turvallisten ihmisten löytäminen on vaikeaa, mutta ehkä ulkomailta jostain yhteisöllisestä kulttuurista sellaisen voisi löytää?

Vierailija kirjoitti:

Eli en sitten vissiin ikinä toivu. Olipa lohduttavaa.

Joskus on voinut Anttilan postimyynti katalogista tilata turvallisia ihmisiä, mutta se meni konkurssiin ja lakkautettiin. 

mistä ylipäätään löytää ihmisiä?

Olimme lopulta samassa veneessä aina. Kuvittelu toiseudesta olikin vain kuvittelua. Keskellä touhuja ei touhu aina näyttänyt siltä tosin. Mutta opimme aina virheistämme ja pyrimme aina tekemään jatkossa paremmin! Olemme ihmisiä.

Minä olen mokannut tänään monta kertaa, tunnustan sen :)

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että Suomessa elää sotien takia toki rikkinäisiä, ylisukupolvisista haavoist kärsiviä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä hakea apua. Sitten nämä myrkyttävät ilmapiiriä oppilaitoksissa ja työpaikoilla ym.

Suomessa turvallisten ihmisten löytäminen on vaikeaa, mutta ehkä ulkomailta jostain yhteisöllisestä kulttuurista sellaisen voisi löytää?

Jos saat menneen sukupolven taakan? Heitä se pois!

Vierailija kirjoitti:

Olimme lopulta samassa veneessä aina. Kuvittelu toiseudesta olikin vain kuvittelua. Keskellä touhuja ei touhu aina näyttänyt siltä tosin. Mutta opimme aina virheistämme ja pyrimme aina tekemään jatkossa paremmin! Olemme ihmisiä.

Minä olen mokannut tänään monta kertaa, tunnustan sen :)

Ja tämmöisellä metafysiikaksi naamioidulla "viisaudella" onkin sitten kätevää talloa muiden rajoja ja toimia rajattomasti. Hengelliset yhteisöt ja kaikenlaiset "gurut" ovat nekin luonnehäiriöisiä täynnä. Nekin ns. haistavat veren. 

Onneksi on ollut turvallisia ihmisiä jo silloin kun olin lapsi ja nuori.

Voiko se todella olla niin, että oma toipuminen on vain tuuri- ja arpapeliä? Satutko oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan ja kohtaamaan oikeita ihmisiä, tai oikean ihmisen, joka jostain syystä rakastuu juuri sinuun ja se rakkaus kantaa muuttumattomana vuosikausia, niin että eheydyt? Mitkä ovat tällaisen kohtaamisen mahdollisuudet tosielämässä? 1/100, 1/1000, 1/100 000? Ehkä se on niin, en minä tiedä. 

Näinhän se menee, mutta minä olen myös jo luopunut toivosta löytää enää koskaan yhtään hyvää ja ymmärtäväistä ihmistä. Ainakaan parisuhdemielessä. Niin tehokkaasti myös vedän puoleeni vain toisia vaurioisia. 

Aikuisena muut ihmiset katoaa ympäriltä ja jäät yksin.

Jeesuksen avulla