Ärsyttää isänpäivä

Taas on se aika vuodesta, kun pitäisi lähteä isälle käymään

Tuntuu niin järjettömältä käydä jostain ihme velvollisuudentunnosta, tottumuksesta tai yhteiskunnan paineesta isän luona kerran vuodessa. Joka vuosi samat kysymykset: Oletko värjännyt hiukset, miksi olet värjännyt hiukset, onko jo poikaystävää. Muu aika menee siihen, kun isä juttelee siskon miehen kanssa

Miksi pitää juhlistaa ihmistä, joka ei ole millään tavalla kiinnostunut lapsiensa elämästä? Kerran kuukaudessa soittaa parin minuutin puhelun, jossa kertoo omista sairauksistaan tai puhuu raha-asioista malttamatta kuunnella minun kuulumisiani

Mitään varsinaista syytä vetää välejä ei ole, isä oli ihan hyvä, tai no ainakin kelpo vanhempi kun olin lapsi, eikä vieläkään mitenkään hirveä ihminen ole. Mutta suhde on kuin johonkin setään, jota näkee silloin tällöin sukujuhlissa

Mieluummin viettäisin päivää juhliessani isäpuoltani, joka ilman mitään velvollisuutta on aina vienyt harrastuksiin, tukenut rahallisesti, kuunnellut ilot ja murheet ja vaihtanut autoon renkaat. Mutta hän viettää päivää omien lastensa kanssa

Taidan vaan sanoa kaikille, että on töitä