Voi ei, olen ihastunut toiseen.

Tapasin viime viikonloppuna ihanan miehen, joka kuvasti kaikkia odotuksiani; kiltti, kohtelias, miehekäs, aikaansaava, rehellinen, hyvä isä, hauska, turvallinen..



Nykyinen mieheni on kaikkea muuta; käy töissä sillon kun viitsii, lapsellinen, dramaattinen, veloissa, yliherkkä, vastuuton, yms.



Nykyinen suhde kestnyt 4v, kaksi lasta 3v ja 1v. Tulin vahingossa raskaaksi puolen vuoden seurustelun jälkeen, Mikä selittää nopeAn tahdin. Mies valehdellut minulle paljon, jo ennen seurustelua kun olimme ystäviä. Olen antanut kaiken anteeksi, luottaen siihen että mies muuttuu ja hoitaa tästä lähtien velvollisuutensa. Mies on monta kertaa jäänyt kiinni valheistaan, vannoen että nyt ryhdistäytyy ja lopettaa valehtelun, sitö kuitenkaan tekemättä. Mies on muuten hyvä, kiltti ja rakastava, hellä, tekee kotitöitä, hoitaa lapsia.



mutta en jaksa jatkuvaa draamaa, epävarmuutta, pelkoa, ahdistusta..

Mies on myös sairaalloisen mustasukkainen. Aina, jos olen kavereitten knssa baarissa, laittaa jatkuvasti viestiä, että onko kaikko hyvin, oothan vain mun yms. Viime viikonloppuna laittoi koko ajan viestiä, että olet varmaan jonkun miehen luona, kun et vastaa, varmasti olet pettänyt ym, kun viivyin yli baarin sulkemisajan.

En jaksa tälläaista, ja ensimmäistä kertaa tuntuu, että uskaltaisin jättää mieheni ilman pelkoa yksinolosta. Mutta meillä on juuri muutto meneillään, minulla opiskelupaikka ja osa-aikainen työ sellaisessa paikassa, mistä olen aina haaveillut, ja miehellä myös työpaikka odottamassa.

En vaan tiedä haluanko lähteä. Vanhempani jäävät tänne paikkakunnalle, eikä ole kavereita siellä uudella paikkakunnalla. Tuntuu, että haluaisin jättää mieheni ja huolehtia kaikesta YKSIN. Tuntuu, että se on ainoa vaijtoehto jos haluan olla varma siitä, miten seuraavan kuun laskut maksetaan ym.

Miehellä on ulosotossa velkaa, ja ei näytä olevan kiinnostusta maksaa niitä pois.

Haluan sellaisen miehen, joka osaa hoitaa kaikki asiansa, myös raha-asiat, jolla ei ole velkaa, joka käy kunnon töissä ja huolehtii perheestään.



Viime viiknoloppuna tapaamani mies oli tosiaankin ihana, (mitä nyt yhden illan tuttavuuden perusteella voi sanoa), kaikkea mitä olen etsinyt. Olen jollain lailla herännyt siihen, että maailmalla olisi niin paljon parempaa tarjottavaa minulle, mutta ainot kynnyskysymykset on että jäänkö yksin uudelle paikkakunnalle ja että jäänkö koko loppuelämäkseni yksin. En ole mikään kaunotar.



Mitä ihmettä teen?

Tapasin viime viikonloppuna ihanan miehen, joka kuvasti kaikkia odotuksiani; kiltti, kohtelias, miehekäs, aikaansaava, rehellinen, hyvä isä, hauska, turvallinen..



Nykyinen mieheni on kaikkea muuta; käy töissä sillon kun viitsii, lapsellinen, dramaattinen, veloissa, yliherkkä, vastuuton, yms.



Nykyinen suhde kestnyt 4v, kaksi lasta 3v ja 1v. Tulin vahingossa raskaaksi puolen vuoden seurustelun jälkeen, Mikä selittää nopeAn tahdin. Mies valehdellut minulle paljon, jo ennen seurustelua kun olimme ystäviä. Olen antanut kaiken anteeksi, luottaen siihen että mies muuttuu ja hoitaa tästä lähtien velvollisuutensa. Mies on monta kertaa jäänyt kiinni valheistaan, vannoen että nyt ryhdistäytyy ja lopettaa valehtelun, sitö kuitenkaan tekemättä. Mies on muuten hyvä, kiltti ja rakastava, hellä, tekee kotitöitä, hoitaa lapsia.



mutta en jaksa jatkuvaa draamaa, epävarmuutta, pelkoa, ahdistusta..

Mies on myös sairaalloisen mustasukkainen. Aina, jos olen kavereitten knssa baarissa, laittaa jatkuvasti viestiä, että onko kaikko hyvin, oothan vain mun yms. Viime viikonloppuna laittoi koko ajan viestiä, että olet varmaan jonkun miehen luona, kun et vastaa, varmasti olet pettänyt ym, kun viivyin yli baarin sulkemisajan.

En jaksa tälläaista, ja ensimmäistä kertaa tuntuu, että uskaltaisin jättää mieheni ilman pelkoa yksinolosta. Mutta meillä on juuri muutto meneillään, minulla opiskelupaikka ja osa-aikainen työ sellaisessa paikassa, mistä olen aina haaveillut, ja miehellä myös työpaikka odottamassa.

En vaan tiedä haluanko lähteä. Vanhempani jäävät tänne paikkakunnalle, eikä ole kavereita siellä uudella paikkakunnalla. Tuntuu, että haluaisin jättää mieheni ja huolehtia kaikesta YKSIN. Tuntuu, että se on ainoa vaijtoehto jos haluan olla varma siitä, miten seuraavan kuun laskut maksetaan ym.

Miehellä on ulosotossa velkaa, ja ei näytä olevan kiinnostusta maksaa niitä pois.

Haluan sellaisen miehen, joka osaa hoitaa kaikki asiansa, myös raha-asiat, jolla ei ole velkaa, joka käy kunnon töissä ja huolehtii perheestään.



Viime viiknoloppuna tapaamani mies oli tosiaankin ihana, (mitä nyt yhden illan tuttavuuden perusteella voi sanoa), kaikkea mitä olen etsinyt. Olen jollain lailla herännyt siihen, että maailmalla olisi niin paljon parempaa tarjottavaa minulle, mutta ainot kynnyskysymykset on että jäänkö yksin uudelle paikkakunnalle ja että jäänkö koko loppuelämäkseni yksin. En ole mikään kaunotar.



Mitä ihmettä teen?