Tosi hieno synnytys (melkein liian)
Toisessa ketjussa ap kertoi kamalasta synnytyksestä, jossa oli jäänyt tuskiensa kanssa ilman lääkettä ja ollut todella huonossa voinnissa. Ihmettelenkin nyt että miten kätilöillä onkaan niin eri tapoja toimia! Omani panosti kipuni hoitoon täysillä ja kaikki meni superisti:
Sain juuri oikealla ajoituksella kipulääkettä, esim. epiduraalin niin, että sen vaikutus kesti ponnistusvaiheeseen asti. Lisäksi oli niin mahtava kätilö että antoi hönkiä ilokaasuakin ponnistusten välissä! Edellisessä synnytyksessä ponnistin tunnin ja silloin en kyllä saanut ilokaasua enää. Tuska oli tuolloin järkyttävä.
Ihmettelen miten voi ollakin niin erilaisia käytäntöjä/kätilöitä. Tämä kätilö tsemppasi loistavasti ja tosiaan ponnistin vain 15 min. Olen ihan varma että ilman ilokaasuhönkäyksiä olisin taas ponnistanut tunnin ihan jaksamisen äärirajoilla.
Tässäpä toinen hieno yli 35-v ensisynnyttäjän synnytyskokemus, siitä että voi se sujua hienosti ilman varsinaista kivunlievitystäkin. Olin ennen synnytystä päättänyt että pyydän epiduraalia vasta, jos kipu on sietämätöntä. Ei se koskaan ollut. Pärjäsin kotona pitkään suihkun kanssa ja synnytyssalissa ilokaasun ja miehen tuella. Pysyin pystyasennossa mahdollisimman pitkään, ja ponnistin jakkaralla miehen tukemana. Ehdin olla n. 3h sairaalassa synnyttämässä ja ponnistusvaihe kesti 20 min. Ei mitään repeämiä, joku limakalvonirhauma vain. 2 viikossa toivuin entiselleni ja jälkivuoto yms. oli ohitse. =) eli ei sitä "luomusynnyttämistäkään" kannata pelätä.