Vaihtoehtonen todellisuus Suomelle ja senmukainen parempi hallitus

Kun uusi hallitus astui virkaansa, oli selvää, että Suomi oli siirtymässä uuteen aikakauteen. Keskustan, SDP:n, vasemmistoliiton, vihreiden ja RKP:n muodostama koalitio ei ollut vain poliittinen kompromissi, vaan kokonainen maailmankatsomuksellinen käänne. Ministerit esiintyivät yhdessä, ja heidän ohjelmansa huokui varovaisuutta, yhtenäisyyttä ja menneiden vuosikymmenten kaikuja.

Pääministeri Paavo Väyrynen (keskusta) johdatti hallituksen linjaa PaasikivenKekkosen perinnön hengessä: varovaisuutta suurvaltojen ristiriidoissa, hyvien suhteiden ylläpitämistä kaikkiin naapureihin ja puolueettomuuden korostamista. Hänen rinnallaan ulkoministeri Erkki Tuomioja (SDP) toi kansainvälisen kokemuksensa ja EUmyönteisen näkökulman, mutta sitoutui hallituksen yhteiseen rauhanpolitiikan linjaan.

Valtiovarainministeri Kimmo Kiljunen (SDP) puolusti hyvinvointivaltion rahoitusta ja julkisia investointeja, korostaen, että talouspolitiikka tukee sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Opetus- ja kulttuuriministeri Li Andersson (vasemmistoliitto) ajoi koulutuksen tasa-arvoa ja nuorten mahdollisuuksia, pitäen huolen siitä, että hallituksen sosiaalipoliittinen ohjelma oli kunnianhimoinen. Työministeri Nasima Razmyar (SDP) puolestaan nosti esiin monikulttuurisuuden, kotouttamisen ja työelämän tasa-arvon.

Vihreiden vastuulla ollut ympäristö- ja ilmastoministeri painotti kunnianhimoisia päästövähennyksiä ja uusiutuvan energian investointeja, vaikka puolue joutuikin hyväksymään Hanhikivi 1 ydinvoimalan toteuttamisen. RKP:n oikeusministeri varmisti kielipolitiikan ja vähemmistöjen aseman turvaamisen, toimien hallituksen liberaalina tasapainottajana.

Hallitusohjelmassa mainittiin sivulauseessa myös ajatus Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä symbolinen ele, joka muistutti 1970luvun rauhanpolitiikan retoriikkaa. Samalla hallitus painotti vastuullista tiedonvälitystä: lehdistöltä ja televisiolta odotettiin varovaisuutta kansainvälisissä aiheissa. Virallista sensuuria ei mainittu, mutta rivien välistä oli luettavissa, että kriittiset äänet joutuisivat varomaan.

Rajapolitiikassa hallitus kertoi harkitsevansa Schengensopimuksesta irtautumista. Perusteluna oli turvallisuus ja kansallinen päätösvalta. Käytännössä tämä merkitsisi matkustamisen rajoittamista ja rajavalvonnan tiukentamista ratkaisu, joka olisi vienyt Suomea kohti suljetumpaa ja kontrolloidumpaa yhteiskuntaa.

Energiapolitiikassa hallitus hyväksyi Hanhikivi 1 ydinvoimalan toteuttamisen. Päätös oli kompromissi: keskustan ja SDP:n energiaomavaraisuuden tavoite yhdistyi vihreiden ajamiin uusiutuvan energian panostuksiin. Lopputulos oli ohjelma, jossa ydinvoima ja ilmastopolitiikka kulkivat rinnakkain.

🖋 Päätoimittajan huomio: Tämä hallitus ei ollut vain poliittinen koalitio. Se oli aikakauden henki, jossa rauhanpolitiikka, yhtenäisyys ja kontrolli kulkivat käsi kädessä. Ministerit Väyrynen, Tuomioja, Kiljunen, Andersson ja Razmyar muodostivat ytimen, joka muutti Suomen suuntaa ja jätti jäljen, jota arvioidaan vielä pitkään.