Varttuneemmat, mitä sinun olisi kannattanut ymmärtää tehdä (aiemmin) nyt kun katsot taaksepäin?
Tekemättä jättämiset kaduttavat enemmän kuin tekemiset, niin meille sanotaan.
Kommentit (17)
Olla hävittämättä bitcoineja vanhan PC:n kiintolevyltä. Olisivat nyt satojen miljoonien arvoisia.
Olisi pitänyt unohtaa rakkaus ja käyttää enemmän järkiperusteita kumppanivalinnoissa.
Olisi pitänyt ensisijaisesti panostaa kunnollisen miehen löytämiseen. Sitten vasta opiskelut, kaverit, työt, harrastukset jne.
N50, lähes ikisinkku
Vierailija kirjoitti:
Olla hävittämättä bitcoineja vanhan PC:n kiintolevyltä. Olisivat nyt satojen miljoonien arvoisia.
Höpö höpö...
Vierailija kirjoitti:
Olisi pitänyt ensisijaisesti panostaa kunnollisen miehen löytämiseen. Sitten vasta opiskelut, kaverit, työt, harrastukset jne.
N50, lähes ikisinkku
Osaatko perustella miksi? - Itse olen vasta 40+ vuotias ed.kurjoittanut yksin elävä mies. Vaikka en ole eläessäni ollut pidemmässä parisuhteessa, niin en minä itse osaa pitää elämääni puolinaisena, joka kohoaisi mahd. täyteen arvoonsa vasta kumppanin myötä.
Enemmän mieleni valtaa hämmennys siitä , ettämiksi juuri oms kohtaloni on ja on ollut elää ikisinkkuna?
Olen kiitollinen siitä, ettei sinkkuuteni ole estänyt minua muodostamasta ja saamasta muita merkittäviä ja eitavoin rakkaita ja paljon antaneita ihmissuhteita niin naisten kuin miesten kanssa. - Ei heidän määränsä, vaan laatunsa
Koska en ole erakko, enkä erityisen intro, enkä eksovertti, vaan jotain näiden ääripäiden väliltä.
Olen myös havainnut, että oma läheisyyden ja rakkauden kaipuuni kulkee enempi aalloissa kuin olisi jatkuvasti syyhyä ja särkyä aiheuttava elämääni häiritsevä asia.
Vaikka olen varmasti itse isoin arvostelijani ja kriitikkoni, joka toistuvasti haastaen ja vaatien itseltäni, niinuulen myös, että kokemalla oman eloni ed.mainitusta huolimatta enimmäkseen hyväksi, niin saattaisin ehkä olla jollekulle parempi kumppani kuin, jos nyt kokisin eloni kovin valjuksi.
Vai tässäkö edellä syy/t ikisinkkuuteni olikin? Koska onhan sekin totta, että varmasti minusta on tullut vuosien myötä vähän nirso, kenties hieman itseriittoinen, tsekäskin.
Silti haluan uskoa, että vielä joskus löytäisin ja kohtaisin oman rakkaani ja erityiseni, js jolle minä voisin olla, jotain vastaavaa, jossa meistä kahdesta hyvästä tulisi yhdessä yksi parempi.
Olisi pitänyt hakeutua määrätietoisemmin haluamalleni alalle ja tehdä välitavoitteet. Nyt kävin vain kokeilemassa pääsykokeissa yhden kerran. Opinnoissa olisin pärjännyt, mutta työelämästä en tiedä, olen sellainen huonoitsetuntoinen nyhverö.
Olisi pitänyt panna enemmän.
Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt antaa mennä ja naida jokaista joka näyttää vihreää valoa.
Työpaikalla tuli syötyä kuormasta liian varovaisesti ja tuli nusaistua koulumaailmasta vain muutamaa opettajaa ja yhtä siivoojaa.
Terkkarin puolelta olisi saanut tuoretta lihaa enemmänkin mutta saamattomana moralistina jätin tilanteet käyttämättä.
Vierailija kirjoitti:
Olisi pitänyt panna enemmän.
Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt antaa mennä ja naida jokaista joka näyttää vihreää valoa.
Työpaikalla tuli syötyä kuormasta liian varovaisesti ja tuli nusaistua koulumaailmasta vain muutamaa opettajaa ja yhtä siivoojaa.
Terkkarin puolelta olisi saanut tuoretta lihaa enemmänkin mutta saamattomana moralistina jätin tilanteet käyttämättä.
Olen varmaan tiedostamattani, jotenkin poikkeuksellisen estynyt tai hetkellisesti tuntien itsen lähes aseksuaaliksi mieheksi kun koen ja tunnen ,jotenkin erikoisena tämän seksin ja panemisen korostamisen ja alleviivaanisen. - -
Toisaalta koska itse olen ja olen aina ollut niin hidas lämpenemään kuin olen, niin se on saanut,joskus mieleeni, kysymyksen että onko se yksi keskeisiä syitä miksi olen elänyt paljossa sinkkuna kun puuttunut jatkuva tarve päästä harrastamaan seksiä?
Vaikka olisin ja kokisin olevani idiootti, jos ajattelisin, että se (seksin harrastaminen) olisi aina halutessa mahdollista parisuhteessa.
Ei parisuhde ole minulle lupaus tahtoni mukaisesta seksistä; vaik toki haasteen edessä ollaan, jos halut ja toiveet siitä nenevät pahasti ristiin...
Kadun, etten uskaltanut lähteä yliopistoon vaan jäin lapsuuden kotipaikkakunnalle asumaan. Myös abortti kaduttaa. Minulla oli siinä vaiheessa jo lapsia ja ajattelin, etten yksinkertaisesti enää jaksa yhtä lisää, mutta abortin tekemisen jälkeen elämäntilanne muuttui yllättävästi jaksamista tukevaan suuntaan ja lapsi olisikin varmaan ollut mahdollista pitää. Kunpa olisin sen vain tiennyt ajoissa.
Myös ulkomaanmatkailu on jäänyt vähiin, koska en vain uskaltanut mennä. En ole käynyt Tallinnaa ja Tukholmaa kauempana, vaan perunut aina kaikki varatut matkat (mm. Edinburgh ja Gdansk), koska alkoi jännittää liikaa.
Olisi pitänyt panostaa omiin unelmiin enemmän, opiskella, tehdä uraa.
Auttaa muita vähemmän. Niin paljon aikaa ja energiaa tuli käytettyä muihin.
En enää menisi parisuhteeseen, jos voisin palata takaisin nuoruuteeni. En nostaisi toisen ihmisen toiveita ja tarpeita omieni edelle.
Lapsen olisin voinut tehdä yksinkin.
N53
Olisi pitänyt jättää opiskelut kokonaan väliin ja mennä jonnekin tehdastöihin. Jäin joka tapauksessa työkyvyttömyyseläkkeelle psykoosien takia nuorena niin olisi sitten edes enemmän rahaa kuik vain kansan ja takuueläke jotka on alle tonnin kuussa.
Olisi pitänyt erota jo 30 vuotta sitten, kun mies mies ekaa kertaa valehteli naispuolisista "kavereistaan". Tai edes toisella kerralla. Tai heIvetti edes kolmannella. Ei oltaisi tultu tähän 300. kertaan.
Vuosien saikutuksen jälkeen tai siinä loppusuoralla mietin, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä jotain hauskempaa, kun kuitenkin joutui istumaan niin pitkäksi aikaa. Ihan sama missä sitä olisi kitunut. Jotenkin raskas rangaistus pelkästä onnettomuudesta, josta ei ollut mitään iloa eikä hyötyä.
Heivata eka poikakaveri jo silloin kun ekan kerran kävi mielessä että se on ihan ääliö.
Olisin lempannut exän jo alun pihtailun jälkeen enkä virunut löyhässä hirressä kymmentä vuotta. Parhaat seksivuodet ja itsetunto siinä samalla meni 3 krt/vuodessa tahdilla tuon frigidin kanssa.
Harmittaa, mutta minkäs teet.
Ehkä painosanalla, ehkä olisi pitänyt pyrkiä tietoisesti ja voinallisesti parisuhteeseen, niin ei joutuisi nyt 40 +vuotiaana vastailemaan,että mikä minussa on vikana tai syyynä kun en ole ollut ikinä pidemmässä parisuhteessa, enkä ole esim koskaan asunut kumppanin kans yhdessä tai olenko tuhkamuna kun en ole saanut lapsia