Lue keskustelun säännöt.
Mitä mä teen tuon 17v lukiolaisen kanssa? Koulu ei nappaa vaan
kuulemma vaan ahdistaa, harrastuksia karsittiinkin tältä syksyltä. Lievää masennusta lääkitään, mutta nuorimies haluaisi vain pelata ja dokata, tyttökaverin heivasi juuri 1,5v seurustelun jälkeen.
Voi huokaus. Ymmärrän , että masennus vaikuttaa, mutta miten tuohon päähän saisi taottua, että ei se elämä oikein etene pelkästään kavereiden kanssa hengaamalla. Tupakanpolttokin astui kesällä kuvioon.
Kommentit (90)
kuulkaa ihan oikeasti tällä hetkellä niin vaan 17-vuotias löydä.
Mulla samanikäinen tyttö, lukion toinen alkoi nyt. Kova meno päällä, seurusteleekin, ja lukio tuntuu olevan tärkeysjärjestyksessä jossain kaukana. Onneksi tajuaa (jotain) tulevaisuutensa eteen tehdä, tosin pärjäisi paljon paremmin, jos tekisi vähän enemmän.
Varmaan olette paljon puhuneetkin, oletteko puhuneet näistä:
- lukion kurssimäärä järjelliseksi. Jo nyt kannattaa miettiä, mitä kirjoittaa ja keskittyä niihin. Osan aineista voi hoitaa pienemmällä panostuksella.
- ilmeisesti on kuitenkin mennyt omasta halustaan lukioon? Voisi painottaa sitä, että lukiosta on jo yksi vuosi takana, nyt kun jaksaa, niin enää reilu puolitoista edessä, oikeasti, se menee tosi nopeasti. Että tekisi töitä edes sen verran, että selviää lukiosta, antaa niin paljon mahdollisuuksia tulevaisuudessa.
- yrittäkää saada ajankäyttö haltuun. Oma aikansa koululle, mutta aikaa myös pelaamiselle ja kavereiden kanssa olemiselle. Kaverit on niin tärkeitä tämän ikäisille. "Tee nyt ne läksyt/lue nyt kokeisiin, niin voit olla rauhassa sitten kavereiden kanssa".Kannustusta ja juttelua "tasavertaisesti" ennemmin kuin painostusta, naputusta tai syyllistämistä.
Poika ei edes lue, ei lukenut kuulemman viime talvena kokeisiin kertaakaan. Läksyt se tekee illalla myöhään ja näistäkin asioista on juteltu, neuvottu jne vaikka kuinka monta kertaa. ja vastuksena on, että ei kuulu meille ja hän hoitaa itse koulunkäyntinsä. Järkipuhe ei siis tehoa, itse on kuitenkin lukioon halunnut mennä. Piktän matikan vaihtoi jo keväällä lyhyeksi.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ja vastuksena on, että ei kuulu meille ja hän hoitaa itse koulunkäyntinsä. Järkipuhe ei siis tehoa, itse on kuitenkin lukioon halunnut mennä. Piktän matikan vaihtoi jo keväällä lyhyeksi.
t.ap
Jos kerran on itse sitä mieltä, että hänen asiansa ei teille kuulu, niin ilmoittakaa että hyysäätte häntä 18v asti ja sen jälkeen saa hoitaa itse asiansa niin kuin haluaa. Siihen asti on aikaa laittaa asiansa järjestykseen. Jos omatoiminen eläminen ajatuksena alkaakin tuntua liian vaikealta, niin ehtona kotona asumiseen on opiskelun kunnollinen jatkaminen.
...ja vastuksena on, että ei kuulu meille ja hän hoitaa itse koulunkäyntinsä. Järkipuhe ei siis tehoa, itse on kuitenkin lukioon halunnut mennä. Piktän matikan vaihtoi jo keväällä lyhyeksi.
t.ap
Jos kerran on itse sitä mieltä, että hänen asiansa ei teille kuulu, niin ilmoittakaa että hyysäätte häntä 18v asti ja sen jälkeen saa hoitaa itse asiansa niin kuin haluaa. Siihen asti on aikaa laittaa asiansa järjestykseen. Jos omatoiminen eläminen ajatuksena alkaakin tuntua liian vaikealta, niin ehtona kotona asumiseen on opiskelun kunnollinen jatkaminen.
elämän menevän ihan pipariksi, jos yksin muuttaa (ainakaan vielä, mitä itse kyllä toivoo). ex-tyttökaverin kanssa juttelin juuri ja hän totesi, ettei todellakaan kannata yksin päästää asumaan, homma menee sitten ihan överiksi.
Kiva kun jaksatte vastailla, mulla meinaa nyt nimittäin pää levitä.
t.ap
Olen numero 11.
Mitä tapahtuisi, jos antaisit koulun kokonaan pojan vastuulle? jos poika kerran sanoo, että "hän hoitaa itse koulunkäyntinstä".
Tiedän, ei ole helppoa. Meilläkin tyttö vakuuttelee, että "kyllä hän koulun hoitaa, kun on itse sinne mennyt". Ja tyttö on vielä ns. paremmassa lukiossa, jonne oli kova keskiarvovaatimus. Yritän ja yritän tyttöön luottaa, välillä on vaikeaa, kun kaikki muu tekeminen kiinnostaa enemmän.
Eli mitä jos antaisit pojalle itselleen vastuun?
Seuraa kuitenkin tarkkana, miten koulu oikeasti sujuu, arvosanat yms. niin voit sitten puuttua, jos oikeasti koulu alkaa mennä ihan penkin alle. Onhan koulullanne joku systeemi, mistä pääset arvosanat näkemään?
Olen numero 11.
Mitä tapahtuisi, jos antaisit koulun kokonaan pojan vastuulle? jos poika kerran sanoo, että "hän hoitaa itse koulunkäyntinstä".
Tiedän, ei ole helppoa. Meilläkin tyttö vakuuttelee, että "kyllä hän koulun hoitaa, kun on itse sinne mennyt". Ja tyttö on vielä ns. paremmassa lukiossa, jonne oli kova keskiarvovaatimus. Yritän ja yritän tyttöön luottaa, välillä on vaikeaa, kun kaikki muu tekeminen kiinnostaa enemmän.
Eli mitä jos antaisit pojalle itselleen vastuun?
Seuraa kuitenkin tarkkana, miten koulu oikeasti sujuu, arvosanat yms. niin voit sitten puuttua, jos oikeasti koulu alkaa mennä ihan penkin alle. Onhan koulullanne joku systeemi, mistä pääset arvosanat näkemään?
hylätty tuli pitkästä matikasta ja poika halusi vaihtaa lyhyeen -> todettiin että ok, oma on koulusi.
Muuten numerot 6-7, musiikki taisi olla 9. Ja itse poika toteaa olevansa vieläkin ihan hukassa koulun kanssa. Olen tähän yrittänyt jutella, että jos ei viitsi opiskella niin eihän ne numerot siitä itsestään nouse. Ylä-asteen poika suoritti suht hyvin arvosanoin juurikaan lukematta.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän samaa ongelmaa kuin meillä, yläaste meni hyvin, itse asiassa erittäin hyvin, juurikaan lukematta. Mutta lukiossa ei ihan niin pärjääkään, jotain olisi tehtäväkin. Ne numerot ei tosiaan itsestään nouse.
Onko poika jo suunnitellut, mitä aikoo kirjoittaa? jos edes saisi näihin keskityttyä, ja antaisi sitten muiden aineiden olla vaan 6-7 -luokkaa.
ei ole harvinaista, ettei pojat jaksa opiskella vaikkei "järjessä/lukupäässä" ole mitään vikaa.
Havainto 1: Itse joskus pitkän matikan lukeneena totean, että se vaatii tavalliselle kuolevaiselle oikeasti töitä. Peruskoulussa kokeet kiitettäviä ja todistuksessa 9. Niillä pohjilla ei oltu ansaittu mitään pitkän matikan suhteen. Jos ei tee töitä pitkässä matikassa niin kyyti on kylmää. Itselle oli suuri järkytys, kun tuli hylätty kurssi, vaikkei ollut edes laiskotellut. Voi olla pojallasikin sama järkytys ollut, kun puolivaloilla ei enää pärjääkään.
Havainto 2: On oikeastaan sama kuin 1. On olemassa henkilöitä, jotka selvittävät lukionkin tuntiopetuksen varassa ja saavat kiitettäviä, mutta poikasi ei kuulu heihin. Töitä pitää tehdä edes jonkin verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli tästä eteenpäin isä tai äiti on aina lapsensa kanssa, kun tämä on valveilla ja vanhemmat eivät ole töissä. Kamalaa, mutta tehokasta.
Jos lapsella lääkitty masennus, ei alkoholia siihen sotketa mukaan. Harrastuksissa voi käydä, mutta kotiintuloajat isketään kehiin nyt, samoin vanhempien aito kiinnostus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli tästä eteenpäin isä tai äiti on aina lapsensa kanssa, kun tämä on valveilla ja vanhemmat eivät ole töissä. Kamalaa, mutta tehokasta.
Jos lapsella lääkitty masennus, ei alkoholia siihen sotketa mukaan. Harrastuksissa voi käydä, mutta kotiintuloajat isketään kehiin nyt, samoin vanhempien aito kiinnostus.
noiden pelihommien vuoksi, töistä me ei voida olla pois, mutta kiinnostuineita toki pojasta.
t.ap
keskusteluapua? Käykö psykologilla? Entä auttaisiko keskustelu opon kanssa?
Tuossa tilanteessa on varmaan vaikea tehdä muuta kuin sinnikkäästi yrittää jutella asiasta, kuten sanoit, että olette tehneetkin. Ilmaise huolesi ja tarjoa apuasi, mutta muista, ettet voi elää lapsesi elämää hänen puolestaan. Toivottavasti lapsesi löytää motivaation käydä joko lukiota tai sitten jotain muuta koulua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskusteluapua? Käykö psykologilla? Entä auttaisiko keskustelu opon kanssa?
Tuossa tilanteessa on varmaan vaikea tehdä muuta kuin sinnikkäästi yrittää jutella asiasta, kuten sanoit, että olette tehneetkin. Ilmaise huolesi ja tarjoa apuasi, mutta muista, ettet voi elää lapsesi elämää hänen puolestaan. Toivottavasti lapsesi löytää motivaation käydä joko lukiota tai sitten jotain muuta koulua!
t.ap
sekä pari tyttöä että pari poikaa, jotka ovat aivan samanlaisia kuin poikasi !
Kaksi syö masennuslääkettä eikä mikään muu kiinnosta kuin bailaaminen viikonloppuisin ja kaverit. Töitä ei saa ja ajankäyttö on ihan päälaellaan. Ja hekin miettivät iltalukiota, kun saisi nukkua pidempään ja pääsee helpommalla....
Kohta sinne iltalukioon on hirveä tunku ja jotenkin on sellainen olo, ettei se ole tähän oikea ratkaisu. Nuoriso on aika lailla hunningolla ainakin pääkaupunkiseudulla. Itse kärvistelin aikanaan lukiossa ja eikä tullut mielenkään venkoilla siellä, vaikka tylsää olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos koulu ei kerran kiinnosta. Vuodenkin kun käy raskaissa hanttihommissa pikkupalkalla, alkaa vähitellen tajuta, että pelaamiseen ja dokaamiseen ei riitä voimia ja että ammattitaito kanattaa hankkia niin pääsee helpommalla.
Menköön sitten uudetaan lukioon, joko päiväkouluun tai iltakouluun, kun tämän tajuaa. Tulokset on parempia ja sun hermot säästyy.
Onko teillä päin mahdollisuutta siirtyä iltalukioon? Siellä on pienenmmät tuntimäärät ja aikuisopiskelijoiden seura voisi tehdä hyvää. Jää sitten se kavereitten kanssa hengailukin vähemmälle.
jos koulu ei kerran kiinnosta. Vuodenkin kun käy raskaissa hanttihommissa pikkupalkalla, alkaa vähitellen tajuta, että pelaamiseen ja dokaamiseen ei riitä voimia ja että ammattitaito kanattaa hankkia niin pääsee helpommalla.
Menköön sitten uudetaan lukioon, joko päiväkouluun tai iltakouluun, kun tämän tajuaa. Tulokset on parempia ja sun hermot säästyy.
t.ap
Onko teillä päin mahdollisuutta siirtyä iltalukioon? Siellä on pienenmmät tuntimäärät ja aikuisopiskelijoiden seura voisi tehdä hyvää. Jää sitten se kavereitten kanssa hengailukin vähemmälle.
on musiikkilinjalla. Muuten ei nappaisi tätäkään vertaa..
t.ap
kuuluu asiaan... :) siis dokaaminen ja tupakan poltto. Yritä tsempata terveellisiin elämäntapoihin (selventämällä miten järjetöntä on vetää kroppaansa myrkkyjä)...
toinen voi olla romuna juuri nyt ja opiskelu ei ehkä tosiaan ole juuri nyt hänen tärkeyslistallaan nro 1:senä. Koita vaan tsempata koulun kanssa ja yrittää kohdentaa katsetta tulevaisuuteen (eli anna pojan miettiä mitä haluaa tehdä lukion jälkeen)... Meneekö amikseen vai yliopistoon/amk:on?
Kun omat ajatukset selkenevät lukion jälkeisestä elämästä niin motivaatiota opiskeluunkin saattaa löytyä. Mutta juuri nyt anna pojan surra. Elämä on niin traagista juuri tuossa vaiheessa. Mutta pidä silti huoli hänestä :)
Eihän tämä oikeasti ole tästä maailmasta, mutta nuorimies sellaisiin hommiin, että alkaa luvut maistua. Tai jos sitten onkin käytännön mies, niin löytää sisältöä elämään.
Mutta siivousalalla on ainakin osassa Suomea työvoimapula, että siitä voi yrittää aloittaa.
kuulkaa ihan oikeasti tällä hetkellä niin vaan 17-vuotias löydä.
Mulla samanikäinen tyttö, lukion toinen alkoi nyt. Kova meno päällä, seurusteleekin, ja lukio tuntuu olevan tärkeysjärjestyksessä jossain kaukana. Onneksi tajuaa (jotain) tulevaisuutensa eteen tehdä, tosin pärjäisi paljon paremmin, jos tekisi vähän enemmän.
Varmaan olette paljon puhuneetkin, oletteko puhuneet näistä:
- lukion kurssimäärä järjelliseksi. Jo nyt kannattaa miettiä, mitä kirjoittaa ja keskittyä niihin. Osan aineista voi hoitaa pienemmällä panostuksella.
- ilmeisesti on kuitenkin mennyt omasta halustaan lukioon? Voisi painottaa sitä, että lukiosta on jo yksi vuosi takana, nyt kun jaksaa, niin enää reilu puolitoista edessä, oikeasti, se menee tosi nopeasti. Että tekisi töitä edes sen verran, että selviää lukiosta, antaa niin paljon mahdollisuuksia tulevaisuudessa.
- yrittäkää saada ajankäyttö haltuun. Oma aikansa koululle, mutta aikaa myös pelaamiselle ja kavereiden kanssa olemiselle. Kaverit on niin tärkeitä tämän ikäisille. "Tee nyt ne läksyt/lue nyt kokeisiin, niin voit olla rauhassa sitten kavereiden kanssa".
Kannustusta ja juttelua "tasavertaisesti" ennemmin kuin painostusta, naputusta tai syyllistämistä.