Eilen Sellossa, äiti kadotti 3v pikkupoikansa

mutta ei vain näyttänyt sitä.



Minä ainakin olen sellainen kivikasvo, että harvoin näytän mitään tunteita.



Toivottavasti pikkupoika kuitenkin löytyi. Tai oletettavasti löytyikin.

ja äiti etsi poikaa kokoajan. Taisit nähdä väärän tyypin. Joutuivat kuulluttamaan äidille,että poika odottaa citymarketilla "Äiti joka etsit poikaasi,hän odottaa sinua citymarketin infopisteellä"



t. Siellä töissä oleva

ja äiti etsi poikaa kokoajan. Taisit nähdä väärän tyypin. Joutuivat kuulluttamaan äidille,että poika odottaa citymarketilla "Äiti joka etsit poikaasi,hän odottaa sinua citymarketin infopisteellä"

t. Siellä töissä oleva

koska olin SunIcellä jätskillä ja siinä samassa on infopiste, josta äiti pyysi kuulutusta. Siinä seisoskeli sen aikaa kun olin jätskillä.

koska tällainen oli viimeinen kuulutus.

Jos lasta siihen on pyydetty tuomaan? Ja mistä tiedät äidin rauhallisuuden?.Poikani katseli ton ikäisenä kauppakeskuksen sisällä olevaa autoa. Siihen tuli toinen samanikäinen ja juttu lasten välillä kulki. Läksimme siitä sitten parkkipaikalla ja poika läksi mukaan, halusi näyttää heidän autonsa. Silloin huomasin ettei lapsen vanhempia ollut missään (auton lähistöllä oli suuri parvi ihmisiä, luulin vanhempien siinä olevan). Lähdettiin sitten takaisin siihen keskusaukiolle ja odoteltiin aika kauan. Sitten mun mies meni ilmoittamaan infoon lapsen löytymisestä ja minä odotellin poikien kanssa, jotka iloisesti ihasteli edelleen autoa.

Äiti sit ilmestyi hakemaan lastaan ja nyökkäsi meille vain kiitoksen. Ihmettelin hiukan . mutta kun vilkaisin taakseni, niin äiti istui lattialla lapsi sylissä ja näytti tärisevän. Oli varmaan niin helpottunut.

Olen ollut paniikissa ja kauhuissani mutta NAURANUT.

Jos lasta siihen on pyydetty tuomaan? Ja mistä tiedät äidin rauhallisuuden?.Poikani katseli ton ikäisenä kauppakeskuksen sisällä olevaa autoa. Siihen tuli toinen samanikäinen ja juttu lasten välillä kulki. Läksimme siitä sitten parkkipaikalla ja poika läksi mukaan, halusi näyttää heidän autonsa. Silloin huomasin ettei lapsen vanhempia ollut missään (auton lähistöllä oli suuri parvi ihmisiä, luulin vanhempien siinä olevan). Lähdettiin sitten takaisin siihen keskusaukiolle ja odoteltiin aika kauan. Sitten mun mies meni ilmoittamaan infoon lapsen löytymisestä ja minä odotellin poikien kanssa, jotka iloisesti ihasteli edelleen autoa. Äiti sit ilmestyi hakemaan lastaan ja nyökkäsi meille vain kiitoksen. Ihmettelin hiukan . mutta kun vilkaisin taakseni, niin äiti istui lattialla lapsi sylissä ja näytti tärisevän. Oli varmaan niin helpottunut.

Annoit pojan lähteä mukaanne? Ja sitten ihmettelit, ettei ylistäviä kiitoksia tullut?!

Suojelumekanismi menee päälle, jotta kykenee ylipäätänsä toimimaan. Jokainen lapsensa joskus kadottanut äiti tietää miten syvältä kauhu ja paniikki kouraisevat. Toinen lapsistani katosi pari viikkoa sitten vain pariksi minuutiksi - nuo hetket olivat silti elämäni kamalimmat. Oli kiinnostavaa analysoida jälkikäteen omaa tapaansa reagoida tuossa tilanteessa. Minä huusin lapsen nimeä ja etsin kaikki mahdolliset paikat läpi. Hän oli kuullut huutoni ja alkanut itkeä. Paikansin hänet sitten itkun perusteella.



Älkää siis arvostelko. Ette voi itse tietää omaa tapaanne toimia tuossa tilanteessa ennen kuin sen todella kohtaatte. Toivottavasti ette kohtaa.

koska olin SunIcellä jätskillä ja siinä samassa on infopiste, josta äiti pyysi kuulutusta. Siinä seisoskeli sen aikaa kun olin jätskillä.

Eipä ole Sellossa mitään SunIceä :P

koska olin SunIcellä jätskillä ja siinä samassa on infopiste, josta äiti pyysi kuulutusta. Siinä seisoskeli sen aikaa kun olin jätskillä.

Eipä ole Sellossa mitään SunIceä :P

jota sitten kuuluteltiin useaan kertaan. Aikaa kului (oli paikalla n. 15 min), mutta äiti vaan odotteli rauhallisena infopisteellä. Itse olisin ollut jo aivan hysteerinen tuossa vaiheessa, kamala tilanne. Lähdin, enkä tiedä miten tilanne päättyi.

lapsi selviää yleensä tuollaisista pikku seikkailuista ilman mitään, ei välttämättä edes huomaa että on hukassa. PAITSI jos vastassa on hysteerinen romahtanut äiti jonka jälkeen tenava tatusti on pihalla kuin lumiukko ja pelkää jotain epämääräistä. Minä olen vaikeissa tilanteissa viilipyttynä, tärinä tulee sitten jälkeenpäin. Kai se on joku ikivanha vaisto että vaaratilanteessa ollaan skarppina.

Olisi juossut ulos, mutta poikani sai pyynnöstäni tulemaan meidän kanssa takaisin. Poika oli aika villi, eikä vastannut kysymyksiini. Halsui puhua vain autosta ja poikani kanssa. En siis houkutellut mukaani. Kuinka tään voi taas näin tulkita? Lauantaiaamuisin Jumbossa on kyllä sen verran porukkaa, ei siinä yksin oltu, vaan osa ihmisjoukkoa.

Onko olemassa joku lista sallituista reagointitavoista? Saisko sen listan tännekin että osaan sitä sitten noudattaa.

Mitä luultavimmin äiti oli huolesta sekaisin. Kaikki eivät vain näytä sitä samalla tavalla.

...äiti vaan odotteli rauhallisena infopisteellä.

Itse olisin ollut jo aivan hysteerinen tuossa vaiheessa, kamala tilanne.

joss oli lapsen kadottanut. Lapsi oli itsekseen tullut jo siihen "keskusaukiolle", vanhan Jumbon-osan käytävien risteyskohtaan.

kuvitella, että menisin niin suureen paniikkiin, että olisi pakko nielaista se paniikki ja mennä ikään kuin "jäähän", ettei romahda ja mene hysteeriseksi.

ihan sama miten kukakin moiseen reagoi, ei siihen ole yhtä oikeaa tapaa, mutta ylipäätään on uskomatonta kuinka 3v voi kadota ostoskeskuksessa.



Itsekin moista todistanut Jumbossa.

Onko olemassa joku lista sallituista reagointitavoista? Saisko sen listan tännekin että osaan sitä sitten noudattaa.

Mitä luultavimmin äiti oli huolesta sekaisin. Kaikki eivät vain näytä sitä samalla tavalla.

...äiti vaan odotteli rauhallisena infopisteellä.

Itse olisin ollut jo aivan hysteerinen tuossa vaiheessa, kamala tilanne.

Lähinnä ihailin sitä viilipyttymäisyyttä. Itse tosin olisin lähtenyt etsimään lasta, mutta johtuu taas omasta erilaisesta reagointitavasta.

jos lapsi olisi kadonnut ties minne enkä tietäisi, mistä etsiä.