Lue keskustelun säännöt.
Väsymys palasi, pääseeköhän tästä koskaan eroon?
21.10.2025 |
Kokemuksia kyselen, miten muille käynyt. Koin vuosina 2018-2019 työuupumuksen ja sen seurauksena keskivaikea masennus. Syynä oli liian suuri työmäärä ja järkyttävä määrä ongelmia. Siirryin johtotehtävissä samoihin työtehtäviin toiseen yksikköön, jossa mikään ei toiminut. Niin uskomattomia tilanteita esim. henkilöstön kesken, ettei kukaan edes voi kuvitella. Suullisia ja kirjallisia varoituksia monista asioista, kuten siitä, että joku jää ilmoittamatta pois töistä. Kiusaamista myös joutui selvittämään. Koeaikapurkuja pari muutaman kuukauden sisällä. Ei pelkästään henkilöstöön liittyvää, vaan ihan ylimmän johdon hoitamatta jääneisiin tehtäviin. Esim. laskujen maksun perään joutui vahtimaan. Tai että tietyssä paperissa on oikean ihmisen allekirjoitus. Edelleen nuo kaikki asiat nostavat tunteet pintaan. Tuntui, ettei vuorokauden tunnit riitä. Ajatukset pyöri työssä vapaallakin.
Olin saikulla, ja silloinkin se oli yhtä stressaavaa. Kotoa kysyttiin neuvoa. Työterveyden kolmikantakeskustelussa asetelma oli se, että milloin palaat töihin, lyödään päivämäärä lukkoon nyt yms. painostavaa ilmapiiriä. Sitten kun palasin töihin, oli sijainen jättänyt työt hoitamatta. Tee tyyliin 19 työsopimusta heti, laita palkat palkanlaskijalle, tee työvuorolista, tee tarviketilaus, osallistu 20 kokoukseen viikon sisällä, ja kaikki ne oli siirretty poissaolon ajalta siihen. Jaksoin kuukauden ja jäin uudestaan saikulle. Lääkäri määräsi vahvemmat lääkkeet. Nukuin 12 tuntia putkeen päivät vain haahuilin. Kotia en jaksanut siivota ja väsyin jopa ruuanlaitosta. Päänsärky vaivasi, sitäkin tutkittiin 2 kuukautta.
Psykologi sanoi, että millaista sinun elämäsi olisikaan ilman tuota päänsärkyä. Niinpä. Hain heti sen käynnin jälkeen uutta työpaikkaa, vaikken ollut varma, pystynkö tekemään töitä lainkaan enää ikinä. Siitä se toipuminen lähti. Sain työpaikan ja irtisanoutuminen entisestä kävi helposti. Aluksi oli paljon muistettavaa ja muistilappuja, aivot ei toimineet kunnolla. Alle vuoden päästä minusta alkoi tuntus, että on hyvä olla, mutta silloin olikin päällä kovat koronarajoitukset. Se hiljensi elämää, hidasti monella tasolla. Olin saanut uupumuksen kuriin. Ilman koronaa tuskin olisi tapahtunut. Koko yhteiskunta hidasti menoa minun tahtiin sopivaksi.
Nyt on taas huono olla. Syyskuun alussa alkoi tulla stressin oireita. Iho voi huonosti, päätä taas särkee, verenpaine koholla, en saa unta tai herään keskellä yötä. Yritän ajatella positiivisesti, mutta huomaan muuttuneeni negatiiviseksi. Mietin, onko taas uupumus päällä. En haluaisi. Ja onko tämä ikuinen kierre, ettei siitä koskaan pääse täysin eroon? Onko se vaanimassa nurkan takana aina?
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
No mitkä ne syyt nyt on, että koet tuollaista uupumista? Onko ne syyt taas töissä? Otatkohan ne työt pikkasen liian vakavasti?
Enimmäkseen töissä kyllä. Liikaa tekemistä. Muutoksia, joiden vuoksi joutuu tekemään ylimääräistä. Muutoksia, joiden vuoksi tulee ongelmia. Liikaa muistettavia asioita. Useinmat kollegat ovat hyviä tyyppejä, joiden kanssa viihdyn. Sitten on jokunen sellainen, joka syö voimia. Etenkin eräs, jonka kanssa on välillä raskasta, pilkunviilaaja, asiat ei etene, haluaa määräillä mutta sittenkään ei ole hyvä, vaikka olisi tehty ihan kuten itse ehdotti. Jos minulla olisi normaali tilanne oman pään sisällä, muut ei är ärsyttäisi. Sekin kuuluu tähän uupumukseen, ettei jaksa mitään ylimääräistä säätöä. Tiedostan kyllä, että silloin kun olen ollut paremmissa voimissa, juuri mikään ei ärsytä.
Toisaalta ei pelkästään työ. Minun on vaikea jaksaa tehdä vapaa-aikana, joita haluaisin. Esimerkiksi viikonloppuna halusin pitkälle lenkille ulkoilemaan. Lenkki kutistui pariin kilometriin kun ei huvittanut. Itsestään vaikea saada irti sitä mikä olisi hyväksi. Pidän ulkoilusta, siitä ei ole kyse. Jaksaminen on vähentynyt, henkisesti. Näen myös outoja unia. Niissä on ahdistava tunnelma. Sitäkin on vaikea selittää. Niissä tapahtuu painostamista, kuin olisi kiire ja joku tai jokin voima painostaisi, että nopeammin, tai että ole hiljaa. Muistan unen, jossa olin pieni (kooltani) ja halusin huutaa, mutta jokin tumma tuli suun eteen estämään. Huidoin pois, hiuksiin tarrautui liimaa tai liisteriä. Kun heräsin, ei ollut mitään, ei hiuksissa, suussa eikä missään muuallakaan. Noin ahdistavia unia en ole nähnyt vuosiin. Kun kokee jonkin tuollaisen unen, seuraava päiväkin alkaa jo huonosti, on painolastia päässä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko nyt ihan oikealla alalla jos työ molemmissa paikoissa kuulostaa olevan liian vaativaa sinulle? Tai sitten olet vaan hidas, ehkä kiinnität huomiota vääriin asioihin etkä keskity olennaiseen? Sori, mutta kaikki työt ei sovi kaikille ihmisille.
No mitkä ne syyt nyt on, että koet tuollaista uupumista? Onko ne syyt taas töissä? Otatkohan ne työt pikkasen liian vakavasti?