Olen kyllästynyt miehen "häpeään"!
Kun mikään ei tunnu auttavan. Näkee vain itsensä ja (tiedostamattomansa) häpeän. Jos hän on kavereiden kanssa jossain, hän on kuin hänellä ei olisi perhettä. Vaikea selittää. Vaikka en tietäisi, että hän on kaverilla ja satun soittamaan (en siis kyttää), hän ei vastaa puhelimeen kun ei ilkeä puhua (hui jos ne vaikka nauraa!).
Miehen suku arvostelee minua, ei puolusta. Ei näytä positiivisia tunteita minua kohtaan kenenkään nähden, negatiivisia kyllä. Ei koskaan kehu, kannusta tai puhu minusta kenellekään positiiviseen sävyyn, tai edes lapsista.
Minun toiveet on humpuukkia. Varaan meille jonkun jutun, hän ei lähde kun on tylsä idea. Kaikki hänen jutut kyllä pitäisi minua kiinnostaa.
AAAAArgghh! Kirsikkana kakussa, mikäli paikalla on muiden puolisoita, kylläpä flirttailee! (muille, ei minulle!)
Kommentit (15)
Kuulostaa kyllä siltä, ettei miehesi tunne häpeää, jos noin saakelin typeriä asioita tekee ihan pokkana.
Öööö miksi ihmeessä olet hänen kanssaan? Luulen, että häpeät itse itseäsi niin paljon, että kuvittelet ettet ansaitse parempaa.
Mies on unohtanut kasvaa aikuiseksi. Saat toimia äitinä niin kauan kuin jaksat. Sitä se seurustelu noiden kanssa on. Suhtautuvat suhun tismalleen niin kuin suhtautuisivat omaan äitiinsä noissa tilanteissa.
Häpeäongelmiin auttaa terapia, olen itsekin käynyt sellaisessa aikanaan kun minua oli lapsesta asti kasvatettu häpeällä ja vertailemalla muihin "parempiin" ihmisiin, ja häpeä oli kasvanut elämää tukahduttaviin mittoihin.
Mutta kyllä nuo pari viimeistä kohtaa viittaa, että tässä on muutakin kuin lapsuudenkodista peräisin oleva häpeätrauma, vaikuttaa ihan rehelliseltä kusipäältä myös, varsinkin tuo flirttailu muille.
Ei se mitään häpeä, on vain idiootti, joka ei kunnioita sinua.
Eipä se taida sua rakastaa, joten miksi sä siinä roikut?
Siinä on vakka kantensa valinnut. Vai väitätkö, että oli muka erilainen kun tutustuitte, muutitte yhteen, teitte lapsia?
Asutteko jossain kainuun-sotkamon vihonviimeisellä perähikiällä missä ei ikinä liikuta missään ulkopuolella lääninrajojen eikä tavata muita kuin sukua ja kylän tuttuja?? Lähe nyt herrajestas vetämään tuolta! Oikeesti. Sun elämä paranee, lapset saa ainakin vähän terveemmän kasvualustan ja sielläpäin itse ukko ja appivanhemmat ei ikävöi sua pätkääkään!
Miksi et hyväksy miestäsi sellaisena kuin hän on? Muuttaa voit lähinnä itseäsi (tai lähteä).
Ap on se naistyyppi, jonka perusolotila on tyytymättömyys ja jonka ainoa keino tuntea olevansa elossa on jatkuva uhriutuminen ja syyllistäminen. Itsessä ei ole mitään vikaa tietenkään.
Häpeän sijaan kuulostaa enemmänkin siltä, että hän ei kunnioita tai arvosta sinua lainkaan. Valitettavasti tuollainen käytös ja arvomaailma siirtyy helposti myös lapsiin, joko tekijänä tai vastaanottajana. "Näin kumppania kuuluu kohdella" tai "Näin kumppanin kuuluu minua kohdella".
Miksi sä olet noin paskan ukon itsellesi ottanut ja vielä lapsiakin sen kanssa tehnyt?