Mitä mieltä kuoleman jälkeisestä elämästä

en tiedä mihin uskon.

Sen verran yliluonnolliseen kuitenkin että ihimisistä jää energiaa jälkeensä, ja jotkut herkät pystyvät niitä tulkitsemaan.



Ja tietenkin lapsissamme me kaikki elämme edelleen, ja kaikissa muissa joiden elämää olemme koskettaneet.

joka kuoleman jälkeen lähettää syntiset helvettiin hiilihangoilla tyrkittäviksi, ja hurskaat uskovaiset taivaan iloihin - joista tuskin puhdasmielisinä osaisivat edes nauttia ;-)

mihin SISIMMÄSSÄNNE uskotte?

Paljon muutakin on, mutta tuossakin on kai jo aika paljon. ;)

Olen aikuisena eronnut luterilaisesta kirkosta.

Kuoleman jälkeen ei ole mielestäni mitään, yksinkertaisesti näin. Elämä alkaa ja loppuu ja väliaika on osin sattuman sanelemaa, osin siihen pystyy jonkin verran vaikuttamaan. Sielunvaellukset ja karman lait ovat mielestäni uskontoshaissea.

jos pakko ittensä lokeroida niin eniten olen varmasti agnostikko.



Mun mielestä ihminen ei voi tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, ja mun mielestä on tosi tyhmää kuluttaa elämänsä siihen, että miettii ja yrittää selvittää jotain mitä ei voi tietää ennenkun se joskus on edessä.



Kaikki ihmisten keksimät vaihtoehdot on mahdollisia: taivas, uudelleen syntyminen, kummitteleminen, smurffimaa jne, on myös mahdollista ja mielestäni ehkä todennäköisintäkin että kukaan ihminen tai uskontokunta ei tiedä totuutta, vaan kuoleman jälkeen on jotain mikä kukaan ei ole keksinyt

ei mene mihinkään taivaaseen vaikka kirko näin väittääkin tapahuvan. Eli olet oikeassa, ihminen kuolee. Nämä kuolemattomuus oppi tulee jostain pakanauskonnoista ja Platonin opeista.



Tässä vain yksi esimerkki miten siellä sanotaan:



Saar 9: 5-10: Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu.

jotka meistä jää.



Mihinkään muuhun en jaksa uskoa, ja hyvä niin.

mutta uskon "sielun" uudelleen syntymiseen uudessa ruumiissa. Myös siihen että sielu voi jakautua useampaan ruumiiseen jotka jatkavat elämää toisistaan riippumatta. (selittää kasvavan väkiluvun)



Esimerkiksi uskon, että minun ja mieheni sielut ovat lähtöisin samasta "alkusielusta" eli olemme joskus olleet yhtä. Tämä siksi, että olemme käsittämättömän monissa aisoissa ihan samanlaisia. Ja ihan samaa mieltä monista asioista, joista ei ole aiemmin ollut edes puhetta. Meillä on myös samalaisia tapoja, joita olemme tehneet jo ennen kuin tapasimme toisemme.



Tämä on vain minun teoriani.

Harmi vain mieheni ei usko sielunvaellukseen. :)





Lisäksi aina kun olen saanut lapsen, on hänen silmissään näkynyt pikkuvauvana sellainen elämän viisaus, jota ei mielestäni voi olla ihan "tuoreella" sielulla.





Tässäpä minun mietteeni.

Mitä mieltä kuoleman jälkeisestä elämästä

Uskon siihen yhtä paljon kuin joulupukkiin tai hammaskeijuun. Olisihan se hauskaa jos hammaskeijuja olisi, mutta.. ;)

Kun minä kuolen, tajuntani vain lakkaa olemasta / sammuu.

Mikä sinä olet sanomaan tapaanko kuolleen lapseni kun itse joskus kuolen? Miksi en saisi ajatella asiaa yksin ja muiden lapsieni kanssa? Koska se ei sinua kiinnosta? Kiinnostaisi jos oma lapsesi kuolee, asia ei olisi niin hälläväliä, etkä kehtaisi sanoa muille miten asia menee. Tollanen loukkaa. Jatkan kuoleman pohtimista! Kiitos vaan että koitatte kertoa miten tulisi olla. En jaksa muistaa kuka ketjussa lässytti ettei asiaa "kannata pohtia". :(



Lapseni elämä päättyi, mutta ei teistä kukaan osaa sanoa mitä hengelle tapahtui.



Mitäköhän hidut mahtaa ajatella mitä lapsen kuolemassa tapahtuu? Olis kiva tietää. En osaa sanoa onko lapseni täällä meidän luona, onko hän enkeli, kummitus vai mikä nyt sitten mahtaa ollakaan jos vaikka syntynyt uudelleen.



En tiedä mitä sielulle tapahtuu kuoleman jälkeen mutta ainakin näin äitinä se lohduttaa että kuolema ei vie kauemmas kuolleesta vaan jälleennäkeminen lähenee kun elämää taivaltaa enempi. Ja minulle usko on vaan uskoa. Ei mitään faktaa, minulle ei ole tärkeää että kaikki on todistettua ja täyttä tietoa vaan uskon näin olleen.

uskonnolliseen yhteisöön, mutta halusin tai en, jälleensyntymä tuntuu oikealta. En ole ajatellut sitä sen kummemmin, ja ainahan voidaan puhua vaikkapa geenimuistista (siinä missä yksittäisen henkilön kohdalla "tässä elämässä" lihasmuistista).



Epäilen vaan, ettei tämä systeemi ole ihan niin yksinkertainen, että synnytään, eletään ja kuollaan. "Maasta sinä olet tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman", mutta tuokin rimpsu jatkuu siitä huolimatta litanialla kuolleista herättämisestä. Eli kun on tultu maaksi (tai tuhkattu) niin mihin näissä puheissa viitataan? Jälleensyntymähän on kuitenkin uskonnosta riippumatta jonkin sortin peruskivi inhimillisyyden alkulähteille.