Jussi Salonoja on sössinyt koko omaisuutensa

Niin kai käy monelle, joka perinnön saa, että se koetaan täysin omaksi rahaksi, koska perinteitä ei ole, sukua ei ole tai jos on, siitä on vieraannuttu, perhe ei ole enää niin merkityksellinen. Ihmiset ovat juurettomia, suvuttomia, yksinäisiä susia, jotka syövät, juovat ja naivat edellispolvien työn hedelmät prsiiseensä. Se mikä laulaen tulee, se viheltäen menee, eli suomeksi: helpolla saatu raha valuu yhtä helposti käsistä pois.

Joskus aikoinaan (ja varmaan vieläkin joissakin rikkaissa suvuissa) korostettiin sitä, että perintö on suvun, perheen ja perinnönsaaja on sen haltija ja hoitaja, jonka pitäisi parhaassa tapauksessa kasvattaa omaisuutta, hoitaa sitä siis. Tästähän on monessa englantilaisessa yläluokkaa kuvaavissa leffoissa ja tv-sarjoissa aina kyse. Kuka onnistuu, kellä on mahdottomat ajat tai voimakkaasti muuttuva yhteiskunta vastuksenaan, kuka on täysin toivoton hoitamaan mitään omaisuutta, tuhlaaminen onnistuu kyllä keneltä tahansa.

Karma.

Veroparatiisissa on rahat.