Isovanhempien aika lastenlasten kanssa !

Keskustelua, pliis

Liikuttavaa.  Siinähän ne isovanhemmat vieressä asuvat 

Parempi tiheämmin ja vähän aikaa, niin jaksaa lasten kanssa melskata.

Vierailija kirjoitti:

Liikuttavaa.  Siinähän ne isovanhemmat vieressä asuvat 

Millä tavalla liikuttavaa ?

Mikä liikuttaa ?

Totta. Mitä harvemmin ja vähemmän isovanhemmat tapaavat lastenlapsiaan, sitä uuvuttavampia ne kohtaamiset ovat kaikille: aikuiset ylisuorittavat ja lapset käyvät liian kovilla kierroksilla. Ei synny luontevaa, arkista yhdessäoloa kun jokainen esittää hysteerisesti jotain.

Että isovanhemmat joutaa joka päivä pari tuntia hoitamaan lastenlasta.  Ja se että yleensä aauvat noin lähellä .

Isovanhempien on pakko jo alkaa sanomaan ettei jaksa nyt lasten kanssa touhuta

Vierailija kirjoitti:

Että isovanhemmat joutaa joka päivä pari tuntia hoitamaan lastenlasta.  Ja se että yleensä aauvat noin lähellä .

Miksi joka päivä, haluavatko he sitä ?

Yks leskipappa n 70 katsoi paljon lastenlspsiaan.  Tytär oli suuttunut kun pappa pyysi että vain yksi kerrallaan yökylään, ei jaksa yhtä alakoululaista ja kahta nuorempaa hoitaa 

Asun kaukana. Enkä köyhänä pysty vierailemaan lastenlasten luona niin usein kuin haluaisin, tai tarjoamaan mitään maksullisia kalliita elämyksiä. Yritän sitten kompensoida tätä hoitamalla heitä lomilla ja pidemmillä vapailla. Ja vaikka sen on raskasta ja uuvuttavaa, tykkään siitä silti tosi paljon. Sori siitä.

Asuisipa isovanhemmat sen verran lähellä, että siellä voisi käväistä sen pari tuntia ja lähteä kotiin. Mutta ei sitä viitsi ajaa paria tuntia suuntaansa parin tunnin takia, kun ei ne lapset siitä autossa istumisesta erityisemmin nauti.

Isovanhempien tehtävänä on asettaa ne omat rajat ja sanoa, jos siellä vietetään liikaa aikaa. Isovanhempien koti, heidän säännöt.

Minun äitini sanoi heti, kun kuuli että odotan lasta -tänne ei sitten tuoda penikoita mulle hoidettavaksi,

enkä vienytkään.

Aikuinen lapsi kyselee näistä, millaisia isovanhemmat olikaan, huoh, en jaksa muistella heitä.

yhdellä alkoholismi, toinen myötäili sitä päätöstä,

toiset isovanhemmat kuoli jne.

Jaa, keskustelu ei viriä kun lapsettomia on paljon, anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, keskustelu ei viriä kun lapsettomia on paljon, anteeksi.

Aloitus oli sen verran poukkoileva, että vaikea päättää mistä keskustella. Siitäkö että lapsen on parempi tavata isovanhempia useammin vai että niitä lapsia ei saisi sysätä isovanhempien luo kuin maksimissaan pariksi tunniksi, koska muuten on liian rankkaa?

Kyllä me vielä jaksetaan! Pojat 1,5 ja 3,5 v. olivat juuri meillä Espanjassa 3 viikkoa, tosin vanhemmat olivat mukana. Ja nyt viikonlopun to-su ovat meillä, kun vanhemmat ovat pienellä matkalla. Isompi tekee pappan kanssa puutarhatöitä ja pienempi yrittää pysyä perässä. 

Luotan siihen, että isovanhemmat osaavat itse avata suunsa ja kertoa, jos eivät meitä halua kylään. Ymmärrän toki, että vierailut ovat rankkoja. Heidän olisi myös helpompi ajaa meille kuin meidän sinne mutta haluavat meidät aina kylään.

Vierailija kirjoitti:

Asuisipa isovanhemmat sen verran lähellä, että siellä voisi käväistä sen pari tuntia ja lähteä kotiin. Mutta ei sitä viitsi ajaa paria tuntia suuntaansa parin tunnin takia, kun ei ne lapset siitä autossa istumisesta erityisemmin nauti.

Isovanhempien tehtävänä on asettaa ne omat rajat ja sanoa, jos siellä vietetään liikaa aikaa. Isovanhempien koti, heidän säännöt.

Viimeisestä lauseesta samaa mieltä, mutta moni ei kyllä kehtaa sanoa, että käykää harvemmin tai vierailkaa lyhyemmän aikaa, vaikka oikeasti ei jaksaisi niin paljon. Miksi ihmiset ei osaa enää ollenkaan itse ajatella ja tunnustella tilannetta ja rajoittaa itse itseään? Kaikkien pitäisi koko ajan olla piirtämässä ja vääntämässä rautalangasta rajoja, joista sitten on kiva loukkaantua. 

Omalla ikäpolvella nämä rajat oli jotenkin hallussa niin, ettei kenenkään tarvinnut koko ajan ilmaista rajojaan. Esim. lapsena kun kyläiltiin kaverilla, ei menty talon vanhempien makuuhuoneeseen eikä sisarusten huoneisiin, ei myllätty kaverin sängyllä, vaan istuttiin tuolilla tai lattialla, ei vallattu olohuonetta, eikä menty omatoimisesti ottamaan ruokaa, mutta saatettiin syödä jos kaveri tarjosi, kengät ja ulkovaatteet riisuttiin eteisessä. Isommat riehumiset toteutettiin ulkona. Kyläpaikassa ei venytty koko päivää eikä sinne menty omalla päätöksellä, vaan kysyttiin kaverilta ja lupa piti olla myös vanhemmilta.

Mutta nykyään kasvatetaan täysin rajattomia lapsia ja siirretään vastuu toiselle osapuolelle, että tämä joutuu sitten laittamaan ne rajat muille, rajattomille lapsille ja aikuisille. Se on tosi raskasta kilteille ihmisille, jotka ovat aina huolehtineet itse, etteivät ylitä muiden rajoja. Tästä seuraa, ettei halua enää nähdä lopulta ketään, kun suurin osa ihmiskohtaamisista on pelkkää rajojen ilmaisemista ja vahtimista. Äärimmäisen rasittavaa ja väsyttävää. 

Mitä keskustelemista tässä on. Isovanhempi avaa suunsa ja sanoo lapsilleen asiansa.