Sijaisvanhemmat, ettekö ajattele omien lastenne kärsimystä kun otatte psykopentuja luoksenne?

kun sopimuspapereita tehdään. Monella laitoksissakin kiertäneillä lapsilla on hillitön miellyttämisen halu uusien ihmisten kanssa. Ne ongelmat nousee myöhemmin...

ongelmia tulee ja omat lapset kärsivät? Vai onko teillä omia lapsia ja yritätte paikata lapsettomuuden aukkoa pelastamalla muutaman kaltoinkohdellun?

että jotkut haluaa vaan auttaa.

kärsii niiden häiriintyneiden pikkuperkeleiden takia. No en kyllä ihan ymmärrä, tekevät ihan samaa biolapsilleen mitä niiden sijoitettujen lasten biovanhemmat omilleen, eli pilaavat omien pakkomielteidensä ja tavoitteidensa takia omien lastensa elämän.

tosi paljon kokemuksia sijaisvanhemmuudesta, kun tunnut olevan noin hienosti perillä asioista?

että taloon tullut moniongelmainen vie energiaa ja huomiota niiltä muita talossa asuvilta lapsilta. Saman tekee lestoilla aina uusi vauva kun se tulee taloon.

Paitsi jos sattuu hyvä tuuri ja saatkin sijoitukseen jonkun, jolla ei ole vielä pahoja vaurioita.

aion olla helvetin hankala ja ärsyttävä biovanhempi, enkä anna lupaa sijareille tehdä lapseni kanssa yhtään mitään mistä ei olla erikseen neuvoteltu.

Jos kyse olisi vain oman lapseni tarpeista, ryhtyisin sijaisvanhemmaksi heti. Itsekin ns. hyvässä perheessä kasvaneena opin paljon siitä, että nuorena pääsin näkemään läheltä vähemmän onnekkaiden kaverien elämää. Vaikka esimerkiksi juopunutta, teräaseen kanssa heiluvaa isää pakenevat kersat eivät kasvaneet aivan samanlaisiksi yhteiskunnan tukipylväiksi kuin minä, pappissuvun sivistynyt lapsi, samanlaisia ihmisiä ne kuitenkin olivat.



Muista syistä en voi sijaisvanhemmaksi ryhtyä, mutta ne syyt eivät liity mitenkään lapsiin.

Omat lapset 5 ja 7, ja haluan antaa heille tasapainoisen perhe-elämän ja rakkautta. Yksi lapsi mahtuisi lisää, mutta en voi ainakaan tarkoituksella hommata meille erityistarpeista lasta viemään näiltä nykyisiltä pois nykyisen tasapainon. Toki, voisimmehan me tehdä kolmannen lapsen ja hänellä olla vaikka kehitysvamma, mutta tarkoituksella ei kuitenkaan sellaiseen tilanteeseen hankkiuduta.



Aikaisintaan sitten, kun nuorempi on 17-18, voisin harkita sijaislapsen ottamista.

aion olla helvetin hankala ja ärsyttävä biovanhempi, enkä anna lupaa sijareille tehdä lapseni kanssa yhtään mitään mistä ei olla erikseen neuvoteltu.

niin, tuntuuhan se varmasti biovanhemmasta kurjalta tajuta, että joku muu osaa rakastaa ja huolehtia hänen lapsistaan paremmin kuin hän.

ehkäpä sä onnistut pilaamaan senkin mahdollisuuden lapsiltasi parempaan elämään ja he joutuvatkin lastenkotiin...vaihtuvien hoitajien hoidettaviksi.

Useimmat näistä lapsista on aivan normaaleja, tuiki tavallisia, eivät mitään moniongelmaisia. Ongelmat on yleensä biovanhempien päässä, ja pahimmillaan biovanhemmat todella sekoittavat lapsensa pään, ja sitä kautta voivat vaikuttaa sijaisperheen omiinkin lapsiin. Tahallaan harvempi niistä lapsista on hankala. Okei, jonkun mielestä lapsi, joka pelkää hysteerisesti huutoa, kyyristyy aina nähdessään käden nousevan tai menee pois tolaltaan kun joku tiputtaa vahingossa lasin lattialle, voi varmasti olla hirveän hankala ja moniongelmainen.



Mutta oikeassa elämässä useimmat meistä kaipasivat ja kaipaavat vain rakkautta ja huolenpitoa. Minäkin kasvoin sijoitettuna, en tosin sijaisperheessä.

lapsella on vielä mahdollisuus saada hyviäkin eväitä elämään, kun pääsee pois psykovanhempiensa hoivasta. Koviakin kokeneilla lapsilla on uskomaton potentiaali ...toisin kun heidän vanhemmillaan, jotka vaan pyörivät oman sairaan napansa ympärillä

Useimmat näistä lapsista on aivan normaaleja, tuiki tavallisia, eivät mitään moniongelmaisia. Ongelmat on yleensä biovanhempien päässä, ja pahimmillaan biovanhemmat todella sekoittavat lapsensa pään, ja sitä kautta voivat vaikuttaa sijaisperheen omiinkin lapsiin. Tahallaan harvempi niistä lapsista on hankala. Okei, jonkun mielestä lapsi, joka pelkää hysteerisesti huutoa, kyyristyy aina nähdessään käden nousevan tai menee pois tolaltaan kun joku tiputtaa vahingossa lasin lattialle, voi varmasti olla hirveän hankala ja moniongelmainen. Mutta oikeassa elämässä useimmat meistä kaipasivat ja kaipaavat vain rakkautta ja huolenpitoa. Minäkin kasvoin sijoitettuna, en tosin sijaisperheessä.

aivan!! ongelmat on lähinnä biovanhempien päässä, lapset on selviytyjiä.

että minä olen lapsen OIKEA äiti, eikä sijaisäiti. Ja adoptioon en lapsiani anna vaikkei niiden elämä minua enää kiinnostaisikaan, ihan kiusallanikaan.

jos tulee sijaislapsi perheeseen. Ei tullut mieleen että voihan ne biolapsetkin saada tilanteessa jotain. Vaikkapa sen kauan kaivatun siskon/veljen/leikkikaverin jota ei muutoin olisi.



Itse voisin harkita sijoituslapsia kun omat olisivat jo isoja, yli 13v., ja tilanne olisi tasapainossa kotona. Mutta olen jo silloin "vanha", en taideta sijoituslapsia antaa enää.

miksi, 15, haluat kiusata laspiasi?