Lue keskustelun säännöt.
Katumuksen aiheet - Aina sanotaan että ihmiset katuvat vain tekemättä jättämiään juttuja
16.10.2025 |
Minä koen ainakin täysin päinvastoin. Minua ei ole ikinä kaduttanut mikään että "kun en lähtenyt", tai "miksi en suostunut", mutta sen sijaan näen ja olen kokenut useita tarjouksia ja tilaisuuksia ja tilanteita, joista olen kieltäytynyt, ja joita olen jättänyt tekemättä ja menemättä, ja joihin suostuessani esimerkiksi epäonnistuminen olisi voinut pahimmassa tapauksessa pilata koko elämäni.
Todella moni julkisuudesta tuttu nainen, ja mieskin, usein korostaa sitä ettei kadu mitään. Minä kadun valtavasti asioita ja tekisin hyvin monet asiat toisin tällä elämänkokemuksella mikä nyt on, ja useista mokista on aiheutunut minulle pitkäkestoisia ja jopa koko elämään vaikuttavia haittoja, ja todellakin peruisin nuo jutut ja muuttaisin monta asiaa jos vain voisin, elämä voisi olla paljon parempi ja mielekkäämpi. Toisaalta kuulostaa erittäin vapautuneelta ja vapauttavalta ettei kadu mitään, kadehdin sitä että ottaa kaiken sillä tavalla, että näin juuri se oli tarkoitettukin eikä murehdi menneitä.
Mutta rehellisesti sanoen, elämä ei ole mennyt kauhean hyvin minulla, mutta se olisi voinut päätyä jopa katastrofaalisella tavalla turmioon ennen aikojaan jos olisin tarttunut jokaiseen tilaisuuteen sillä meiningillä että "ei ole huomista".
Mitä olette mieltä tästä asiasta?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Olisi pitänyt mennä erääseen lääketehtaaseen Astra Zanegaan myyjäksi kun kutsuivat minut sinne .Jumalaton palkka ja edut sekä kansainvälinen työ.
Miksi et lähtenyt? Oliko työ ulkomailla, pelottiko / epäilyttikö joku asiassa?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset sanonnat eivät yleensä tarjoa kovinkaan hyvää näkökulmaa mihinkään asiaan. Ihmistä voi nyt kaduttaa sekä käyttämättä jääneet mahdollisuudet että valinnat, joissa on tarttunut niihin mahdollisuuksiin.
"En kadu mitään" -fraasi on lähinnä sellainen raflaava toteamus, joka liittyy tietynlaiseen moderniin kuvaan itsensä kanssa sinut olevasta ihmisestä. Mitä katuminen sitten tarkoittaa? Kirvelevää haavaa jostain tehdystä virheestä, harmitusta pieleen menneestä asiasta, vai jotain muuta?
Olen itsekin tehnyt valintoja, joiden suhteen jälkiviisaana ajattelen, että parempi olisi ollut jättää tekemättä. Onko tämä sitten katumista? Joku saattaisi sanoa tässä kohtaa, että "en kadu mitään" tarkoittaen sitä, että olen jotenkin hyväksynyt nuo tapahtuneet asiat osana elämääni eivätkä ne mitenkään aktiivisesti vaivaa minua. Tämä on tietysti helpompaa, jos niistä valinnoista ei ole loppujen lopuksi koitunut mitään suurempaa tragediaa itselleen tai muille. Kuvittelisin, että on hieman vaikeampaa olla aktiivisesti katumatta, jos niiden omien valintojen seurauksena joku toinen on esim. neliraajahalvaantunut tai itse on menettänyt lapsena huoltajuuden eikä näe lastaan.
Ihminen toimii aina parhaan ymmärrksensä mukaan ja jos se ymmärrys kehittyy niin kyseessä ei ole katumus vaan oppiminen. Katumus, suru, pelko, menneisyyden haikailu, tulevaisuuden stressaaminen ovat kaikki sairautta.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset sanonnat eivät yleensä tarjoa kovinkaan hyvää näkökulmaa mihinkään asiaan. Ihmistä voi nyt kaduttaa sekä käyttämättä jääneet mahdollisuudet että valinnat, joissa on tarttunut niihin mahdollisuuksiin.
"En kadu mitään" -fraasi on lähinnä sellainen raflaava toteamus, joka liittyy tietynlaiseen moderniin kuvaan itsensä kanssa sinut olevasta ihmisestä. Mitä katuminen sitten tarkoittaa? Kirvelevää haavaa jostain tehdystä virheestä, harmitusta pieleen menneestä asiasta, vai jotain muuta?
Olen itsekin tehnyt valintoja, joiden suhteen jälkiviisaana ajattelen, että parempi olisi ollut jättää tekemättä. Onko tämä sitten katumista? Joku saattaisi sanoa tässä kohtaa, että "en kadu mitään" tarkoittaen sitä, että olen jotenkin hyväksynyt nuo tapahtuneet asiat osana elämääni eivätkä ne mitenkään aktiivisesti vaivaa minua. Tämä on tietysti helpompaa, jos niistä valinnoista ei ole loppujen lopuksi koitunut mi
Joo, totta, samaa mieltä suurimmaksi osaksi tuosta. Kuitenkin koen, että varsinkin julkkisnaisten elämänkerroissa ja muistelmissa korostetaan nimenomaisen vahvasti sitä että mikään ei kaduta tipan vertaa, kaikkiin tilaisuuksiin kannattaa tarttua ja kaikille tarjouksille kannattaa vastata kyllä, ja jos tulee takkiin niin "So what? That's life"
Toki nämä verrokkinaiset ovat musatähtiä ja näyttelijöitä yms, ja elämänkertoja ja muita tehdään myyviksi ja raflaaviksi jne jne, mutta sitä juuri koitan tässä tiedustella että onko ihmisille yleisesti enemmän katumisen paikka se kun jätti tekemättä vai että meni tekemään jotain? Minulle ylivoimaisesti enemmän katumuksen tunnetta aiheuttaa tekemäni asiat kuin mahdollisesti hukatut mahdollisuudet.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi pitänyt mennä erääseen lääketehtaaseen Astra Zanegaan myyjäksi kun kutsuivat minut sinne .Jumalaton palkka ja edut sekä kansainvälinen työ.
Miksi et lähtenyt? Oliko työ ulkomailla, pelottiko / epäilyttikö joku asiassa?
-ap
Olin koulutuksessa Tukholmassa ja tulivat hakemaan työntekijöitä. Kyllä harmittaa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen toimii aina parhaan ymmärrksensä mukaan ja jos se ymmärrys kehittyy niin kyseessä ei ole katumus vaan oppiminen. Katumus, suru, pelko, menneisyyden haikailu, tulevaisuuden stressaaminen ovat kaikki sairautta.
Totta, eihän tuollaisista vatvomisista ja ahdistuneisuuksista mitään hyötyä ole. Itse olen neuroottinen stressaaja muutenkin, ja se varmaan vahvistaa minulla tätä "Voi kun voisin muuttaa menneisyyttä" -tunnetta, mikä tokikaan ei ole jatkuvasti läsnä arjessani. Mutta silti ylivoimaisesti enemmän kaduttaa tehdyt asiat, kuin tekemättä jättämiset.
-ap
Kadun oikeastaan kaikkea elämässäni ja eniten elämäntapojani, joilla olen karkoittanut kaikki pois.
Mutta toisaalta olen vielä hengissä ja työelämässä, ja suhteellisen terve, joten pitää nyt ajatella niin, että huonomminkin voisi olla. Vaihtoehto olisi ajatella, ettei kannata enää elää.
Olisi pitänyt mennä erääseen lääketehtaaseen Astra Zanegaan myyjäksi kun kutsuivat minut sinne .Jumalaton palkka ja edut sekä kansainvälinen työ.