78 prosentilla 18-33-vuotiaista on omia rahastosäästöjä. Päälle tulevat vielä he, joilla on pelkkiä pörssisijoituksia. 💶💶💶💰

https://yle.fi/a/74-20183524

Ostin ensimmäiset pörssiosakkeet 25-vuotiaana. 

Mulla ei ollut, 18 täyttäneellä lapsellani on.

Sain kyllä isän maksamia elareita 10000mk lähtiessäni opiskelemaan, äiti oli laittanut ne pankkikirjalliselle tilille kun ei arkeen tarvinnut.

Mulla oli vain eläkerahasto (on edelleen), lapsellani on ollut rahasto vauvasta lähtien. Tosin on lopettanut jo sen vauvana avatun ja sijoittanut muualle täysi-ikäistyttyään.

90-luvulla ns. korkeakorkoiset tilit oli suosittuja, mulla oli sellaisella n. 6000 € (20 000 mk) 19-vuotiaana. 

Höpö höpö

Taisin olla n.35 kun aloin sijoittamaan indeksirahastoihin ja etf rahastoihin. Sitä ennen olin säästänyt lähinnä tilille. Nuorempanakin olisin voinut kyllä aloittaa.

17 v siskon poika sijoittaa jo osakkeisiin. On niitä suomessakin.

Suomessa joka kuudes aikuinen on ulosotossa.

Molemmilla minun lapsillani on noin kymppitonnin rahastot. Saaneet pientä perintöä. Työssä käyvä sijoittaa säännöllisesti, mutta tuilla elävä ei tosiaankaan. 

Miten Ruotsin asiat meille kuuluu?

Laitoin 2022 esikoispojalle alkupääomaa 4500 nordnet-salkkuun ja hajautin kolmeen osakkeeseen ja yhteen indeksiin. Sen jälkeen kuukausitalletuksia 200 kuussa. Nyt siellä on siis 12 300e.

Ja en ole mikään porvari, vaan duunari alle mediaanipalkkaisessa duunissa. En ryyppää tai polta jotta jää lapselle enemmän. Tavoitteena on että kun tämä täyttää 18 siellä on tällä tahdilla n. 100 000e, kun kaikki osingot takaisinsijoitetaan. Sillä toivottavasti saa vaikkapa ensiasunnosta maksettua ison osan tai koko summan käteisellä.

Minä en saanut lapsena muuta kuin selkäsaunaa. Maailmalle lähdin täysin tyhjätaskuna ja olin kodittomanakin välillä.

Lapselle säästänyt naistenklinikalta tulosta lähtien osakesäästötilille. Jos tulee ikinä toista lasta niin sama juttu hänelle. Ei lähde tyhjätaskuna maailmalle.

Olin liki nelikymppinen, kun ensimmäistä kertaa pystyin aloittamaan sijoittamisen. Siihen saakka kaikki rahat olivat menneet opinto- ja asuntolainan maksamiseen. Tietysti asuntolainan saamiseksi oli pitänyt osa asunnon hinnasta säästää tilille. Tämä oli normaalia meille 60-luvulla syntyneille, tosin osa ei ole toipunut 90-luvun lamasta niin paljoa, että vieläkään olisi varaa sijoittamiseen.

Aikuistuin laitoksesta, joten minulla oli pelkät itsenäistymisvarat. Nykyään, liki nelikymppisenä monien vaiheiden jälkeen pystyn laittamaan hieman sivuun rahastoon. Omia lapsia minulle ei ole.

Vaikka eriarvoistuminen on ongelma, hienoa kuitenkin että moni vanhempi on siinä tilanteessa, että pystyy säästämään lapselleen. Varmasti aivan erilaista aloittaa oma elämä, kun on jotain pesämunaa.

Tyttärellä on ollut jo vuosia. Innostui teini-iässä.