entinen pitkäaikaistyötön sosiaalipummi, nykyinen työssäkäyjä vastaa kysymyksiin

Entä miksi valitsit työssäkäynnin aiemman vapaaehtoisen työttömyyden sijaan?

en halunnut enää elää köyhänä, siksi halusin töihin, ja toinen syy oli hyvin alhainen itsetunto, joka onkin sitten viiden vuoden aikana normalisoitunut



ihan ekana hain työkkärin monialakoulutukseen, sieltä sitten työssäoppijaksi



ala on vaihtunut muutamaan kertaan, nyt olen alkuperäistä koulutustani vastaavassa työssä ja teen sijaisuuksia joita on nyt riittänyt jo yli vuoden, työnantaja vaihtuu ensi kuussa taas

että olin pitkälti palkkatuen varassa töissä eri paikoissa ja eri ammateissa, mutta lähetettyäni yli 100 avointa hakemusta aukesi yksi 3 kuukauden pätkä ihan tavallisella työsuhteella omalta alalta, ja sitten sijaisuuksia alkoi tulla kun työkokemusta kertyi

miten päädyit juuri tuohon alaan? viihdytkö työssäsi?

vanha merkonomin koulutus ja sille alalle nyt hain töihin ja onnistuin, muitakin aloja siis kokeilin, joihin ei tarvinnut koulutusta



en välttämättä ole ihanneammatissani, mutta nyt juuri en pysty uudellekaan alalle opiskelemaan, joten yritän nyt tätä ja katsotaan minne päädyn



vieläkin tulee mielihaluja jäädä kotiin, on ollut kova tottuminen aamuherätyksiin, lapsen hoidon järjestelyihin, omaan väsymykseen, rutiineihin, mutta vastineeksi olen saanut enemmän - vapauden työkkärin ja sossun määräilystä, taloudellista varmuutta ja ennen kaikkea valtavasti itsetuntoa

tehdä paskoja duuneja vai nostaa rahaa sossusta ja olla kotona?

mutta sen paskan duunin tekemisestä nousee itsetunto kuitenkin, kotona olemisesta laskee

Tsemppiä sinulle :)

Mua kiinnostaisi tietää, pärjäättekö nyt taloudellisesti paremmin, kuin ollessasi vaan kotona?Eli kuinka paljon enemmän teillä jää rahaa käyttöön?

Kannattiko?

Olin työttömänä ikävuodet 19-29. Työllistyin sattumalta omalle alalle. Ensin sijaiseksi pieneen firmaan noin vuodeksi ja kohta vakituiseksi kunnalle. Vakituinen työ vaati paikkakunnan vaihtamista.



Olen nyt 33 ja joka hetki kaipaan entiselle kotipaikkakunnalle, josta tiedän, etten saisi töitä ikikuunaan päivänä. Silti mietin koko ajan, josko lähtisin sinne kuitenkin takaisin.



Työssäkäynti on mielekästä, mutta etenkin tilipäivinä miettii, että onko se kaiken tämän koti-ikävän arvoista. Palkka on häthäppää isompi kuin työttömyyskorvaus+asumistuki.

tietää että miten työelämässä suhtaudutaan kaltaisiisi, siis joilla on noin pitkä tyött.tausta ja vähän kokemusta mistään, koulutus vanhentunut? Onko jalansijan saaminen työelämään silti mahdollista vai joutuuko tekemään hartiavoimin töitä sen eteen?



Tsemppiä kuitenkin sulle, olet voittaja jo sillä, että pääsit takaisin yhteiskuntaan.

sorry, piti tehdä niitä töitä välillä ;)



eli pärjäämme taloudellisesti huomattavasti paremmin, ennen asuttiin vuokralla, nyt on oma talo, ja rahaa on silti paremmin käytössä vaikka on lainalyhennykset, öljylaskut, sähkölaskut... rikkaita ei olla mutta kun on kitkuttanut kaupassa laskien riittääkö rahat vielä yhteen maitopurkkiin monta vuotta, niin rikkaalta tämä tuntuu



ensimmäisessä duunissa en saanut palkkaa, olin työssäoppija, eli sain kelan rahan plus ylläpitokorvauksen, nykyään bruttopalkka vähän päälle 2000 euroa



nro 12, ymmärrän kyllä, en minäkään olisi ehkä tullut asuinpaikkaa vaihtaneeksi, olisi ollut iso uhraus... toivon sulle jotain hyvää tilaisuutta jatkossa!!!!



ja vaikeaa on ollut työllistyä, mutta olen ihminen josta on "helppo" pitää, olen sosiaalinen mutta silti toiselle tilaa antava, en ole tyhmä, osaan kyllä vetää narusta kun naru tarjoutuu, ja esim. kun olin vaarassa joutua työttömäksi, ehdotin työnantajalle työkkärin kautta yhtä koulutusta ja työnantaja suostui ja työkkäri myös, kai pelkäsivät että nyt se taas jää roikkumaan tänne... :)



ja sen vinkkaan vielä että lähetelkää niitä avoimia hakemuksia sähköpostitse, ihan sumeilematta, satoja, mulle on nyt avautunut kaksi hyvää pitkää työsuhdetta niiden avulla...



ja kiitos tsempeistä :)