Onko muilla sama tunne miksi tuntuu että kaikki muut jaksavat paremmin kuin minä?
Hei kaikki 💛
Oon jo hetken miettinyt uskallanko kirjoittaa tätä, mutta ehkä täältä löytyy joku joka samaistuu. Meillä on 6 kk ikäinen vauva, ihana ja rakas mutta välillä musta tuntuu, että mä en vaan jaksa samalla tavalla kuin muut. Tuntuu että kaikkien muiden somekuvat ja tarinat on täynnä iloa, pitkiä vaunulenkkejä, täydellisiä perhehetkiä ja joogaa päiväunien aikaan. Ja sitten on minä tukka likaisena, kahvi jäähtyneenä pöydällä ja pyykit odottaa toista viikkoa.
Rakastan mun lasta enemmän kuin mitään, mutta miksi tää välillä tuntuu niin ylitsepääsemättömän raskaalta? Onko mun ihan pakko olla koko ajan hymyilevä ja jaksava superäiti? Riittääkö mä tällaisena? 🥺
Kaipaan ihan rehellisiä kokemuksia. Onko muilla ollut samanlaisia fiiliksiä? Miten ootte päässeet yli tästä riittämättömyyden tunteesta? Vai kuuluuko tämä vain tähän vaiheeseen?
Kiitos jos joku jaksaa vastata
Kommentit (9)
Älä h*lvetissä usko kaikkea mtä ihmiset kirjoittavat someen. Mullakin on some"kavereita" joilla julkaisujen perusteella menee elämässä kaikin puolin erittäin hyvin - on rahaa, vapaa-aikaa ja kaikkea "ihanaa". Sen verran heistä tiedän, että todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta.
En kyllä tiedä noista somehörhöistä, mutta parhaimpien kavereiden kesken kyllä puhutaan rehellisesti kuinka väsyneet ollaan ja miten vähän aikaa on itselleen.
En jaksa, vaikka mitään lasta ei edes ole. En jaksa mitään muuta kuin käydä töissä ja vapaalla kerätä voimia että taas jaksaa käydä töissä. Siivota, tiskata ja pyykätä on pakko kun on vapaata, joten mihinkään ei pääse eikä kyllä edes jaksaisi.
Kukapa kirjoittaisi someen kärsivänsä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja miettivänsä hereilläoloaikansa lapsen viemistä järveen.
Tsekkaa ferritiini, sen pitäisi naisella olla yli 100 jotta voi sanoa hyväksi (labran viitearvot on tilastolliset, ei hoidolliset). Jos itse olisin aikoinaan ollut tietoinen varastoraudasta olisi lasteni lapsuus ollut melko erilainen, heillä oli aika väsynyt ja heikossa hapessa ollut äiti ekat 10 vuotta joka ei paljoa jaksanut. On kyllä suorastaan rikos naisia kohtaan ettei neuvolassa tähän ferritiiniin ja hyvään sellaiseen puututa.
Jos jaksat, lue Esa Soppi: Rauta on kova aine
Vierailija kirjoitti:
En jaksa, vaikka mitään lasta ei edes ole. En jaksa mitään muuta kuin käydä töissä ja vapaalla kerätä voimia että taas jaksaa käydä töissä. Siivota, tiskata ja pyykätä on pakko kun on vapaata, joten mihinkään ei pääse eikä kyllä edes jaksaisi.
Työ vie todella paljon aikaa ihmiseltä. Sitä pitäisi pystyä jakamaan tasaisemmin halukkaiden välillä. Osa tekee älyttömästi työtä ja osa taas pidetään työnantajien toimesta poissa työelämästä (lue: heitä ei palkata vaikka tarvetta olisi).
En tuossa vaiheessa jaksanut, usein jäi hampaatkin pesemättä. Sain lähetteen neuvolapsykologille, joka epäili lievää masennusta, mutta asia jäi silleen. Tilanne helpotti merkittävästi, kun lapsi alkoi nukkuakin joskus.
Olet varmaan jo laskenut standardeja. Laske ne vielä alemmas, ja lopeta somen lapsisisällön selaaminen
Ei jaksa! Rakas ihminen, some ei ole totta. Olen niin onnellinen että sain lapseni ennen somea, voin vakuuttaa sinulle että se kaikki on valetta. Olenkin ollut huolissani nuorista äideistä jotka luulevat että muiden elämä on sellaista, LUPAAN että ei ole. Kuvaa varten on raivattu yksi siisti neliö, ja lapsista on otettu tuhat kuvaa että saadaan yksi onnistunut.
Laita kiinni kaikki ne hömpötykset ja mene nukkumaan samaan aikaan kun vauva nukkuu. Olet ihan just hyvä noin ja paras äiti lapsellesi. Vauva ei todellakaan välitä miltä näytätte/näyttäisitte somessa.
Ei ne muutkaan jaksa, ne vaan feikkaa sen paremmin.
Some kun on silmän lumetta jossa esitetään parempaa kuin on. Ja kun katsot 100 feikkiä niin alat uskoa sen olevan normaali.