Avioeron takia sairaslomaa?

Tiedän, että exällenikin sitä oli oikein tarjottu, muttei halunnut.

Nyt lääkäriin ja ammatti-ihmisen kanssa juttelemaan mars! Ja sairauslomaa saat varmasti. Ihmiset saavat sairauslomaa paljon pienemmistäkin syistä ja tuo on aika iso syy jäädä pois töistä.



Jaksamista!

Anteeksi jos utelen, mutta miten tuollainen ilmotus voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta? Onkohan mies harkinnut asian loppuun asti? Tuntuu jotenkin kohtuuttomalata, että toinen vaan ilmoittaa haluavansa eron, eikä anna toiselle osapuolelle minkäänlaista mahdollisuutta asioiden setvimiseen tai sulatteluun tai ... Olen pahoikkani puolestasi.

avioeron takia.

Mies on kuulemma 3 vuotta miettinyt asiaa... Onhan tää meidän yhdessäolo jo pitemmän aikaa ollut kuin kämppiksinä asumista, ei hellyyttä eikä juuri muutakaan. Mitään riitoja meillä ei ole ollut, tasaista tylsyyttä vaan. Lasten takia kuitenkin olen jatkanut ja luullut että mieskin on suht tyytyväinen oloonsa. Nyt sanoi että ei jaksa enää. On kuulemma monta pientä asiaa joita ei voi muuttaa ja jotka ovat ylipääsemättömiä. Ollaan kuulemma kasvettu erilleen ja liian erilaisia (ollaan oltu yhdessä 11 vuotta ja nyt jo huomasi...). Mikään keskustelu tai pariterapia ei kuulemma enää auta.



ap

Kuulostaa sen verran tyypilliseltä kuvio: äkillinen erohalu, "erilleen kasvaminen" ja haluttomuus yrittää terapiaa.

Toinen nainen? Kuulostaa sen verran tyypilliseltä kuvio: äkillinen erohalu, "erilleen kasvaminen" ja haluttomuus yrittää terapiaa.

Kriiseissä ei kannata jäädä kuitenkaan liian pitkäksi aikaa kotiin murehtimaan. Työssäkäynti ja normaalit rutiinit kuitenkin auttavat parhaiten eteenpäin vaikeassa tilanteessa.

Kun pahin ahdistus vähän hellittää, kannattaa yrittää jatkaa elämää taas.

avioerosta seuraa esim. paha masennus. Psyykkisistä syistä jäävät ihmiset sairaslomille ihan ilman mitään avioerojakin.

niin mulla sama tilanne keväällä. Liki saman tekstin olisin voinut kirjottaa.



Ja siihen kohtuuttomuuteen, mä viimein sain miehen vongattua puhumaan yhtenä sunnuntaina lounaalla, jolloin ilmotti erohalunsa. Pyysin sulatteluaikaa. Seuraavana päivänä löi eropaperin allekirjotettavaksi, että nyt sulattelit, kirjota. Tosin samana iltana humalassa sitten paljasti että on sillä uusi kultakin katsottu.



Puoli viikkoa olin ihan rikki (yöunet meni), aloitin heti uuden elämän järjestelyt, viikon päästä olisin ollut valmis lähtemään. Olin hoitovapaalla, joten töistä en tarvinnut vapaata, mutta olisin kai viikon päästä voinut olla jo ruodussa. Kaikille kanssani tekemisissä oleville ilmotin (sähköpostitse) että olen kyllä "hiukan" epävakaassa mielentilassa, ettei pidä hermostua jos pillahdan oudosti itkuun. Viimein kuukausi tuosta miehen ilmotuksesta olin jo ostanut oman kämpän ja muuttanut lasten kanssa omillemme.



Aika pian oli elämä mallillaan ja arki sujui eteenpäin samoja vahvoja rutiineja toistaen. Tosin vielä keskimmäinen ei hahmota että tämä on nyt koti meille. Aikaa on liki tasan puoli vuotta tuosta erosta.



Koita jaksaa.

Sairaslomalla ollessasi vaan kieriskelisit itsesäälissä ja pää saattaisi hyvinkin "hajota" oikein kunnolla. Parasta terapiaa on mennä töihin ja uppoutua siellä työn tekemiseen oikein kunnolla. Touhua aamusta iltaan ja räväytä kaikkein levein hymysi asiakkaille. Ole mahdollisimman kohtelias ja ystävällinen kaikille. Pikku hiljaa se hymy leviää sisäänkin päin ja tajuat että elämä jatkuu... Näin minä ainakin tekisin.