En ymmärrä miten yh-äideillä on aikaa uusiin suhteisiin
Lapsi on kohta 12, eikä minulla todellakaan ole sellaista vapaa-aikaa, jonka voisin uhrata jollekin miehelle. Tai siis täytyyhän minun joskus nukkuakin, eli milloin miehelle muka olisi aikaa?
Kommentit (17)
Enkä voi ymmärtää, miksei minulla olisi aikaa seurustella tai tutustua uusiin miesystäviin. Töitä teen 5 päivänä viikossa ja harrastuksissa käyn 3 iltana. Lapsi käy koulussa 5 päivänä viikossa ja harrastuksessa 2 iltana. Arkivapailla olen täysin vapaa lapsen koulupäivän aikana tekemään mitä tahansa. Samoin lapsen harrastusten aikaan. Lisäksi lapsi viettää paljon aikaa kavereillaan, jolloin jälleen minulla on aikaa tehdä mitä tahdon. Voin myös käydä pubissa istumassa, vaikka lapsi on kotona. 12-vuotias on ihan mielellään joskus itsekseen illallakin.
Sulla ei ole harrastuksia? Et koskaan tee mitään ilman lasta?
Toisaalta, kun luin aloituksesi uudelleen, ymmärrän miksi et ole parisuhteessa. Se ei todellakaan näytä olevan sinulle tärkeää, millään lailla positiivista. Ehkä asenteesi on jopa syy eroosi. Ellet sitten alkujaankin hankkinut lasta yksin, koska et kykene parisuhteeseen.
asia jota hoidetaan vapaa-ajalla, niin varmaan parempi että tosiaan pysyt niistä miehistä erossa... Monille se vapaa-aika on se vihonviimeinen asia työn ja oman perheen jälkeen.
Jos lapsi asuu mummollaan tms. Ei ne yksinhuoltajat joilla ei ole äitiä/isää lähellä moisiin suhteisiin pystykään.
Minne minä lapseni veisin? Yksineläville kavereilleni? Varmaan kiljuen ovat auttamassa.
mutta viikolla täytyy hoitaa lapsen harrastukset.
Viikonlopuisin vietän sitten lapsen kanssa aikaa, kun viikolla on niitä harrastuksia.
En tosiaankaan keksi missä välissä ehtisin tutustus johonkin mieheen, saati ylläpitää aikuista suhdetta.
Lastakaan en vielä yksin kotiin jättäisi treffien ajaksi tms.
Kotiin en miestä tuo, ennen kuin olen varma siitä että suhde on pysyvämpi... lapsen ei tarvitse todistaa mitään miesten läpimarssia kodissaan.
Harrastusten aikana voisi tietysti repiä vähään aikaa, mutta kuka mies tytyy tuntiin kerrallaan?
Mun poika 11 v eikä isäänsä missään yhteydessä joten olen totaali-yh. En todellakaan käsitä missä välissä ehtisin "löytää" miehen. Muille tuntuu löytyvän päivässä parissa, mutta taitaa olla tyyliin: jokainen kelpaisi (ikävästi sanottu mutta totta). Olen kokopäivätyössä vaativassa ammatissa (pystyn myös tekemään etäpäiviä joten lasta en ole laiminlyönyt !), omakotitalo, mökki, pojalla pari harrastusta johon kuljetan, eikä biletys kiinnosta. En juo enkä polta. Taidan olla nelikymppisenä tuomittu elämään ilman parisuhdetta...
Lapsi on kohta 12, eikä minulla todellakaan ole sellaista vapaa-aikaa, jonka voisin uhrata jollekin miehelle. Tai siis täytyyhän minun joskus nukkuakin, eli milloin miehelle muka olisi aikaa?
Jos lapsi asuu mummollaan tms. Ei ne yksinhuoltajat joilla ei ole äitiä/isää lähellä moisiin suhteisiin pystykään.
Minne minä lapseni veisin? Yksineläville kavereilleni? Varmaan kiljuen ovat auttamassa.
Tai varmaan voi olla jo joitain aikoja yksin kotona, jolloin voit alkaa harrastaa jotain? Ja harrastuksesta bongata jonkun mukavan, ei baareissa viihtyvän miehen, niitäkin on.
Mun poika 11 v eikä isäänsä missään yhteydessä joten olen totaali-yh. En todellakaan käsitä missä välissä ehtisin "löytää" miehen. Muille tuntuu löytyvän päivässä parissa, mutta taitaa olla tyyliin: jokainen kelpaisi (ikävästi sanottu mutta totta). Olen kokopäivätyössä vaativassa ammatissa (pystyn myös tekemään etäpäiviä joten lasta en ole laiminlyönyt !), omakotitalo, mökki, pojalla pari harrastusta johon kuljetan, eikä biletys kiinnosta. En juo enkä polta. Taidan olla nelikymppisenä tuomittu elämään ilman parisuhdetta...
Lapsi on kohta 12, eikä minulla todellakaan ole sellaista vapaa-aikaa, jonka voisin uhrata jollekin miehelle. Tai siis täytyyhän minun joskus nukkuakin, eli milloin miehelle muka olisi aikaa?
Olin monta vuotta yh, enkä edes seurustellut. Sitten tapasin naapurissa asuvan miehen. Alkuun hän vieraili meillä lapsen nukkuessa, juttelimme ja söimme suklaata. Sitten aloimme viettää aikaa myös kolmistaan. Samassa pihassa oli helppo tapailla. Lapsikaan ei tarvinnut 24/7 hoivaa, kun oli sen verran iso. Leikki esim. kavereiden kanssa ja me juttelimme parvekkeella
Mutta mitä yökyläilyyn tulee, en jotenkin usko että kunnon suhdetta saa luotua sillä ajalla kun lapsi yökyläilee kavereillaan. Tai sitten lapsen pitäisi olla koko ajan pois .
Jospa vain odottaisin vielä pari vuotta ja lähtisin sitten markkinoille :-)
mutta sen aikaa kun ovat isänsä kanssa, mulla on ollut aina mielekästä tekemistä omien harrastusten ja ystävien kanssa ja kaipaan myös ihan omaa aikaa. En halua myöskään kaikenmaailman tuttavuuksia lapsilleni esitellä, en jaksa katsoa baarissa sössöttäviä humalaisia urpoja jne. En tajua mistä voisin löytää hyvän miehen enkä myöskään sitä, mistä löytäisin aikaa olla hänen kanssaan. Tunnen voivani hyvin ja olen onnellinen tästä elämästäni, sitä varten en miestä tarvitse. Mut toki kumppanuutta, läheisyyttä kaipaa. Kriteerit taitaa olla niin korkeat etten tiedä onko sellaista miestä olemassakaan. Huonoihin vaihtoehtoihin en todellakaan nykyistä hyvää elämääni vaihda:)
hörrätä uuden rakkaansa kanssa...
mä löysin mun nykyisen miehen rannalta, jossa olin lapsen kanssa. Aluksi tapailimme meillä lapsen uniaikaan, mutta hyvin pian mies olikin osa arkea. Mun miehelle antama aika ei ole ollut lapselta pois.
Kotiin en miestä tuo, ennen kuin olen varma siitä että suhde on pysyvämpi... lapsen ei tarvitse todistaa mitään miesten läpimarssia kodissaan.
Mulla käy paljon ystäviä/kavereita kylässä, miehiä ja naisia. Eikä kaikki heistä ole mitään lapsen "aikuisystäviä" (eikä todellakaan tarttekaan, vaan minun ystäviä). Varmaan traumatisoi lapsenkin? Vai mites se niistä potentiaaliset sänkykumppanit erottaa?
Ehkä kerran kuukaudessa kun lapset olivat isällään, minulla oli paljon muutakin tekemistä lapsettomina viikonloppuina. Muutaman vuoden päästä lapset tapasivat miehen lyhyesti ja sitten välillä vähän useammin. Nyt vietämme yhteisiä mökkiviikonloppuja kaikki neljä, mies on käynyt myös kotonamme parin päivän pätkissä. Useimmiten näemme kuitenkin ilman lapsia eli parin viikon välein, se on sellaista kivaa aikuisten yhdessäoloa. ja aikaahan tuohon siis menee 4-8 vrk kuussa.
Tosin lapsi oli aivan pieni vielä eli olin hänen kanssaan kotona. Poika oli aina välillä yökylässä isovanhempien tai siskoni luona, jolloin pystyin touhuamaan mitä itse halusin. Silloin tapasin myös nykyisen mieheni. Tai no, olimme tuttuja jo ennestään, olimme tunteneet toisemme jo lapsista lähtien vaikka emme olleet pahemmin tekemisissä keskenämme.
Mies oli paljon mukana elämässämme jo heti alusta alkaen. Aluksi toki ihan kaverina eli emme viettäneet öitä yhdessä jne. Kalastimme (siis minä, mies ja lapsi), kävimme elokuvissa ja teimme muutoinkin kaikkea yhdessä. Tai sitten vain istuimme meillä ja joimme kahvia.
Njooh, minulla on kait etuna ollut se,m että olin kotona eli ei ollut mitään harrasturumbia jne.
ja en todellakaan ollut 24/7 lasten kanssa! Ap:n lapsi 12v, eikö hän vietä aikaa kavereiden kanssa, harrasta yms? Etkö itse koskaan käy ulkona tms. ystävien kanssa? Enkä tosiaan enää ole yksin, vaikka niin kovasti viihdyin sinkkuilemassa, mutta yksi mies ei millään "jättänyt rauhaan", hyvä niin. ;)