En ymmärrä tätä nykyistä light-suremista. Mennään tuntemattoman ihmisen jumalanpalvelukseen itkemään,

Kaikki jenkki askaa valuu tänne Suomeen... Suomihan on mennyt todella amerikkalaiseksi maaksi monissa asioissa.

Mistä tiedät etteivät olleet läheisiä kuolleen kanssa? EI sitä kaikkea kaikille kerrota.

Ihmisiä, nuoria ja vanhoja kuolee päivittäin, miksi jonkun kuolemasta pidetään näitä yleisiä muistotilaisuuksia, vai miksi niitä kutsutaankin.

Suru on sellainen tunne, mikä koteloituu. Sitä voi purkaa periaatteessa missä vaan, vaikka tuntemattoman hautajaisissa. Se ei sillä tavalla mene väärään osoitteeseen, kun ei sillä ole osoitetta. Muuta kuin se lähtöpää.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jenkki askaa valuu tänne Suomeen... Suomihan on mennyt todella amerikkalaiseksi maaksi monissa asioissa.

Muovia työnnetään meidän aivoihin.

Minusta taas myötätunnon osoittaminen tuolla keinoin ei ole huono asia. Eihän se vainaja ole näkemässä ketä kaikkia siellä on, vaan nimenomaan omaiset näkevät jaetun surun. Ainakin erityisen traagisissa kuolemissa olen omaisten haastatteluista kuullut sen tuntuneen ihan hyvältä. Heidän rakkaansa oli tärkeä niin monelle muullekin.

Vaikka julkisessa tilassa pidetyt tilaisuudet ovat sinänsä julkisia, onhan se omaisten päätettävissä esitetäänkö sinne ystävällinen kutsu muillekin vai pidetäänkö perhepiirissä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä, nuoria ja vanhoja kuolee päivittäin, miksi jonkun kuolemasta pidetään näitä yleisiä muistotilaisuuksia, vai miksi niitä kutsutaankin.

Siunaustilaisuus ei ole jumalanpalvelus, mutta kirkon ovet auki kaikille. 

Eikä minua haittaisi, jos läheiseni siunaustilaisuudessa olisi kirkollinen väkeä, kunhan olisivat ihmisiksi ja kunnioittaisivat omaisten surua. Harmillisesti kevytsurijat ottavat kuvia someen lupia kyselemättä.

Koska ihmisillä on tapana kiintyä läheisiinsä ja rakkaimpiinsa ja yleensä surra heitä.

(hautajaisia ei muuten sanota jumalanpalveluksiksi ,vaikka pappi siellä puhuisikin)

Tapiolassa oli 2000-luvun alussa vanhempi mies, joka kävi usein tuntemattomien ihmisten hautajaisissa. Siunaustilaisuudessa istui hiljaa ja asiallisena. Siisti, tumma puku päällä. Joskus osallistui myös muistotilaisuuksiin. Hän ei puhunut kenellekään erityisemmin eikä kuulunut kirkon henkilökuntaan tms.

Monesti olemme perheen ja suvun kanssa miettineet, että mikä hänen tarinansa oli. Miksi hän toimi näin? 

Kyseinen herrasmies tuskin on elossa enää. 

Olivat mitä suurimmalla todennäköisyydellä ainakin vainajan ystäviä, tuttavia,naapureita tai työtovereita.

(...mutta eivät katsoneet tarpeelliseksi tulla selvittämään sinulle suhdettaan edesmenneeseen.)

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jenkki askaa valuu tänne Suomeen... Suomihan on mennyt todella amerikkalaiseksi maaksi monissa asioissa.

Mielummin jenkkiläistyminen kuin ryssistyminen !

Vierailija kirjoitti:

Kaikki jenkki askaa valuu tänne Suomeen... Suomihan on mennyt todella amerikkalaiseksi maaksi monissa asioissa.

Monet kaupungitkin Suomessa on nykyään puoleksi amerikkalaisia, koska siellä on samanlaista monikulttuuria kuin Amerikassa, ja suomalainen kulttuuri, kieli ja suomalaiset ihmiset ovat vähentyneet. Amerikka tekee edelleen kolonisaatiota, esimerkiksi kulttuurillista ja kielellistä kolonisaatiota, mutta moni ei ymmärrä sitä, koska siitä ei puhuta avoimesti. 

Mihin jumalanpalvelukseen? Tarkoitatko näitä tilaisuuksia mitä järjestetään esimerkiksi onnettomuuksien jälkeen?

Olihan tsunamin jälkeenkin näitä kirkoissa järjestettyjä tilaisuuksia, mihin tuli paljon ihmisiä, tuskin kaikki omaisia olivat. Esimerkiksi meidän kaupungissa järjestettiin tällainen.

Mua myös huvitti tuo "tuntemattoman ihmisen jumalanpalvelus."

Ei nämä nykyiset aikuiset ymmärrä enää kirkollisista tilaisuuksistakaan mitään.  Miksi ottaa kantaakaan asiaan, kun ei näköjään ole termitkään hallussa.  

Mitä on light-sureminen?

Siunaustilaisuuteen voi osallistua kuka vaan.  Yleensä nyt ne, jotka osallistuu siihen, on kumminkin jollain tavalla tunteneet vainajan.  Mutta ei siellä kysytä, kuka kukin on.

Muistotilaisuuteen osallistuvat vain ne, jotka on sinne kutsuttu.  Tämä on nykyinen tapa.  Ennen näki sellaisia kuolinilmoituksia vielä, joissa ilmoitettiin, milloin vainaja siunataan ja siinä saatettiin samalla esittää yleinen kutsu sukulaisille ja ystäville ja niille, jotka haluavat tulla jättämään vainajalle viimeisen tervehdyksen.  Nykyään taas kuolinilmoitukset julkaistaan lähes aina hautauksen jälkeen.

Eli kappeliin voi mennä ilman kutsua, mutta ei sen jälkeen pidettyyn muistotilaisuuteen.  Ellei sitten haudalla joku omainen käy esittämässä kutsun tulla vielä muistotilaisuuteen. Muussa tapauksessa olisi aika tökeröä mennä sinne vähän kuin omin luvin.  Tarjoamisetkin kun on mitoitettu sen mukaan, minkä verran vieraita on kutsuttu.