Parisuhde, jossa ei olla "samalla puolella", tiimi

On kokemusta. Erillään asuttua seurustelua takana 4.5 vuotta, taas erottu. Mulla ei ole enää vuosiin ollut tunnetta, että seurustelukumppani olisi liittolainen. Pikemminkin vastustaja. Vääntöä melkein kaikista asioista, ja luottamus vähäistä :(

Älä sinä tuhlaa aikaasi, kuten minä tein. Oon jo 47 ja taitaa meikäläisen parisuhteet olla tässä. Olen niin kyllästynyt olemaan onneton.

Tutulta kuulosaa. Vaan mahtaako vika olla miehessä, sinussa vai molemmissa? Minä olen huomannut, että aina ei olla kaikesta niin yksimielisiä, ettei välillä kiisteltäisi ja tarvitsisi tehdä kompromisseja. Tosin meillä on seinät leveällä ja katto korkealla, joten suvaitsemme hyvin toistemme erilaisuutta.

Tätä palstaa seuratessa vaikuttaa siltä, että tuo on hyvin yleinen parisuhteen malli. Itse en ymmärrä, mikä järki siinä on. Ei sellaisessa parisuhteessa ole pakko olla.

Mä lopetin tapailun, koska mies yritti rakentaa parisuhteeseen dynamiikkaa jossa ollaan koko ajan vastakkain ja syyllistetään. Itse kaipaan nimenomaan tiimityöskentelyä, ymmärtämistä ja kannattelua. 

 

Suosittelen ap että kuuntelet omia tarpeitasi ja päätät suhteen, jossa tarpeesi eivät täyty. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi ihmiseen, joka tekee sinut onnettomaksi.

Sitä se parisuhde on. Toiset sietää tuota paremmin kuin toiset. Suurin osa eroaa.

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta. Erillään asuttua seurustelua takana 4.5 vuotta, taas erottu. Mulla ei ole enää vuosiin ollut tunnetta, että seurustelukumppani olisi liittolainen. Pikemminkin vastustaja. Vääntöä melkein kaikista asioista, ja luottamus vähäistä :(

 

Älä sinä tuhlaa aikaasi, kuten minä tein. Oon jo 47 ja taitaa meikäläisen parisuhteet olla tässä. Olen niin kyllästynyt olemaan onneton.

Kiitos viestistä. Ei kuulosta kyllä hyvältä, sama varmaan edessä minulla että alan kokea vastustajaksi puolison... Pitää varmaan ottaa puheeksi ja katsoa onko muutos mahdollinen. 

Älä sinäkään enää palaa hänen kanssaan yhteen, hyvinkin voi löytyä joku josta saa enemmän iloa kuin surua, et ole mikään vanha!

Toivottavasti löytyy onnea elämääsi joko ilman suhdetta tai eteen tulee joku oikeasti ilontuoja! Ap

Vierailija kirjoitti:

Tätä palstaa seuratessa vaikuttaa siltä, että tuo on hyvin yleinen parisuhteen malli. Itse en ymmärrä, mikä järki siinä on. Ei sellaisessa parisuhteessa ole pakko olla.

Jos ihminen ei tunnista tunteitaan ja on tunnekylmä, on vaikea kyetä olla empaattinen toista kohtaan ja nähdä toinen kokonaisena kaikkien tunteiden kanssa. Suomalaisilla tunnekylmyys tulee sieltä sotatraumoista. Tällaisiin suhdedynamiikkoihin päädytään, koska vuorovaikutusmalli on jo lapsuudessa opittu ja siitä on työläs päästä pois.

Jos parisuhtessa ei olla samalla puolella niin se ei ole mikään parisuhde, minä lähdin tuollaisesta suhteesta. T. mies

Kuulostaa siltä, että teidän suhteenne on jämähtänyt siihen parisuhteiden huumavaiheen jälkeiseen itsenäistymusvaiheeseen, jolloin konfliktit on yleisiä. On aika tyypillistäkin, että suhteet jumittuu tuossa kohtaa, mutta suurin osa pariskunnista, jotka eivät kykene yksilöinä kasvamaan, ovat kuitenkin kyllin viisaita erotakseen. 

Terapiaa tai ero. Ei se teidän työkaluilla tuosta paremmaksi enää muutu, eikä suhde pääse etenemään kumppanuusvaiheeseen.

Kiitos teille kaikille viesteistä. Luulen, että vikaa löytyy molemmista tai meidän kemiat on vaan ristiriitaiset keskenään tai jotain. En usko että kummassakaan kokonaan olisi ainoastaan vikaa, kun mietin millaista ihmissuhteita meillä on muiden kuin toistemme kanssa. Ollaan ihan sopuisia ja tsemppaavia muille. Ehkä ei ikinä olla oltu tosi tiimihenkisiä keskenään, ehkä koko suhde on rakentunut jotenkin väärin. En tiiä, silmät on vasta raottunut. Täytyy keskustella miehen kanssa, millainen on hänen näkemys ja haittaako tällainen häntä ja voisiko suhde olla parempi.. Ap

Olisiko noista vaiheista joku opas mihin voisin tutustua? Kumppanuusvaihe kuulostaa ihanalta. Ap

Jos se suhde on nyt perseestä, niin ei se siitä mihinkään tule muuttumaan jatkossakaan. Ota tai jätä.

Kilpailijat on tippuneet sulhasehdokkaista melko nopeasti. Ei ole mikään normaalin itseluottamuksen merkki, jos vaimoa tai tyttöystävää vastaan pitää kilpailla. Tietysti voi pelata jotain sovitusti, mutta tällainen turha päteminen ja edelle pyrkiminen, kumppanin päihittäminen,  "lyöminen", mitä se sellainen edes on. Käykö tuollainen mies täysillä?

https://www.koulukino.fi/oppimateriaalit/kirjava-huntu/parisuhteen-vaih…

Meillä minä olin aina sen naiskumppanin puolella, mutta se ei ollut koskaan mun puolella vaan aina ensimmäisenä tuomitsemassa minua. T. mies

Teidän suhdemuotonne on jo niin avoin, ettei se synnytä luottamusta ja tunnetta siitä, että yhdessä kauaa edes pysytte. Vastauksesi vahvistavat tämän, vaikka kuinka puhut "puolisosta".

Riitanne kumpuavat pohjimmiltaan turvattomuudesta ja hylkäämisen pelosta.

Ei vahvalta yksiköltä näytä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olin aina sen naiskumppanin puolella, mutta se ei ollut koskaan mun puolella vaan aina ensimmäisenä tuomitsemassa minua. T. mies

Sama se meilläkin oli.  Sitten nainen vielä otti asiakseen avata suhteen yksipuolisesti ja salaa.  Ei enää koskaan naissuhteita.

Onko samalla puolella olo sitä, että ollaan samaa mieltä kuin nainen vai samaa mieltä kuin mies? 

Vierailija kirjoitti:

Onko samalla puolella olo sitä, että ollaan samaa mieltä kuin nainen vai samaa mieltä kuin mies? 

Tietenkin samaa mieltä kuin nainen, muutoin koko parisuhdetta jossa olla samalla puolella ei ole.