Lue keskustelun säännöt.
Oliko ennen tällaista? (Koulumaailma ja vanhempien pöyristely)
05.10.2025 |
Nyt kun olen seurannut muutamaa äitiryhmää somessa, olen yhä useammin törmännyt aloituksiin, joissa kauhistellaan mitä alakouluikäisiltä lapsilta vaaditaan. Milloin on liikaa läksyjä, kokeita, liikunnassa uimiseen tai joukkueurheiluun osallistuminen, nyt viimeisimpänä järkytys siitä, mitä jo eskarissa lapsilta vaaditaan.
Eräs tuttavani ei ymmärtänyt, miksi jo ekalla piti istua pulpetin ääressä koko tunti, kun hänen lapsensa pystyi keskittymään paremmin lattialla istuen ja maaten (ihan oikeasti, äiti oli tosissaan), eikä se kuulemma olisi häirinnyt ketään.
Vastaan tuli myös keskusteluketju, jossa vanhemmalle oli tullut paha mieli vanhempainillassa, kun opettaja oli iloissaan kertonut monen saaneen kokeesta kympin ja tämän oma lapsi oli saanut heikon arvosanan.
Keväisin stipendikeskustelu on samanlaista. Stipendiä ei saisi antaa parhaan koulumenestyksen takia, vaan yrittämisen tai muun toiminnan. Koska siitä tulee muille paha mieli. Siitä huolimatta että näitä palkintoja kyllä jaetaan stipendien ohessa.
Olen itse aloittanut koulutieni 80-luvulla ja ei tullut kuuloonkaan, että vanhemmat olisivat pöyristelleet normaaleille vaatimuksille. Läksyjä tuli ja ne tehtiin ja koulussa osallistuttiin kaikkeen toimintaan ja istuttiin omalla paikalla koko tunti. Tämä oli itsestäänselvyys. Samoin omat lapseni ovat toimineet. Stipendin sai parhaan keskiarvon oppilas.
Muistatteko oliko teidän kouluaikana jo tällaista kulttuuria, että lapsilta ei olisi saanut vaatia mitään eikä kenellekään olisi saanut tulla paha mieli, jos opettaja mainitsi jonkun muun saavutuksesta tai muuta vastaavaa?
Mitä näistä lapsista tulee, jos omaksuvat vanhempiensa asenteen ja todennäköisesti omaksuvatkin.
Kommentit (33)
Mun kaveri on opettaja ja aloitti ekan luokan kanssa tänä syksynä. Sanoi että vanhemmilta tullut wilmaviestiä että voisiko pikkujanica saada leikkiä legoilla koulussa kun haluaa, että matikan tunnilla oleminen on liian raskasta.
Sairaus se on tuokin.
Mutta muistetaan että suurin osa perheistä onneksi on edelleen normaaleja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läksyjä oli liikaa jo 1990-luvulla, kun ekaluokkalaisella meni läksyjen tekoon 4 tuntia. Siitä keskusteltiin opettajan kanssa, ei äitien kanssa.
Ennen lapset oli pariskunnan joka oli avioliitolla sitoutuneen tiimin tuotos nykyään lapsi on yhden yönvahinko jolle keksitään diagnoosi jottei muka huomata olematonta kasvatusta.
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapset oli pariskunnan joka oli avioliitolla sitoutuneen tiimin tuotos nykyään lapsi on yhden yönvahinko jolle keksitään diagnoosi jottei muka huomata olematonta kasvatusta.
No vähän provo mutta totta sekin että lähes "kaikilla" on joku diagnoosi. Siis niillä joilla on käytösongelmia ja muuta. Ja nämä vanhemmat tuovat usein ilmi, että diagnoosin takia heidän lapsiltaan ei voi vaatia samaa käytöstä ja itseohjautuvuutta kuin muilta. Vaikka asia ei ole näin eikä ole ennenkään ollut. Nämä lapset tarvitsevat enemmän toistoa ja harjoittelua kuin muut. Ja se lähtee suurimmaksi osaksi kotoa. Helpompaa on tietysti hakea syitä muualta kuin katsoa peiliin. /Ap
Kävin koulun myös 80-90 luvulla. Kaikki oli samassa luokassa ja hiljaa kun tunti oli. Läksyt tehtiin itse ja sukset yms piti muistaa ite ottaa mukaan tai muuten piti tehdä muuta. Ei ollu Wilmaa olemassa edes. Ei edes reissuvihkoa. Opettaja soitti suurinpiirtein jos jotai kauheeta tapahtui koulussa eli onnettomuus tai kuolema. Muuten ei. Vanhempainillat 2 krt lukuvuosi. Sillä mentiin.
Nykyään vissii läksyt tekee vanhemmat ettei lapsen tarvi vaivautua tai teko-äly. Olis se liikaa vaadittu jos ite aivoja pitäs käyttää. Ei jää aikaa tuhmuuksille. Ei oo ihme jos o masennusta nykynuorilla ku vanhemmat on tommosia mussuttajia. 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin koulun vuosituhannen vaihteessa ja kyllä silloin oli jo tuollaista. Oli vanhempia joiden mielestä läksyjä oli liikaa kun oli jopa lukuläksy aapisesta ja matikasta usemapi tehtävä, lomat oli liian lyhyitä, esimerkiksi kun meillä olikahden tai kolmen päivän syysloma + viikonloppu ja koulu alkoi heti uudenvuodenaattona jälkeen. Stipendiä ei jaettu parhaan koulumenestyksen mukaan vaan stipendin sai vähävaraisesta perheestä tuleva poika joka menehtyi aika heikosti koulussa, mutta pojan isä oli töissä stipendin antajatahon firmassa.
Sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisissä olleita lapsia, vanhemmiltaan huostaan otettuja ja sijaisperheessä asuvia, orvoksi jääneitä ja sukulaisillaan asuvia sekä toisen vanhempansa menettäneitä lapsia piti ymmärtää ja heidän piti saada erivapauksia. Heidän tekemisiään ja toimintaansa katsottiin läpi sormien kun huoltajat perusteli, että kun tällä lapsella on niin vaikeaa, eivät siis joutuneet vastuuseen tekemisistään koulussa. Heidän ei tarvinut esiintyä joulujuhlissa tai osallistua äitienpäiväkorttien tekemiseen.
Olen itse käynyt kasarilla peruskoulun, eikä silloin ollut vanhemmilla juuri mitään tietoa mitä koulussa tapahtuu. Reissuvihko ja siinä se.
Meillä oli yksi oppilas, todella hoikka, ja hän ei syönyt oikein kouluruokaa ala-asteella, ja istui tuoli pulpetin alla niin, että oli tosi tiukasti siinä pienessä raossa. Hänelle huomauteltiin joskus, että eikö tuo ole epämukaa istua noin, että vedä nyt vähän siihen enemmän rakoa että saa hengitettyä ja opettaja oli huolissaan siitä syömättömyydestä. Lopulta opettaja sanoi, että jos ottaisit kotoa eväät. Lapsi toi makupalan ja pari nakkia. Siihen loppui eväiden tuominen. Sille lapselle kotona äiti teki mansikkakiisseliä jos lapsi ei halunnut syödä samaa perunaa ja soosia jota muut söi, jopa kaveri joka oli kylässä. Perheen nuorin lapsi, lellitty toki, mutta varmasti nykypäivänä saisi jonkin diagnoosin.
Kyllä siellä luokassa siihen aikaan sai kaikki outolinnut olla vähän oman onnensa nojassa. Kaikkia yritettiin auttaa jollain tavalla, oli puheterapeutti ja erityisopettaja, mutta ei siellä vanhemmat olleet mitään pöyristelemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läksyjä oli liikaa jo 1990-luvulla, kun ekaluokkalaisella meni läksyjen tekoon 4 tuntia. Siitä keskusteltiin opettajan kanssa, ei äitien kanssa.
Mitä ihmettä? Miten hitaasti ne pitää tehdä että saa käytettyä läksyihin 4 tuntia?
Itsellä tuntuu että läksyjä ei oikeastaan ollut ekaluokalla varsinkaan, jos oli niin nekin tehtiin jo tunnilla, välitunnilla tai sitten koulun jälkeen ehkä 10 minuutissa.
Nykyään ongelma on usein se, että lapselta ei osata tai haluta vaatia mitään ja annetaan periksi kaikessa, ei uskalleta kieltää tai sanoa ei, koska pelätään, mitä sitten tapahtuu.
Esimerkiksi kun lapsi ei halua pysyä käsiä vessakäynnin jälkeen, vinkaisee vanhempin pelästyneenä, että okei, eihän sun tarvitse. Kun ollaan leikkipuistossa ja lapsi ei halua vielä kotiin, alkaa vanhempi kysellä lapselta, että koska lähdettäisiin, tai anella että lähdettäisiinkö jo. Kun lapsi haluaa riehua esimerkiksi juhlatilaisuudessa tai bussissa, ei uskalleta sanoa lapselle ei, koska pelätään lapsen reaktiota, tai muiden ihmisten, siihen että lasta nyt kielletään tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä tulee liiallisiin läksyihin. Kyllä mun tyttärellä joka on käynyt 2000-luvun aikana peruskoulun, oli yhteen aikaan liikaa läksyjä. Hän oli kuitenkin aina todella hyvä koulussa, sai ysejä ja kymppejä, ja silti läksyissä meni vähintään pari tuntia aikaa joka ilta, joten niille joille koulu ei ollut niin helppoa, meni koko ilta. Opettajat eivät oikein hahmottaneet että muistakin aineista tulee paljon läksyjä. Tästä vanhemmat ottivat yhteyttä koululle ja asia korjattiin niin että läksyjä tuli kohtuullinen määrä yhteensä.
Itsestäni on tuntunut myöhemmin sitten nuorimmaisten aikana, että välillä tuntui että meidän vanhempien aika meni läksyihin. Silloin kun itse olin koulussa ja kun esikoinen oli koulussa, ei vanhempia tarvittu läksyissä auttamaan juuri koskaan.
Vastaaja 8
80-luvun alussa opettaja oli jumalasta seuraava vanhemmille. Opettajaa ei arvosteltu, opettaja kyllä haukkui välillä vanhempia ja silloin vanhemmat olivat hiljaa ja yrittävät korjata asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitin koulun vuosituhannen vaihteessa ja kyllä silloin oli jo tuollaista. Oli vanhempia joiden mielestä läksyjä oli liikaa kun oli jopa lukuläksy aapisesta ja matikasta usemapi tehtävä, lomat oli liian lyhyitä, esimerkiksi kun meillä olikahden tai kolmen päivän syysloma + viikonloppu ja koulu alkoi heti uudenvuodenaattona jälkeen. Stipendiä ei jaettu parhaan koulumenestyksen mukaan vaan stipendin sai vähävaraisesta perheestä tuleva poika joka menehtyi aika heikosti koulussa, mutta pojan isä oli töissä stipendin antajatahon firmassa.
Sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisissä olleita lapsia, vanhemmiltaan huostaan otettuja ja sijaisperheessä asuvia, orvoksi jääneitä ja sukulaisillaan asuvia sekä toisen vanhempansa menettäneitä lapsia piti ymmärtää ja heidän piti saada erivapauksia. Heidän tekemisiään ja toimintaansa katsottiin läpi sormien kun huoltajat perusteli, että kun tällä lapsella on niin vaikeaa, eivät siis joutuneet vastuuseen
Uskon kyllä että tämä on jo tuona aikana ollut nähtävissä. Pisatulosten lasku alkoi vuoden 2006 jälkeen, ja sehän mitataan 15-vuotiaista oppilaista. Uskon, että sillä on vahva yhteys tähän, kun lapsilta ei saisi vaatia enää mitään ja pitäisi jokaisen saada olla yksilö vaikka sitten lattialla maaten matikkaa laskien. Tunnen useampia opettajia joiden kanssa myöskin olen keskustellut, ja nämä esimerkkini eivät valitettavasti ole mitään yksittäistapauksia. /Ap
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ongelma on usein se, että lapselta ei osata tai haluta vaatia mitään ja annetaan periksi kaikessa, ei uskalleta kieltää tai sanoa ei, koska pelätään, mitä sitten tapahtuu.
Esimerkiksi kun lapsi ei halua pysyä käsiä vessakäynnin jälkeen, vinkaisee vanhempin pelästyneenä, että okei, eihän sun tarvitse. Kun ollaan leikkipuistossa ja lapsi ei halua vielä kotiin, alkaa vanhempi kysellä lapselta, että koska lähdettäisiin, tai anella että lähdettäisiinkö jo. Kun lapsi haluaa riehua esimerkiksi juhlatilaisuudessa tai bussissa, ei uskalleta sanoa lapselle ei, koska pelätään lapsen reaktiota, tai muiden ihmisten, siihen että lasta nyt kielletään tässä.
Voi, tämän ilmiön olen itsekin valitettavasti huomannut. Lapsi johtaa perhettä ja vanhemmat matelevat lapasina perässä. On todella huolestuttavaa. Ja tämä näkyy sitten koulumaailmassa opettajillekin. /ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uu, olen ollut 15v siis ysiluokkalainen vuonna 2006.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ongelma on usein se, että lapselta ei osata tai haluta vaatia mitään ja annetaan periksi kaikessa, ei uskalleta kieltää tai sanoa ei, koska pelätään, mitä sitten tapahtuu.
Esimerkiksi kun lapsi ei halua pysyä käsiä vessakäynnin jälkeen, vinkaisee vanhempin pelästyneenä, että okei, eihän sun tarvitse. Kun ollaan leikkipuistossa ja lapsi ei halua vielä kotiin, alkaa vanhempi kysellä lapselta, että koska lähdettäisiin, tai anella että lähdettäisiinkö jo. Kun lapsi haluaa riehua esimerkiksi juhlatilaisuudessa tai bussissa, ei uskalleta sanoa lapselle ei, koska pelätään lapsen reaktiota, tai muiden ihmisten, siihen että lasta nyt kielletään tässä.
Voi, tämän ilmiön olen itsekin valitettavasti huomannut. Lapsi johtaa perhettä ja vanhemmat matelevat lapasina perässä. On todella huolestuttavaa. Ja tämä näkyy sitten koulumaailmassa opettajillekin.
Niin, lapsi johtaa, koska vanhemmat eivät osaa tai uskalla.
Ainahan tuollaisia on ollut. Siellä kitisköön. Opettaja ja koulu sen päättää mitä vaaditaan.
Muutaman ihmisen somekirjoittelulle ei yleensäkään pitäisi antaa minkäänlaista painoarvoa.
Käsittämätöntä ettei ihmiset muista omia kouluaikojaan. Aikoinaan koulu oli lapsen juttu. Vanhemmat eivät siihen juuri kuuluneet. Minun lapsuudessa ei ollut vanhempainiltoja eikä - vartteja. Homma sujui.
Ei monet vanhemmat vaadi enää missään lapsiaan käyttäytymään eikä vaadita kärsivällisyyttä ym. Sitä pitää eskarissa alkaa sitten harjoittelee, kun on yhtä sekasortoa.
"Diagnoosilapsia" on ollut aina. Silloin kuitenkin oli kuri, järjestys ja vaatimus. Diagnoosia ei ollut eikä sen taakse voinut piiloutua ja käyttää tekosyynä.
Vierailija kirjoitti:
Ainahan tuollaisia on ollut. Siellä kitisköön. Opettaja ja koulu sen päättää mitä vaaditaan.
Muutaman ihmisen somekirjoittelulle ei yleensäkään pitäisi antaa minkäänlaista painoarvoa.
Ei tämä valitettavasti ole muutaman somekirjoittajan kertomuksia. Kuten kirjoitin, tunnen useampia opettajia, joiden kanssa olen myöskin keskustellut. Ovat siis luokanopeja ja yksi on erityisope yleisopetuksen puolella. Lähes kaikilla luokilla on myös koulunkäynnin ohjaajia, sillä muuten ei näiden tiettyjen yksilöiden kanssa säily työrauha. Ja kaikki eivät edes ole tuentarpeessa vasn ns normaaeja oppilaita He ovat saaneet olla uniikkeja ja vaativat sitä myös koulussa. Ja useimmiten vanhemmat tukevat tätä. /Ap
Vierailija kirjoitti:
Ainahan tuollaisia on ollut. Siellä kitisköön. Opettaja ja koulu sen päättää mitä vaaditaan.
Muutaman ihmisen somekirjoittelulle ei yleensäkään pitäisi antaa minkäänlaista painoarvoa.
just näin
vähän aikaa sit joku vanhempi inisi että lapsen on saatava kännykkä välitunnilla ni jo somen toistaitoiset kirjoittelivat kuinka nykyvanhemmat vaatii että kouluissa pitää saada käyttää kännykkää
yksi = kaikki?
Järkyttävää.