Olen kateellinen terveille ja työkykyisille
Voitte ansaita ja tehdä monia asioita. Itse työkyvyttömänä kierrän vaan ne samat ilmaiset hemmetin kirjastot ja lenkkipolut joka hemmetin kerta uudestaan ja uudestaan sekä jos jotain hajoaa joko en saa tilalle mitään tai samanlaisen vanhan mutta jotenkin vielä toimivan. Mitään iloa tässä ei ole.
Terveenä ja työkykyisenä voisi ansaita ja rakentaa edes jonkinlaisen elämän. Tässä tilassa en mitään. Odotan vaan kuolemaa.
Kommentit (12)
Sama juttu mullakin, olen kateellinen terveille ja työssäkäyville ihmisille. Elämä tuntuu rankalta vakavan sairauden vuoksi. Monta kertaa olen miettinyt kuolemaa. Läheisten ja uskon takia en voi tehdä itselleni mitään.
Positiivisuus on taitolaji. Itse pyrkisin olemaan kiitollinen siitä, että saan käyttää aikani mihin haluan. Lukisin kirjoja, opettelisin vaikka kutomaan/virkkaamaan tms. taidon mitä minulla ei vielä ole. Turhaa tavaraa ihminen ei tarvitse, se ei onnea tuo. Kyllä se oravanpyörässä kituminen yhtä lailla syö, mutta siitä hyvänä puolena on se että voi esim. lomilla matkustella. Mutta me työelämässä suurimman osan ajastamme käyttävät taas haaveilemme nimenomaan ajasta, jonka voisi käyttää siihen mitä itse haluaa.
Onko suurempi ongelma sairaus vai rahattomuus?
Vierailija kirjoitti:
Saatko vertaistukea?
Eivät tässä vaiheessa auta enää yhtään mitään olen sitten kuntouttavassa ryhmässä tai netissä ties missä näissä jossakin chäteissä.
Vierailija kirjoitti:
Positiivisuus on taitolaji. Itse pyrkisin olemaan kiitollinen siitä, että saan käyttää aikani mihin haluan. Lukisin kirjoja, opettelisin vaikka kutomaan/virkkaamaan tms. taidon mitä minulla ei vielä ole. Turhaa tavaraa ihminen ei tarvitse, se ei onnea tuo. Kyllä se oravanpyörässä kituminen yhtä lailla syö, mutta siitä hyvänä puolena on se että voi esim. lomilla matkustella. Mutta me työelämässä suurimman osan ajastamme käyttävät taas haaveilemme nimenomaan ajasta, jonka voisi käyttää siihen mitä itse haluaa.
Miten pienituloisena voi käyttää aikaa siihen mihin haluaa kun vaihtoehdot on joku ilmanen kirjasto miljoonaan kertaan tai se sama vuodesta toiseen oleva kävely. Halunnut ennen ties mitä mutta ilman rahaa eipä se onnistu ja siihen tarvitsee työkunnon ja työpaikan.
Sama juttu, mutta ei elämää olekaan mikään pakko jatkaa yhtään sen pidempään kuin haluaa. Jokainen päättää omasta elämästään, jos ei ole huollettavia. Kun vanhemmastani aika jättää, päätän oman kärsimykseni.
Vierailija kirjoitti:
Onko suurempi ongelma sairaus vai rahattomuus?
Sairaana ei voi työskennellä jolloin ei saa kuin mitä kelasta irtoaa eikä sillä muuta kuin pysy hengissä mutta on henkisesti ihan kuollut kun mätänee suurelta osin neljän seinän sisään.
Molemmat on ongelma mutta rahattomuus korjaantuisi melkeinpä heti jos olisi terve.
Täälläkin kohtalontoveri. Elämä tarjoilee pelkkää pastaa. Sairautta, rahattonuutta, yksinäisyyttä. Lopetin kirjastossa käymisen jo vuosia sitten, kun en pysty keskittymään lukemiseen, ja käveleminen on vaikeaa. Odotan vain kuolemaa.
En ole yhtään kateellinen ihanaa,että saa vain olla ja laiskotella ,kun olen aina niin väsynyt!
Olen nautiskelija,hedonisti,ihanaa olla jouten!
Mikään ei tunnu enää mielekkäältä, lähinnä kulutan aikaa tekemällä asioita joista en enää nauti vaikka joskus ollut toisin.
Miksi minun pitäisi vielä jatkaa elämistä? Miksi??? Siksikö että "katso nyt se elämä loppuun ja kaikki voi yllättäen muuttua paremmaksi" paskan takia??? Oikeasti tuollaiset valheet ovat pelkkää toisen päälle sylkemistä.