Miten helposti annat periksi mielihaluillesi ostosten suhteen?

koska ne vievät kuitenkin vähiten tilaa ja maksan ne 100% omista rahoistani. Alle 300 € hankinnat teen ihan silmänräpäyksessä, siitä kalliimmat pistän harkintaan.



Huonekalut taas maksan miehen kanssa puoliksi ja sen lisäksi että hän on paljon harkitsevampi kuin minä, meidän makumme eivät aina mene ihan yhteen, joten hankintaprosessi on paljon pidempi. Lisäksi itseäkin ärsyttää suunnattomasti se vaiva, mikä on hankkiutua vanhoista tavaroista eroon - ja se on todella hyvä ehkäisykeino :-) (Juuri nyt takapihalla on yksi ylimääräinen kaasugrilli)

mutta vaatteissa ja asusteissa ostan harkiten mitä halua. Jos siis oikeasti haluan ja voin perustella itselleni tarpeen, niin ostan.



Sisustusjutuissa olen harkitsevampi, koska tilaa rajoitetusti ja unelma asunto vasta hakusessa.

Ostan äärimmäisen harvoin mitään eli kun se tunne tulee (osta!), niin tiedän, että kannattaa ostaa, mikä ikinä kyseessä. Viimeksi ostin vanhan kaapin huhtikuussa.

Pystyn aina kieltäytymään, jos hinta on mielestäni liian korkea. Mun ongelma on alennusmyynnit. Oranssit laput saa mut yksinkertaisesti menettämään järkeni ja ostan silloin paljon sellaista, millä en tee yhtikäs mitään. Jopa vaatteita, jotka eivät edes sovi mulle. Ajattelen vain, että kyllä mä pystyn pari kiloa tiputtamaan, mutten kuitenkaan saa aikaiseksi pelkästään jonkin rievun takia. Alekausina onkin parempi pysytellä kaupoista kaukana.

Ja koska makuni yleensä on valitettavan kallis, tulee ostettya siksi harvoin, mutta sitten kun ostan on se kestävää, ja ajatonta. Olen esim. edelleenkin tyytyväinen kymmenen vuotta sitten hankkimiini kirjahyllyihin. Kierran paljon huutokaupoissa, ja ostan sieltä antiikkisia, täyspuisia, kestäviä huonekaluja, kuten lapselleni lelukaapiksi valkoisen talonpoikaskaapin.



Vaatteissa yritän ostaa laatua, joten kierrätän vaatteita isommalta pienemmälle. Olen oppinut löytämään sellaiset vaatemerkit, jotka eivät mene pesussa miksikään, ja värit pysyvät, joten sekin on sinänsä ekologista, että ostetaan vaatteissakin kestävää ja kierrätetään sitten niitä vaatteita. Kengät ostan lapsille aina henkilökohtaisesti, niitä emme kierrätä. Ostan kyllä paljon vaatteita lapsille, inhoan sitä tilannetta, että lapsille ei olisi laittaa päälle sopivaa vaatetta, jos esim. pyykkiväli on vähän venähtänyt. Lisäksi meille on selkeästi erikseen arkivaatteet, ja juhlavaatteet, myös kenkien osalta.



Itselleni ostan vaatetta, josta tiedän, että on monikäyttöistä, ja kestävää. En osta mitään kausitrendihärpäkkeitä, vaan sellaista enemmän ajatonta. Kenkiä ostan kun kohdalle sattuu, minulla on sellainen jalka, että en voi valita kenkiä, vaan on ostettava kun malli on tarpeeksi leveä näihin räpylöihin :) Vaatteita hankin kyllä aika usein, ehkä liikaakin. Tykkään pukeutua siististi, ja asuja on kiva vaihdella.

Meillä on rahaa sen verran ettei tuollaisissa pikkuasioissa tarvitse miettiä taloudellista puolta. Sen sijaan mietin, että mihin ylipäätään tarvitsen jotain tuotetta. Esim. tällä hetkellä asuntomme on aivan täynnä huonekaluja ja jos tänne tulisi yksikin esine lisää olisi pakko luopua jostain. Herää siis kysymys, että miksi tarvitsisin jotain uutta.



En ole kovin innostunut muodin mukaan sisustamisesta vaan olen tosi tyytyväinen jo monia vuosia tai yli 15 vuotta sitten tekemiin hankintoihini. Sisustusmakuni ei ole siis juurikaan muuttunut enkä juokse esim. valkoisten kiiltävien tv-tasojen perässä tai halua karvalankamattoa siksi koska se on nyt muotia. Meillä on punaisena lankana sisustamisessa puiset huonekalut, jotka siis usein kestää vuosikymmeniä tai jopa vuosisadan tai enemmänkin.



Vaatteissa ja kengissä taas ostan hyvin helposti sitä keskivertolaatua miettimättä. Lasten vanhat vaatteet myyn kaikki eli kiertoon menevät vähän käytettyinä.



Ruuan suhteen olen myös hyvin mielihaluilleni altis. Ostan paljon luomua, laadukkaita kotimaisia tuotteita hintaan katsomatta. Terveellisyys, lähiruoka, luomu, reilu kauppa yms. on ostoperusteitani. Sen sijaan en osta viinirypäleitä, vaikka minun niitä tekisi mieli, jos niitä ei saa luomuna.



Kosmetiikkaan ja kampaamoihin tms. ei meillä myöskään juuri mene rahaa eikä matkoihin. En siis ilmpulsiivisesti osta 35 e rasvapurkkia.

En ole kiinnostunut sisustamista, vaatteista tms. ja kaupoissa pyöriminen on tylsintä, mitä tiedän. Kun jotain tarvitsemme, niin mietin asian etukäteen ja menen vasta sitten kauppaan/nettiin ja hommaan tarvitsemamme jutut.



Näin sekä huonekalujen, mattojen/verhojen yms. suhteen, lapsen ja omien vaatteiden suhteen, omien sporttikamojen suhteen jne. jne... Ruoan suhteen tulee sentään oltua välillä vähän spontaanimpi ;)



Ei vaan kiinnosta pyöriä kaupoissa "ihan muuten vaan".

miksi juuri tuo matto olisi hyvä ja mikä vika vanhassa on :D Jos se on oikeasti hirmuisen kallis, harmittaa, mutta jätän ostamatta. Mutta mikäli ihan edullinen, ostan. Tietenkin jos ei ole rahaa ostaa ja pitää johonkin säästää, en osta.

Minun ei tarvitse kuin vihjaista itselleni, että tuossa olisi juuri se laukku kenkä vaate, jolla koko vaatevarastoni muuntautuu uudeksi. Himoshoppaaja-kirjasarjassa päähenkilöllä on hämmentävän samankaltainen ajatuksenjuoksu itsensä vakuuttamisessa kuin minulla. Olen ratkaissut asian näin:en käy kaupungilla kiertelemässä. Tilaan nettikaupoista. Heräteostokset ovat helpommin vältettävissä kun en saa tavaraa käteeni ja toimituskin kestää useita päiviä. Urheiluvaatteet ovat erityinen intohimoni.

rahaa, joten tuollainen kuluttaminen ei ole edes vaihtoehto. Ehkä on sittenkin helpompaa olla köyhähkö? Mulle on ihan vieras ajatus se, että menisin kauppaan ja ostaisin sieltä "jotain kivaa kotiin". Olen siis todella kiinnostunut sisustamisesta ja meillä on kaunis koti, mutta jos jotain kotiin ostan, niin kirpparilta yleensä. Iso osa huonekaluista ja esim. matoista on peräisin sukulaisilta.

Uusia vaatteita, laitteita ja kodin juttuja ostan vasta kun entiset ovat kuluneet loppuun. En saa mitään huvia kaupoissa kiertämisestä. Ostan kestävää (ja kallista :)).

Ainoa poikkeus on kirjat ja leffat. Mies välillä sanoo, että meidän pitää ostaa kirjoille oma asunto. Yritän hillitä itseni, mutta yleensä annan periksi. Ainoa tapa olla ostamatta kirjoja on, että en mene kirjakauppaan ollenkaan.

Onhan se ihan hienosti tehty, että laitatte rahan kiertämään. Eihän siitä ole hyötyä kenellekään jos jätätte sen käyttämättä. Tässä jälleen yksi hyvä perustelu heräteostoksillenne.



Toista se meillä köyhemmillä, joilla rahanpuute estää tehokkaasti turhat, toisinaan tarpeelliset ja silloin tällöin jopa välttämättömät ostokset siinäkin tapauksessa, että oma tahdonvoima ei riittäisi.

Usein ostan, vaikka rahaa ei olisikaan ihan tuhlailtavaksi.

Urheiluvaatteet ovat erityinen intohimoni.

Mulla kaapit pursuaa mitä erilaisempia urheiluvaatteita, tavallisia vaatteita ostelen hyvin harvoin. Hauskinta tässä on se, että nykyään urheilen hyvin vähän :( Ehkä yritän motivoida itseäni urheilemaan ostamalla hienoja urheilukamppeita :D

teette paljon heräteostoksia: täyttyykö koti tavarasta? Mitä teette vanhoille tavaroille?