Ihmettelen pk-laisten tapaa suhtautua päivähoitoon!

jos nykymeno tökkii? Ovathan monet vanhusten kanssa töitä tekevät älähtäneet samalla tavalla, kun kotipalvelu ei kerkiä mitään ja vanhainkodeissa pakkovaipatetaan ihmisiä, koska kukaan ei ehdi viedä vessaan. Miksei päiväkodeista saa älähtää samalla tavalla, jos kerta on niin monta päiväkotia, jossa homma ei toimi? Tai miksi luokanopettajat eivät saisi sanoa, että kouluissa on liian suuret ryhmäkoot, liikaa vaikeita oppilaita ja liian vähän apua selviämiseen?

näissä keskusteluissa lasten parhaan edelle.



Eihän se sitä tarkoita, että jos myöntää ja tietää pk:n olevan huonompi vaihtoehto pienelle lapselle kuin oman kodin, ettei tekisi työtään hyvin, tai välittäisi lapsista, päin vastoin. Suomessa vaan on tällä hetkellä melko suuret ryhmäkoot ja kaikki budjetit todella tiukilla, joten kyllä nehoitajat itse tietää, miten pienillä resursseilla pk:ssa joudutaan toimimaan. Ja kuinka raskaita ne päivät, jolloin joku on poissa, eikä sijaisia palkata, on kaikille.



Mä taas olen aina hämmästellyt joidenkin aikuisten ihmisten tarvetta vängätä, että kaikki ratkaisut, mitä he tekevät ovat niitä parhaita nimenomaan lapselle, ja miten päiväkodeista ja niihin liittyvistä ongelmista ei saisi keskustella ollenkaan.



Kannattaa myös muistaa, että lapsen sopeutuminen ja pärjääminen päiväkodissa on todella lapsikohtaista ja sidoksissa lapsen omaan tempperamenttiin. Meillä on kolme lasta, joista yksi pärjäsi päiväkodissa ihan ok, mutta vasta eskarista oikeastaan nautti, toinen, joka ei oikein tykkää päiväkodista, vaan olisi aina tuhat kertaa mieluummin kotona, ottaa kaikki pienetkin kiusanteot tosi raskaasti jne. ja kolmas, joka tänä kesänä kyseli vähän väliä, josko sinne päiväkotiin jo taas pääsisi.

Ketä on pk-laiset? O_o

tuntevat laspen kehityspsykologiaa: lapsen kehitykselle parasta olisi kasvaa ensimmäiset kolme vuotta kotona (kunhan koti vain on lämmin ja lapsen tarpeet riittävästi huomioiva). Päiväkoti on aina se kakkosvaihtoehto, ja nykyisellä ryhmäkoolla alle kolmivuotiaille ei niin hyvä vaihtoehto kuin koti tai perhepäivähoito. Silti päiväkodeissa varmasti tehdään työt niin hyvin kuin voidaan, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että siellä syliä ja huomiota ei ole yhtä yksilöllisesti kuin pienemmän ryhmäkoon hoitopaikoissa ja ryhmäkoko merkitsee, että lapselle on kuormittavia sosiaalisia kohtaamisia helposti stressiin asti.



Etenkin, kun monien pienten hoitoaika on ikään ja kehitysvaiheeseen nähden pitkä.

Sairaalassa ollaan kun sairastetaan, sitten mennään kotiin. Päiväkodeissa vietetään usein 10 tuntia päivittäin 1veestä lähtien.Varhaiset vuodet ihmisen kehityksen kannalta ovat hyvin tärkeitä ja siksi myäs lasten ikävaihekohtaisiin tarpeisiin vastaaminen on lapsen normaalin kehityksen edellytys.Tiedämme että päivähoidolla on tänä päivänä varsin suuria haasteita ja varsin vähän varoja. Etenkin pienten lasten kohdalla on hoitajien hätä melko suuri koska eivät pysty tekemään työtään useinkaan tavalla joka vastaisi riittävän hyvin pienen lapsen tarpeisiin.Päivähoidon laadun puutteista ei yhteiskunnallisella tasolla keskustella, hoitajat eivät saa vanhempien kanssa näistä keskustella, ainoastaan anonyymisti pystyvät nämä lastenhoidon ammattilaiset, jotka päivittäin seuraavat lasten arkea päiväkodeissa, ilmaisemaan huolensa vanhemille jotka valitettavasti eivät riittävästi oman lapsensa arkea tunne eivätkä sen stressejä ymmärrä.Kyllä mielestäni on aivan oikein että päivähoidon ammattilaiset kuitenkin jossain tuovat huolensa esiin.Vanhemmilla on oikeus teitää mitä lapsen arki sisältää ja mitkä asiat ovat olleet hankalia. Järkyttävää on että asiallisesti ei vanhempien kanssa päivähoidon kiperistä asioista puhuta ja näin usein vieroitetaan vanhemmat lapsen kokemusmaailmasta.Alle kolmevuotias kun huonosti vielä itse pystyy vanhemmille mitään kertomaan.

Terveisin toinen terv. huoltoalalla tyskentelevä.