Lue keskustelun säännöt.
Moderneja kirjoja, joissa vanhan kirjallisuuden henki
24.09.2025 |
Toisesta ketjusta inspiroituneena kysyn, missä nykyajan kirjoissa on mielestänne ns. vanhan kirjallisuuden henki. Joko kielellisesti, tyylillisesti tai muuten vain. Vähän kuin jostakin musiikkikappaleesta saattaisi ensin ajatella sen olevan ehtaa kasaria, kunnes selviää, että se onkin tehty 2000-luvulla.
Kommentit (17)
Marja Kyllönen: Vainajaiset
Laszlo Krasznahorkai: Vastarinnan melankolia
Colson Whiteheadin tuotannosta osa on kuin afroamerikkalaista Steinbeckia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
C. J. Sansom. Toki tyylin tunnistaa moderniksi kirjallisuudeksi, mutta minusta historiallinen vaikutelma on luotu taitavasti ja imaisee todella mukanaan menneisyyteen.
Jo edesmennyt Umberto Eco. Uskomattoman hienoja teoksia, joissa historia tulee aivan liki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea kysymys, joka riippuu siitä, mihin piirteisiin "vanha henki" ankkuroidaan. Saa vinkata hyviä kirjoja, tykkään etenkin vanhasta kielestä.
Alan Bradleyn kirjat (ehkä vähän nuorisokirjoja, mutta ihan kyllä menee aikuiseen makuunkin, Agatha Christie -henkeä rikosselvittelyineen), samoin tositapahtumiin löyhästi perustuva Jessica Fellowesin Mitford-sarja (sekin siis Agatha Christie henkeä, kannattaa googlailla päähenkilöiden valokuvat ainakin, vaikkei halua juonipaljastuksia). Myös Claire Keeganin kirjat.
Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli oli yksi parhaista viime vuonna lukemistani! Perustuu tositapahtumiin. Köyhyyttä, kurjuutta, mutta paljon huumoriakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin, Carlos Ruiz Zafonin kirjasarja unohdettujen kirjojen hautausmaasta, en muista mikä ensimmäisen kirjan nimi oli, mutta viisi niitä on. Vanhanajan Barcelonasta (vai Lissabonista) kertoo, osin synkkä ja ahdistava tunnelma, mutta on kyllä mahtavaa vanhanajan henkeä ja mystiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Alan Bradleyn kirjat (ehkä vähän nuorisokirjoja, mutta ihan kyllä menee aikuiseen makuunkin, Agatha Christie -henkeä rikosselvittelyineen), samoin tositapahtumiin löyhästi perustuva Jessica Fellowesin Mitford-sarja (sekin siis Agatha Christie henkeä, kannattaa googlailla päähenkilöiden valokuvat ainakin, vaikkei halua juonipaljastuksia). Myös Claire Keeganin kirjat.
Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli oli yksi parhaista viime vuonna lukemistani! Perustuu tositapahtumiin. Köyhyyttä, kurjuutta, mutta paljon huumoriakin.
Bradley on myös minun suosikkejani, lämminhenkisiä kirjoja! Luettelit monta todella hyvää, minäkin liputan näiden puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, Carlos Ruiz Zafonin kirjasarja unohdettujen kirjojen hautausmaasta, en muista mikä ensimmäisen kirjan nimi oli, mutta viisi niitä on. Vanhanajan Barcelonasta (vai Lissabonista) kertoo, osin synkkä ja ahdistava tunnelma, mutta on kyllä mahtavaa vanhanajan henkeä ja mystiikkaa.
Tuulen viemää on hieno!
Kotimaisista esim. Kärkelän Hiraeth, vaikka onkin nuortenkirja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, Carlos Ruiz Zafonin kirjasarja unohdettujen kirjojen hautausmaasta, en muista mikä ensimmäisen kirjan nimi oli, mutta viisi niitä on. Vanhanajan Barcelonasta (vai Lissabonista) kertoo, osin synkkä ja ahdistava tunnelma, mutta on kyllä mahtavaa vanhanajan henkeä ja mystiikkaa.
Tuulen viemää on hieno!
Kotimaisista esim. Kärkelän Hiraeth, vaikka onkin nuortenkirja.
Tarkoitat varmaan Tuulen varjo? :D
Ei niin, ettenkö itsekin olisi joskus sekoittanut, molemmista kun tykkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, Carlos Ruiz Zafonin kirjasarja unohdettujen kirjojen hautausmaasta, en muista mikä ensimmäisen kirjan nimi oli, mutta viisi niitä on. Vanhanajan Barcelonasta (vai Lissabonista) kertoo, osin synkkä ja ahdistava tunnelma, mutta on kyllä mahtavaa vanhanajan henkeä ja mystiikkaa.
Tuulen viemää on hieno!
Kotimaisista esim. Kärkelän Hiraeth, vaikka onkin nuortenkirja.
Tarkoitat varmaan Tuulen varjo? :D
Ei niin, ettenkö itsekin olisi joskus sekoittanut, molemmista kun tykkään...
No joo, tietenkin Tuulen varjo... Hyvä, kun korjasit!
Noista Zafonin kirjoista tykkään myös Marinasta, vaikka se onkin tunnelmaltaan vähän erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Alan Bradleyn kirjat (ehkä vähän nuorisokirjoja, mutta ihan kyllä menee aikuiseen makuunkin, Agatha Christie -henkeä rikosselvittelyineen), samoin tositapahtumiin löyhästi perustuva Jessica Fellowesin Mitford-sarja (sekin siis Agatha Christie henkeä, kannattaa googlailla päähenkilöiden valokuvat ainakin, vaikkei halua juonipaljastuksia). Myös Claire Keeganin kirjat.
Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeli oli yksi parhaista viime vuonna lukemistani! Perustuu tositapahtumiin. Köyhyyttä, kurjuutta, mutta paljon huumoriakin.
En oikein osaa päättää, mitä pidän Fellowesin kirjoista. Osa minusta pitää niistä, mutta jokin tuntuu vähän kanittavan. Sopivat kuitenkin myös minun mielestäni esimerkiksi tähän, ja onhan tuo Mitfordin perhe ihan uskomaton!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
George Mcdonald Fraserin Flashman-romaanit sijoittuvat 1800-luvulle. Sarja on kirjoitettu modernina aikana 60-70 -luvulla ja on riemastuttavan epäkorrekti nykylukijan makuun :)
Vierailija kirjoitti:
George Mcdonald Fraserin Flashman-romaanit sijoittuvat 1800-luvulle. Sarja on kirjoitettu modernina aikana 60-70 -luvulla ja on riemastuttavan epäkorrekti nykylukijan makuun :)
Voisi kokeilla!
1700-luvun lopulle sijoittuvat Winston Grahamin Poldark-kirjat kuuluvat lemppareihini. Ovathan ne monin tavoin kliseisiä, mutta historiallisen Cornwallin, kaivoselinkeinojen ja luokkayhteiskunnan kuvaus kiehtoo hurjasti.
Virpi Hämeen-Anttilan kirjoissa on mielestäni vanhaa tunnelmaa. Esim. Björk-dekkarit: niissä fiilis ei synny pelkästään kuvattavasta ajasta vaan myös dialogien tyylistä ja kielestä, pienistä asioista, kuten vokaalien käytöstä (huoneisto --> huoneusto).